Kirjoittaja

11.11.12

- "Melkoranta on tavoittanut haastateltavakseen tämän blogin kirjoittajan. Annetaan Melkorannalle puheenvuoro."

- "Hyvää iltaa kaikki koiraurheilun ystävät. Vieressäni on nyt Lykyn ja Lystin omistaja. Mitä teet siviilissä?"

- "Kotona olen äiti. Töissä kuuntelen ja yritän auttaa ihmisiä, välillä hallinnoin ja opetan."

- "Millainen historia sinulla on eläinten parissa?"

- "Lapsena hoidin kotiimme tulleet karanneet kissat ja koirat ja itkin, kun ne oli palautettava omistajilleen. Vapaa-aikaani kuuluivat pitkään toisten koirat ja ratsastus. Kun allergioiden hoito muuttui eliminaatiosta altistamiseksi, sain toteutettua elämänikäisen haaveeni. Hankimme Lystin kesällä 2008. Lykky haettiin keväällä 2011."

- "Onko sinulla ollut muita harrastuksia?"

- "Joo. Olen kilpaillut pikajuoksussa ja pesäpallossa, sittemmin käynyt kuntosalilla, juoksulenkeillä, pelannut sulkapalloa ja tanssinut kaikenlaista aerobicista lavatansseihin. Selän takia nuo alkavat olla historiaa. Nykyisin puuhaan vain koirien kanssa. Oih! Olin unohtaa runojen lukemisen, kirjoittamisen, rumpujen soiton, no rumpalointikin on nyt tauolla, ja kaikenlaisen musiikin kuuntelemisen. Ja valokuvauksen."

- "Miten koirat ovat muuttaneet elämääsi?"

- "Ilman niitä minulla ei olisi blogia, koirakuvauskelpoista kameraa ja farmariautoa. Vaatteita etsiessäni kävelen urheiluvaateosastolle. Matkustaa ei tarvitse, ellei agilitykilpailuja lasketa, hehheh. Totta puhuen, en tajua mitä tekisin ilman kahta koiraani. Huonoina päivinä ne kiskovat ylös ja lohduttavat läsnäolollaan."

- "Selkäsi ei ole ihan kunnossa, kerro miten vaiva alkoi."

- "Syksyllä 2010 alkoi vasemman alaraajan särky, jota pidin alkuun lihaskireytenä, koska itse selkä ei ollut kipeä. Selvityksissä löytyi kaksi välilevypullistumaa, aivan liian notko selkä ja väärän rakenteen aiheuttamat kulumamuutokset, jotka yhdessä ahtauttavat hermoja. Tilaa on vain 30 % siitä mitä pitäisi. Siitä lähtien selkä ei ole kestänyt normaalielämää."

- "Mikä on nykytilanne sen suhteen?"
- "En nykyisin voi istua tai seistä aloillani pitkiä aikoja. Päivittäin on hermosärkyä ja tuntohäiriöitä. Esimerkiksi reiden ulkopinta voi tuntua ihan märältä. Kun kokeilen vaatteita, ne ovatkin ihan kuivat. Tai en tunne suihkussa, kun vesi valuu jalkoja pitkin. Pitkien sairaslomien jälkeen olen osatyökyvytön, teen etätöitä mahallani ja syön hermosärkylääkkeitä. Olen tarkistanut, ovat doping-vapaita valmisteita. Alun miksi juuri minä -vaiheen jälkeen olen alkanut arvostaa lyhyitä työpäiviäni. Liikkuminen on tärkeää, jotta lihakset pysyvät kunnossa. Saan tehdä kaikkea, mikä ei pahenna oireita. Kipeinä aikoina en ole niin jalo ja optimistinen kuin toivoisin. Yritän nauttia juuri tästä hetkestä, mutta en ole kovin hyvä siinä."

- "Miten jatkot?"
- "Tila tulee etenemään ja selkä on leikattava, kun halvaannun tai tulee sietämätön kipu. Leikkausta lykätään mahdollisimman pitkään, koska onnistumisprosentti on pieni. "

- "Mitkä asiat sinua ärsyttävät koiramaailmassa?"

- "Eläinrääkkäys, mutta myös lievempi koirien epäoikeudenmukainen kohtelu. Ei koira tee virheitä tahallaan. Toisaalta risoo ihmiset, joiden koirat elävät kuin pellossa. Lainaan tähän lasten kasvatuksen hyvää ohjenuoraa: rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa tässä tärkeysjärjestyksessä. En pidä myöskään muoti-ilmiöstä, jossa agilityssa koiria pidetään irti. Koiriansa kiinni pitävät ihmiset saavat kulkea silmät selässäänkin, kun vieraita koiria tupsahtelee karvakontaktiin. Tilanne on niin epäreilu sille kiinni olevalle."

- "Mitä koirien kanssa tekemääsi kadut?"
- "Ei olisi pitänyt aikoinaan kuljettaa Lystiä tokokokeisiin. En tiedä paljonko se lopulta kärsi, mutta ei sen hermot oikeasti kestäneet koetilanteita. Nyt Lykyn kanssa tajuan eron yhä paremmin, millaista on kouluttaa koiraa, jota ei tarvitse siedättää kaikkeen."

- "Mitä tavoitteita sinulla on koiriesi kanssa?"
- "Toivon olevani niiden silmissä reilu. Yritän tavoitella tai kehittää myös hiljaisesti huokuvaa auktoriteettia, heh, kuulostipa erikoiselta. Haluan oppia ymmärtämään lisää niiden elekieltä ja ajatuksenkulkua. Tahdon kehittyä ohjaajana eri lajeissa, jotta pystyisin tukemaan koiriani suorituksissaan - olematta ainakaan häiriöksi."

- "Olet kertonut avoimesti joskus jännittäneesi kilpailuja. Miten olet siitä päässyt? Mitkä neuvot ovat auttaneet eniten?"
- "Kilpailujännitys on tosiaan vähentynyt. Välillä en jännitä ollenkaan, joskus on kaipaamani sopiva jännitysaste. En kisaa enää tuloksista, vaan pyrin keskittymään mahdollisimman hyvään ohjaukseen. Tulostavoitteet ja "mitä muut ajattelee" olivat pahimpia jännitystä aiheuttavia mietteitä. Kävin joskus Alatalon Vapun luennolla, se auttoi alkuun. Olen monesti soimannut itseäni radan jälkeen. Siihen olen saanut hyvän neuvon: koiraakin voi vastuuttaa. Olen myös tajunnut, että agilityssa täytyy olla myös tuuria mukana." 

- "Onko sinulla jotakin mottoa mielessäsi?

- "Tällaisen löysin. [rapinaa, paperin kahinaa] Siis tässä. Tämä liittyy haluun ymmärtää koiria, töihinkin ja yhteen Aaro Hellaakosken runon kauniiseen lauseeseen "vain hiljaisella on korvat kuulla, kun askeleet hiipivät porraspuulla, vain odottavan ovi auki on".

- "Laitetaan ajatelma tähän loppuun. Kiitos haastattelusta."
- "Kiitos."

“Some people talk to animals. Not many listen though. That's the problem.”

- A.A. Milne, Winnie-the-Pooh -

Lysti on ängännyt kainaloon.

Yritän punnertaa. Vaikeusastetta lisää Lykky.