Ulkoilua, jumppia, agilitya

Olemme ulkoilleet paljon.

Olen jumpannut Gibliä ja pentu on saanut tehdä pentujumppia.

Tänään kävin agilityhallilla muistuttamassa Giblille kontaktit ja siivekkeen ympäri kääntymiset. Pentu pääsi halliin myös. Tajusin, etten yksin voi opettaa oikein mitään, koska pentu ei osaa vielä pysyä paikoillaan. 

Agility ja ohjaajan vaativat piirteet

Tällä kertaa kirjoitan agilitysta ohjaajan ylivaativien piirteiden kannalta. Sovellan siihen skeematerapiaa. Kaaviota sopii muihinkin urheilulajeihin.

Skeematerapiassa ajatellaan, että päämme sisällä on erilaisia puolia. Niiden ajatellaan olevan joko lapsi-alkuisia tai aikuis-alkuisia. Jos lapsi-aikuis-alkuisuus ei kunnolla hahmotu, voi käyttää niiden synonyyminä termiä "puoli". Skeematerapiassa piirretään paljon erilaisia kaavioita. Itse käytän tätä (yli)vaativilla ihmisillä:

Selitän nämä pallukat:

• Toimiva aikuinen on hyvä tyyppi päämme sisällä. Hän on psykologisesti hyvin voiva ihminen. 
• Leikkisä/tyytyväinen/onnellinen lapsi on toinen hyvä tyyppi päämme sisällä. Siinä pallukassa on mm. ihmissuhteet ja harrastukset. 

Siihen hyvät tai hyvin voivat tyypit tässä kaaviossa loppuivatkin. 

• Kriittinen tai ylivaativa aikuinen on liian ankara. Hänestä tulee sisäiset säännöt ja lait, jotka ovat liian jäykkiä ja ehdottomia. Kriittisestä tai vaativasta aikuisesta tulee liialliset itsesyytökset, jälkiviisaus ja pahimmillaan rankaisevuus. Kriittisyys/vaativuus kohdistuu yleensä itseen, mutta voi kohdistua toisiin ihmisiin tai eläimiin, toivottavasti ei omaan koiraan. Kriittinen tai vaativa puoli on äänessä silloin, jos sanot mielessäsi: "minun pitäisi, kuuluisi, ei pitäisi tai ei kuuluisi". - Korostan vielä, että normaali vaativuus ei ole pahasta, vaan auttaa sopivalla tavalla etenemään elämässä. Jos ei vaatisi itseltään mitään, jäisi moni normaalistikin tavoiteltava asia saavuttamatta.
• Hylätty/yksinäinen lapsi voi olla myös kelpaamaton, riittämätön, huono, tyhmä, heikko, turvaton tai ahdistunut puoli meissä. Hän voi kokea itsensä ulkopuoliseksi. Hän kärsii kriittisestä ja vaativasta aikuisesta. Hän on pieni lapsi, joka tarvitsee lisää ahdistuksenhallintakeinoja.
• Impulsiivinen/vihainen lapsi on lapsi, joka on pettynyt eikä saanut tahtoaan läpi tai ei osannut pitää puoliaan. Impulsiivisuus/vihaisuus voi olla liian  ylös viritetty, jolloin ihminen on aggressiivinen ja hyökkäävä. Tai sitten tämä voi olla liian alas säädelty, jolloin ihminen "ei oikeastaan ikinä ole vihainen", mikä voi johtaa vaikeuteen pitää omia puoliaan.

Seuraavaksi on kompensaatiokeinot. Mitä ihminen tekee, jotta pärjää liiallisen vaativuutensa kanssa?

• Eristäytynyt suojautuja/välttelijä haluaa olla rauhassa tai omassa kuplassaan ja näin välttää huonoa oloaan. Tätä voi tehdä monella eri tavalla. Kaikki ei ole mitenkään patologista, vaan sopivissa määrin normaalia. Osa voi kuitenkin käyttää alkoholia tai huumeita, toinen ahmii tai paastoaa, kolmas tekee ultrapitkiä juoksulenkkejä jne.
• Ylisuorittaja/kontrolloija haluaa pitää asiat kontrollissa ja omissa näpeissään. Hän tekee aivan liikaa ja voi uuvuttaa sillä itsensä. Hänen on vaikea delegoida tehtäviä toisille. Hän tekee itse, jotta asiat "tulee tehtyä oikein".
• Alistuja/mukautuja on kiltti ihminen, jolta voi aina kysyä, koska hän varmaan suostuu. Hänelle kasautuu tehtäviä töissä, kotona ja harrastuksissa. Jos hän pitäisi puoliaan, hän kokisi olevansa liian itsekäs.

Miten pallukkataulusta voi hyötyä? Kannattaa alkaa havainnoida, milloin on missäkin pallukassa. Tavoite on löytää aina reitti hyvien tyyppien eli toimivan aikuisen tai leikkisän lapsen pallukkaan. Parasta on, jos päähän ei muuta mahtuisikaan heidän lisäkseen. Kriittinen/vaativa aikuinen olisi tunnistettu ja hävitetty, ahdistunut lapsi oppinut ahdistuksenhallintakeinot ja vihainen/impulsiivinen säätelemään vihansa määrää tai pitämään omia puoliaan. Tällöin ei enää tarvitse kompensaatiokeinojakaan. Koko pallukkataulussa olisi enää nämä kaksi hyvää tyyppiä.

Tätä pallukkataulua voi soveltaa elämässä kaikkeen, mutta sovelletaan nyt agilityyn: Kuvitellaan 5 virhepisteen virhe agilityn SM-kisoissa. Heti radan jälkeen voi tulla riittämätön ja tyhmä olo (hylätty ja yksinäinen lapsi). Sen perään vaativa/kriittinen puoli tulee sanomaan, että "Miksi et ohjannut toiselta puolelta? Miksi annoit koiralle käännösvihjeen liian myöhään?" Kriittinen puoli voi vielä jatkaa: "Sinä et tule ikinä pärjäämään agilityssa." (Haitallinen sääntö.) Tämän jälkeen voi paikalle tulla vihainen/impulsiivinen lapsi aggressiivisena "Voihan ***, kun aina pitää mokata!". Sen jälkeen voi seurata kompensaatiota: esim. känni tai omiin oloihin vetäytyminen (eristäytynyt suojautuja).

Tärkeää olisi aina löytää reitti toimivan aikuisen tai leikkisän/tyytyväisen/onnellisen lapsen mielentilaan. Siihen auttaa mm. seuraava: "Mitä sanoisit ystävällesi, joka kertoisi sinulle vastaavan tilanteen?" - "No minä sanoisin hänelle, että 95 prosenttia radasta meni erinomaisesti. Agility on sellainen laji, että sekunnin murto-osassa tapahtuu jotakin, joka vie nollatuloksen. Kaikki agilitya harrastavat tietävät, miten pienestä se on kiinni. Muista, että se on vain agilitya. Tärkeintä on yhteistyö koiran kanssa." Ja sitten kun olet sanonut sen "ystävällesi", voit sanoa sen itsellesi. Tai toisena, jos tiedät, miten pääset leikkisän/tyytyväisen/onnellisen lapsen pallukkaan, tee se. Pörrötä koiraasi ja lähde kisakaverisi kanssa uimaan. Muista, miten onnellinen saat olla, että sinulla on kisakuntoinen koira tai koira ylipäätään.

Giblin ft

Kävimme Giblin kanssa fysioterapiassa torstaina. Mietin, paljonko kennelyskä ja treenitauko olivat vaikuttaneet. Oli lievää kireyttä vasemmassa yläniskassa, rintalihaksissa, rintarangan etuosassa ja lapojen takana sekä si-nivelen liu'ussa ja hännän tyvessä. Ei siis mitään ihmeellistä. 

Noin muuten olemme ulkoilleet paljon sekä kaupungilla, kaupoissa, puistoissa ja metsässä. 

Pieni prinssi

Minun ei pitänyt ottaa enää uutta koiraa. Ikää ja vaivoja on jo. Emmin, jaksanko vielä yhden kierroksen koiran kasvatusta ja koulutusta. Pohdimme elämää ilman koiria miesystäväni kanssa. Tulisiko ulkoiltua lainkaan ilman koiraa? Nauttisimmeko vaihtoehtoisesta elämänmuodosta asumalla ulkomailla talvisin? Joskus lentokentälle ajaessa olen tosissani ajatellut kääntyä takaisin, koska mieluiten istuisin koiran kanssa järven rannalla. Pitäisikö koirallinen elämä sittenkin kunnossa? Entä, jos koirien yhteiselo ei suju?

Vähän kävi sääliksi myös Gibli, joka piti Lystin seurasta kovastikin. Vaikka Gibli näyttää tyytyväiseltä, jääkö Giblin elämästä silti jotakin olennaista pois? Gibli selvästi pitää uroksista. Etsiskelin sopivaa belgianpaimenkoiraa, mutta monilla on liian suorat etuosat mm. agilitya ajatellen. Koska en uskalla ottaa nartturiskiä, Giblille pitää olla uros, jolloin on riskinä 40-kiloinen belgi. Pari vuotta sitten olin ottamassa bordercollien pentua ulkomailta, mutta en sitten kuitenkaan. 

Kävi sitten sillä lailla, että huomasin, että agilitytutuilleni Sannalle ja Harrille oli tulossa bordercollie-pentue. Syntyi kaksi urosta, joista toinen tricolour. Tricolour on ollut aina toivevärini. Pentueen muut jäsenet ovat lyhytkarvaisia, mutta tämän pojan karva venähti. Pörröisen olemuksen vuoksi pentunimeksi vakiintui Karvapunkero, mistä ei vieläkään olla päästy eroon, koska en ole osannut päättää, mikä on oikea virallinen kutsumanimi. Pentujen ensimmäinen katsominen piti perua, koska Gibli sairasti kennelyskää. Eläinlääkärin ohjeiden mukaan vierailu olisi vaatinut melkoiset rituaalit. Silti olisin jäänyt pelkäämään, sairastutinko pentueen. Helatorstaina kävimme ajelulla. Pitkän kotimatkan pentu matkusti kuin tottunut autoilija, nukkui tai söi puruleluaan. 

Gibli on ollut hyvin hämmentynyt, suorastaan pelokas, harvakseltaan liian innokas ja turhankin kiltti. Giblin koirasosiaaliset taidot ovat muodostuneet lähinnä Lystin kanssa. Pentu taasen on rohkea ja hieroisi välittömästi läheistä tuttavuutta, yrittää kaikki konstit. Kokoero on vielä valtava, 5 kg versus 21 kg. Tämän vuoksi on järjestelty niin, että Gibli ja pentu tapaavat ulkona ja muuten vuorottelevat minun ja miesystäväni luona. Näin molemmat koirat saavat olla vapautuneesti kodeissamme ja tutustua rauhassa toisiinsa ei kenenkään -maalla. 

Tervetuloa, Boi! 

5 ja 0

Tänään olin Giblin kanssa kahdella hyppärillä a'la Laamanen.

Ensimmäisellä hyppärillä tuli täpärästi rima. Olimme vitosella toisia etenemällä 5,31. Ranking-mielessä olisi kannattanut pitää rima ja voittaa.

Toisella radalla tehtiin 0, millä voitimme kilpailun etenemällä 5,33. Alussa tuli isompi kaarros.

Upea Gibli.

Koukuttava agility

Aloin miettiä agilitya riippuvuusnäkökulmasta. Agilityssa jahdataan puhtaita ratoja. Jos sellaisen saa, tulee euforia. Jos ei saa nollaa, ei saa euforiakaan. Sunnuntai-iltana klikataan uudet panokset koneeseen ja toivotaan niille vastinetta seuraavana viikonloppuna. Pahimmalta leimalta agilityn pelastaa se, että se on urheilua koiran kanssa kaikkine hyvine puolineen. Silti, yhtäläisyyksiä peliriippuvuudessa ja agilityssa löytyy paljon.

Pelatessa saa mielihyvää ja palkkioita. Pelaaminen kiihdyttää. Päätökset perustuvat muistiin ja aiemmin opittuun. Aivojen välittäjäaineilla on merkittävä rooli. Aivojen aktiivisuutta lisää nimenomaan voiton odottaminen ja epävarmuus. Erityisesti yllättävä, sattumaan perustuva ajoittainen voitto saa aikaan dopamiinijärjestelmän euforisen aktivoitumisen. Raha-automaatilla epävarmuus ja sattumanvaraisten voittojen suhde häviöihin oikea, joten euforiakoukku ylläpitää toimintaa tappioista huolimatta. Pelien nopeus ja välitön palaute koukuttavat. Päätöksenteon vinoumat voivat selittää pelaamisen jatkamisen: voittaminen on omaa taitoa ja häviäminen vain huonoa onnea. Jos rahapelissä häviää monta kertaa peräkkäin, uskoo moni voiton tulevan kohta "todennäköisesti". 

Mistä tietää, että on peliongelma? Pelaaminen alkaa haitata töitä, muita harrastuksia ja sosiaalisia suhteita. Se jatkuu, vaikka seurauksena olisi henkilökohtaista ahdinkoa. Siihen liittyy ylenpalttista kiinnostusta. Pahimmassa tapauksessa se saattaa olla ainut mielihyvän lähde. Voimakasta pelaamisen tarvetta on vaikea hillitä. Jos ei pääse pelaamaan, voi tulla ärtyneeksi, ahdistuneeksi tai surulliseksi. Kavereiden pelaaminen lisää pelaamisen hyväksyttävyyttä. Toleranssin kasvu voi johtaa siihen, että pelaaminen vie yhä enemmän aikaa. Pelimäärät ja panokset kasvavat. 

Ei ole vaikeaa löytää yhtymäkohtia agilityyn.

2 kisat

Olin keskiviikkona Giblin kanssa Liukan radoilla. Ensimmäisellä agilityradalla tehtiin hylkäys. Gibli hyppäsi takaakierron ristiin, mistä tuli mahdoton kulma A:lle. Otin hypyn uusiksi. Ihan lopussa haettiin yhtä hyppyä vähän, mutta muita ongelmia ei ollut. Toisella radalla tehtiin 0. Sillä olimme neljänsiä etenemällä 5,64 m/s. Jäimme 1,7 sekuntia nopeimmasta vitosesta.

Eilen olimme Marika Blomin radoilla. Ensimmäisellä radalla ohjasin huonosti yhden takaakierron, sen jälkeen tuli huolimattomuusvirheitä. Gibli otti kontaktit hyvin. Toisella agilityradalla tehtiin 0 ja voitettiin se etenemällä 5,04 m/s.