Ei ole nyt helppoa tämä nollan teko. Reetta Pirttikosken radoilla olen ollut Giblin kanssa muutaman kerran aiemmin ja ne ovat meille AIEMMIN sopineet. Enkä ratoja nytkään syytä. Niillä pitäisi vaan pystyä liikkumaan ja tietää koirankin etenemä ja irtoamiskyky. Tänään oli hyppäreitä.
1. radalla tuli rima 4. hypyn takaakierrossa, sitten putken jälkeen hyppy väärinpäin. Sitten keppivirhe. Loput ok.
2. radalla Gibli ei heti aluksi löytänyt 2. estettä eli putkea. Lähtöhyppy oli radalta pois päin ja siitä putkeen. Gibli juoksi lähtökarsinasta odotusalueelle, ja teki sen vielä toisenkin kerran. En ollut sellaiseen varautunut. Sitten otin lähdön varmemmin, jolloin myöhästyin 4. hypyn päällejuoksusta ja sitten kepeille mennessä putkeen, kun piti kepeille. Jotakin sähellystä ja maaliin.
3. radalla oli jo 6. ja 7. esteillä vaikeuksia, kun olisi pitänyt koira irrottaa ja saada olemaan menemättä putkeen. No just siellä meni pieleen, mutta loppurata ihan ok. Gibli haki upeasti monta takaakiertoa. Siitä jäi sentään hyvä mieli.
Sen enempiä valittamatta totean, että vanhojen vaivojen lisäksi on uusia tules-vaivoja, jolloin ei oikeasti pysty liikkumaan normaalisti. Tuntuma on kadoksissa sen vuoksi, mutta myös repaleisen syksyn vuoksi kaiken maailman silmäongelmineen.
Mutta ei me ainoita surkeita olla. Oli siellä muitakin hylly-koiria. Se aina lohduttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti