Gibli on juoksennellut ja kiipeillyt hyvin vaivattoman oloisesti. 2.7.2025 lähdimme agilityhallilta linkuttaen. Enpä silloin arvannut, mitä oli edessä. Palasimme hallille viime perjantaina. Tuntui oudolta etsiä komerosta treeniliivi, Giblin lelut ja agilitykengät. Saimme takaisin jotakin sitä vanhaa, minkä luulin menettäneemme kokonaan. En muistanut enää, kummassa etutaskussa olen pitänyt lelupalkkaa ja kummassa namipalkkaa.
Ohjelma:
3 x ravikavaletit, tosin Gibli tuli ne eestaas. Halusin nähdä, miten Gibli varaa vasemmalle etujalalle ja miten jalka liikkuu. Luonnossa ei oikeasti näe, koska koira kompensoi liikkumistaan.
5 x set point, rima max 35 cm. Tässä oli palkka liian lähellä. Toisaalta en halunnut Giblin kiihdyttävän palkalle.
5 x hoopers-tynnyrin kierto: Ensimmäistä kertaa näin nämä itsekin. Gibli tiesi heti, mitä tehdä.
2 x hoopers-kaaren läpi juokseminen.
Muuten olemme jatkaneet metsälenkkejä ja jumppia.
Yritin löytää vertailukuvia ennen ja jälkeen leikkauksen ja sädehoidon, miten lihaskunto on muuttunut. 29.9.2025 käytiin ensimmäisen kerran metsässä leikkauksen ja sädehoidon jälkeen. Silloin pernasta oli löytynyt patti ja halusin tarjota Giblille metsässä käymistä vielä kerran.
5.7.2025 "Ei voi olla totta" -metsäkävelyllä. Diagnoosi soitettiin 4.7.2025.
9.7.2025 illalla pernan ja maksan ultraäänen ja ohutneulanäytteiden jälkeen
Olemme jatkaneet ulkolenkkejä ja jumppaa. Tekee niin hyvää itsellenikin päästä liikkumaan. Giblin varpaiden koukistus näyttää aktivoituneen. Giblin arpea kuuluu silitellä kiinnikkeiden vähentämiseksi. Olkapään arvessa tuntuu ihon alla edelleen tikit.
Giblin iltapuruluut loppuivat. Hain edelliset, kun Giblillä oli todettu pernapatti, oli tulossa ultraääni ja ohutneulanäyte. Silloin pohdin, jääkö puruluita yli. Huojentuneena hain niitä eilen lisää. Sama oli koiranruokasäkin kanssa, että meneeköhän nämä kaikki?
Olen muutenkin miettinyt koiran ikää, sairastamista ja kuolemaa. Olen ajatellut niin, että kun koira täyttää 8, sen jälkeen voi tulla mitä vaan. Siis yhtenä päivänä koira uuvahtaa kalpeine ikenineen tai ilmaantuu patti, mikä osoittautuu loppuvaiheen syöväksi ja sen pituinen se. Mutta niin kauan kuin mitään sellaista ei tapahdu, sellaiset ajatukset voi ohittaa kepein mielin.
Nyt kun koiralla on syöpädiagnoosi, kuoleman mahdollisuus on liian läsnä ja todellinen. Koiran pitämisen kepeys ja tulevaisuuden suunnittelu ovat muuttuneet hetkessä elämiseksi. Vaikka kuinka toitottaisin itselleni, että voihan sitä kuka tahansa kuolla mihin tahansa yhtäkkiä ja joka tapauksessa kuuluu nauttia tästä hetkestä. Samaan aikaan olen kiitollinen, että meillä oli mahdollisuus (yrittää) ostaa lisäaikaa.
Aluksi Giblin syövän toteamisen jälkeen otin paljon valokuvia ja videoita. Oli tärkeää saada ikuistettua kaikki, jos ne olisivatkin viimeinen kerta jotakin. Otin tassun jäljetkin pahville. Eilen metsälenkillä tajusin, että jatkuva kuvaaminen on vähentynyt. Otin silti pari videota.
Giblille on varattu huomiseksi yllätys. Toivottavasti se toteutuu.
Pentua varten ostin terassimattoja, jotta jalat eivät luista liikaa. Gibliä ne hyödyttivät leikkauksen jälkeen. Matot saavat olla vielä vähän aikaa paikoillaan. Sopivat myös jumppa-alustoiksi.
Tuntui siltä kuin jotakin normaalia olisi palannut elämään, kun vein Giblin fysioterapiaan tuttuun paikkaan. Fysioterapeutti oli sovitusti etukäteen etsinyt tietoa fysioterapiasta säteilytyksen jälkeen.
Hämmästelin jälleen fysioterapeutin tarkkoja silmiä. Hän huomasi vasemman etujalan uloimpien varpaiden olevan enemmän ojentuneina ja niiden aktiivisuuden pienempää. Tästä sanoessaan muistin itsekin katsoneeni samaa ja pohtineeni, onko varpaissa vikaa. Unohdin sen, kun asennon muutoksen jälkeen varpaat liikkuivat normaalisti. Vasemman lavan lihaksisto oli pienempää kuin oikealla. Arpialueella oli kireyttä sekä poistetun imusolmukkeen alueella että itse leikkaus- ja säteilytysalueella. Vasemman kyynärpään kiertoliikkeessä oli rajoitusta. Hauiksessa oli kohtalaista kireyttä. C6-7 välillä jäykkyyttä. Th-ylimenoalueella oli kireyttä. (Giblillähän ei ollut spondyloosia tällä alueella, näkyi levinneisyystutkimuksissa otetuissa rtg-kuvissa.) Oikealla si-nivelen liike oli niukempi. Kireydet aukenivat käsittelyssä hyvin.
Saimme jumppaohjeet ja ohjeet arpien käsittelyyn. Huomenna elämme rauhallisemmin, kuten aina fysioterapian jälkeen. Seuraavaa käyntiä suositellaan 2-4 viikon päähän.
Olemme käyneet paljon ulkona ja metsässä. Gibli on syönyt mustikoita. Kävimme sateisena päivänä myös isossa kauppakeskuksessa. Olin ylpeä Giblin käyttäytymisestä.
Ohutneulanäytteen vastaus ja sen merkitys ovat pyörineet mielessäni.
Tänään olin ajamassa Giblin kanssa kohti metsää, kun puhelin soi. Onkologi soitti patologin vastauksista. Ajoin bussipysäkille. Giblin pernan muutos on lymfaattisen kudoksen hyvänlaatuista muutosta, mitä tavataan usein vanhemmilla koirilla. Sille ei tarvitse tehdä mitään.
Huokaus.
Ajoin metsän laitaan ja laskin Giblin syömään mustikoita.
Kotona varasin ajan fysioterapeutille. Lihaksen säikeen poiston, kolmella jalalla kinkkaamisen ja sädehoidon jälkeen on varmasti hoidettavaa.
Menin sitten googlaamaan, mitä pernapatti tarkoittaa. Googlen ja AI:n mukaan 2/3 on pahanlaatuisia kasvaimia, joko hemangiosarkoomia tai etäpesäkkeitä esim. mastsolusyövästä. 1/3 on joitakin kiltimpiä kasvaimia. Perna on hyvin verekäs elin. Levinneitä kasvaimia ei leikata, koska koiran ennuste on toivoton. Hyvänlaatuiset leikataan, koska koira muuten kuolee yhtenä päivänä sisäiseen verenvuotoon. Etukäteen ei voi tietää varmasti, mitä lajia patti on.
Koira itse ei tiennyt olevansa kuolemansairas, vaan virkistyi hyvin aktiiviseksi. Kuluneella viikolla on maistunut ruoka ja juoma. On kuulunut tuttu tömähdys ja tepsutus juustopaketin aukaisun jälkeen, ja vierelle on ilmaantunut koiran kuono. Metsässä Gibli on ottanut juoksupyrähdyksiä ja syönyt mustikoita. Olen laskenut Giblin järveen ruoppaamaan rantaa, mikä on hänen mielipuuhaansa. Kaiken tämän yllä on leijunut viimeisen kerran varjo.
Mielessäni on toistuvasti soinut Love Storyn musiikki. Sattumalta juuri se elokuva tuli televisiosta ensimmäisenä iltana Utrechtissa. Jos joku nuorempi lukija ei tiedä, niin elokuva on traaginen rakkaustarina.
Jos patti on hyvänlaatuinen, leikkautanko? Leikkauksesta toivutaan 2-4 viikkoa. Jos sillä taas saavuttaa lisävuosia ilman pelkoa sisäisestä verenvuodosta, niin onko se koiran paras? Jos patti on pahanlaatuinen, mitäs sitten tehdään? Toivon, että perna ei olisi sattunut viime viikolla ultraajan silmään. Elettäisiin paljon onnellisempaa elämää ilman sitä tietoa.
Tänään oli aika onkologille. Pidän hänen tavastaan tehdä töitä. Olin löytänyt Giblistä 2 pattia, toisen uuden vasemmalta kaulalta. Toisen huomasi selästä hännän vierestä viimeksi hoitaja. Minusta se oli jo kerralleen tutkittu, mutta tässä on todella tullut neuroottiseksi. Ensimmäisestä patista ei irronnut soluja, mastsolusyövästä yleensä irtoaa. Sen suhteen jäätiin seurantalinjalle. Takaselässä ollut patti oli talia, kuten viimeksikin. Sitten Gibli rauhoitettiin. Ajateltiin, että koiran paras on olla tietämätön verikokeista ja koepaloista. Tällä kertaa en halunnut mukaan ultraääneen. En halunnut seurata tutkimusta ja kuulla keskustelua. Giblin sai hakea 40 min kuluttua.
Kävin viemessä kirjeen postiin, keittiötarvikeliikkeessä ja Iittalan tehtaanmyymälässä ostamassa sakset.
Pernan muutoksesta otettiin ohutneulanäytteet. Se on pieni, 0,5 cm halkaisijaltaan. Maksassa tai pernassa ei muuten ollut mitään poikkeavaa. Muutos ei oikein sovi mastsolusyövän etäpesäkkeeksi. Se voisi olla joku hyvänlaatuinen muutos. Patologin vastaus tulee torstaina tai perjantaina.
CRP oli laskenut 184:stä kolmekymmentä johonkin. (Minulla ei ole vielä papereita.) Antibioottia kannattaa jatkaa vielä muutama päivä. Ehdotin infektiofokukseksi virtsateitä. Se nyt jäi avoimeksi.
Mutta löytyi taas uutta. Sappirakossa on kelluvia hötäleitä. Niistä voisi tulla mukoseele tai kiinteämpiä klimppejä, shelttien tauti siis. Mitään soraa tai kiviä siellä ei ollut. Kontrolli 3 kk kuluttua.
Kun opiskelin italiaa, opettaja teki kielitehtäviä "Mäsäytä myyrää" -peliin. Siinä maasta nousee myyrän päitä ja ne pitää iskeä nuijalla mataliksi. Giblin kanssa tulee samanlainen olo. Kun yhden myyrän saa mäsäytettyä, seuraavat kaksi ilmestyy.
