Oliko se nyt loppu- vai alkuvuotta, kun tämä blogi ei ollut enää "safe". Hirveä varoituskolmio tuli osoiterivin eteen. Seurasi säätämistä blogin toimittajan, blogin nimen toimittajan että oman tilini kanssa. Yritin saada asiaa kuntoon "helper"-yhteisön kautta, mutta korjaus tyssäsi heti, kun tiliä ei tunnistettu enkä saanut oikeaa paikkaa auki. Lopulta sain jonkin hyvin palveluhenkisen ihmisen kiinni blogin nimen toimittajan chat-palvelun kautta. Senkin jälkeen vielä muutama klikkaus, odottelua, lisää klikkauksia. Ja ta-daa! Nyt ei ole enää varoituskolmiota.
Kummasti sitä rakastuu omaan blogiinsakin, joka on jo 14-vuotias. Tuulahdus vanhaa maailmaa.
Tunnen itseni vanhaksi muutenkin. En ole enää edes seniorikisojen nuorinta ikäluokkaa. Kävin eilen äänestämässä. Kädessäni oli Swatch-kello, jossa on läpinäkyvä kellotaulu. Pidän siitä, koska ranneke on silikonia ja sen pystyy huuhtomaan huoletta, jos on ollut vaikka koirahommissa. Vaalivirkailija ihastui kellooni. Sanoin sen olevan sveitsiläinen Swatch, joita ennen ostettiin mm. lentokentiltä ja kelloliikkeistä. Hän totesi Swatchin varmaan olleen silloin trendi. Sanoin, että niin oli 1980-90-luvuilla. Hän totesi, ettei ollut silloin vielä syntynytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti