No ensinnäkin tuli hieno yllätys! Sain sähköpostia, että lauantain kisoissa tuomari Mona Liljegren oli valinnut meidät tuomarinpalkinnon saajiksi. Perusteluina oli hyvä yhteistyö radalla. Herkistyin niin, että silmät kostuivat. Yhteistyö on just se juttu, mihin olen pyrkinyt. Hän tuomaroi liki 60 pikkumaksia ja maksia ja tuntuu tosi hienolta, että erotuimme tuolla tavoin.
Maanantaina katsoin sunnuntain kisakuvia. Irene Erling oli kuvannut tarkasti Giblin liukastumisen ja kyllä se vaan pahalta näytti omaan silmään. Oikea takajalka luisuu ponnistaessa, tassu kääntyy ja koira yrittää selvitä riman yli, mutta liukuu ilmassa kohti oikeaa siivekettä. Tämän jälkeen tunnustelin ja vääntelin Giblin varpaita ja koko takajalkaa. Missään ei ollut aristusta, turvotusta tai liikerajoitusta.
 |
| Su Janakkalassa. (c) Irene Erling |
Tänään olimme Suoknuutin opissa.
- Sain apua persjättöön - muista katse!
- Oman sijainnin merkitys putkijarrussa. Niiden hiominen.
- Gibli todella kääntyy paremmin poispäinkäännöillä. Uutena pakkovalssi siihen liitettynä vei pois ansaputkelta.
- Hankalassa keppikulmassa testaa omaa sijaintia ja kutsujen merkitystä.
Suoknuutin jälkeen käytin Giblin varmuuden vuoksi osteopaatilla, koska minusta Gibli oli liikkeessä aavistuksen vino ts. banaanin mallinen. Siis sen verran vaikeasti havaittavasti, että mietin, vienkö turhaan. Sitten ajattelin, että aina on kehotettu viemään nopeasti tsekkaukseen. Toiseen kylkeen todellakin heijastui jäykkyyttä. Oikea si-nivel oli jäykempi ja oli lievää faskiakireyttä oikeassa reidessä. Lisäksi vasemmalla leuan seudussa oli lievää jäykkyyttä. Gibli reagoi todella hyvin hoitoon. Osteopaatti oli tyytyväinen, että vein ajoissa tsekkaukseen ennen kuin tulee pidempiaikaista ongelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti