Palasimme kisakentille Kivihalmeen radoille kolmen viikon tauon jälkeen. Jännitin silmää. Jos oireilu lisääntyisi, loppuisi kisaaminen siihen ja pitäisi olla yhteydessä silmäklinikalle. Silmän sisällä on isoja repaleita, jotka tekevät näön vaihtelevan sumuiseksi. Tuntui myös, että tuntuma Gibliin on ihan kadoksissa, joten en odottanut mitään. Kisat eivät ihan noin surkeasti sujuneet kuin tulosrimpsu näyttää.
Ekalla agilityradalla Giblillä tippui heti alkuun rima. Myöhemmin otin puomin alastulon uusiksi. Gibli kyllä otti sen, mutta loikkasi kuitenkin. Muuten virheetön rata. Hyl siis. Sitä ei ole streamissa, mikä oli temppuillut.
Tokalla agilityradalla olin heti lähdössä myöhässä ja Gibli hyppäsi myöhemmin väärän hypyn. Kisakaverini hyppäsi myös okserin pitkittäin laskeutuen rimojen ja siivekkeiden väliin, kaataen siivekkeen. Siinä kohtaa vauhtia ei ollut paljon. Koira ei näyttänyt loukkaantuneen. Juostiin puomille, palkkasin alastulolle, ja maaliin. Tämä jäi toki mietityttämään.
Kolmannella, hyppyradalla, lähtö otettiin kierron jälkeen, mutta tuomarin käsi ei noussut. Tehtiin hyvää nollaa aika pitkälle, kunnes yksi putken jälkeinen hyppy takaa hypättiin suoraan. Olisi pitänyt juosta eri tavalla ja ottaa Gibli paremmin käteen putken jälkeen. Tällä radalla ei kyllä kinttuja tai silmää voinut säästellä. Tässä on linkki streamiin.
Joka radan jälkeen kuulostelin, näkyykö salamoita enemmän, niitä kun näkyy pimeällä muutenkin. Eivät ne lisääntyneet tai jääneet päälle eikä nyt tätä kirjoittaessakaan salamoi.
Lauantaina ja sunnuntaina teetin Giblille pikkujumpat.
Maanantaina sain vapautuksen liikuntaan, kunhan en tee maastavetoja tai benjihyppyjä. Edelleen, mikäli tulee hälytysoireita (1. salamat lisääntyvät tai jäävät värisemään, 2. nokisade tai 3. esirippu, jonka läpi ei näe), pitää olla yhteydessä silmälääkäriin päivystyksellisesti. Salamointi tulee jatkumaan aikansa ja näköä häiritsevät haituvat tulevat jatkamaan elämäänsä, mutta ne vähenevät ja niihin jotenkin tottuu jossakin vaiheessa. "Onneksi" riittää muitakin vaivoja. Selässä on tikit, oikean häijyn olkapään takia kävin maanantaina fysioterapiassa ja vasemman lonkan vuoksi nukun sohvalla. Gibli kiittää ja on vallannut sängyn.
Niinpä maanantaina ja eilen hölkkäsin iltalenkin yhteydessä muutaman sata metriä. Salamointi ei lisääntynyt.
Tänään oli treenivuoro. Gibli oli aika innoissaan. Teetin kontaktit noin kerran, lähdön poispäin (tämä olikin nyt vähän vaikeampi) ja takaakiertoja kauempaa ohjaten. Nyt takaakierrot sujuivat paremmin. Radalla oli myös putkelta eteneminen keinulle. Putki-pujottelu-erottelu toimi hyvin ja Gibli pujotteli sukkelasti. Aluksi liikuin varovaisesti, sitten rohkeammin. Ei salamoinut. Kotimatkallakaan.
Gibli tuli torstaina takaisin. Näytti siltä, että koira oli eniten huolissaan, ettei SuperSuosikki-hoitajansa vaan lähde pois. Gibli vilkuili autohallista asunnolle kävellessämme koko ajan, että tuleehan Hän varmasti mukana. No hoitajansa lähti vasta tänään ja hyvästeli Giblin niin, ettei Giblin tarvinnut ravata asunnossani ees taas etsien SuperSuosikkiaan.
Kävimme perjantaina metsäkävelyllä. Varoin liukastelemasta. Mennen ja tullen autossa silmä iski salamaa. Istuin pelkääjän paikalla ja pyrin olemaan liikuttelematta silmiäni sivuille, koska ei ollut pakko. Välillä näen huonosti vasemmalla silmällä, kun lasiaissamentumia on näkökentässä. Ihan kuin olisi silmä täynnä rähmää. Otin välillä silmälasit pois testaten, onko niissä vika, mutta salamointi jatkui siitä huolimatta. Mietin, missä se raja menee, että pitää kaahata silmäpäivystykseen. Ei kaahattu. Mutta pari tuntia myöhemmin kaahasin eri syystä.
Auton sisätilalämmitin Defa laukaisi vikavirtasuojan 2. asennossa pari viikkoa sitten. Soitin korjaamolle, jossa epäiltiin vikaa virtajohdossa. Epäilin sitä, koska vikavirtasuoja ei lauennut, jos sisätilalämmitin oli pois päältä. Sisätilalämmitin on kytketty autoon jollakin haaroittimella eikä normaalipistokkeella, joten lämmitintä ei voinut testata kotona. Giblin Supersuosikki otti mukaansa toisen lämmityspiuhan testausta varten. Vähimmällä sitä selviäisi, jos vika olisi vain johdossa. Ennen talojen alla olevaan autotalliin menoa vitsailin, otanko mukaani vesisangon, jolloin muistelimme, että sähköpaloissa ei vettä suositella. Tokaisin jossakin monitoimilaatikon pohjalla olevan olemassa sammutuspeitteen, mutta tokaisu jäi vitsiksi. Autolle saavuttuamme napsautin sisätilalämmittimen ykköselle, jos vika olisikin vain asento kakkosessa. Varoitin, että vikavirtasuoja räpsähtää ja sitä säikähtää. Piuha pistokkeeseen. Ei tapahtunut mitään. Vikavirtasuoja ei lauennut. Sisätilalämmitin ei hyrähtänyt käyntiin. Mielessäni käväisi, onko sähköpistokkeen ajastus väärässä. Ei ollut. Istuin kuskin paikalle katsastamaan tilannetta ja haistoin sähkölaitteen palamisen käryn. Saamarin sisätilalämmitin oli ihan kuuma ja punoitti sisältä. Abiturienttiaikoina hiustenkuivain syttyi tuleen ja tämä näyttää nyt ihan samalta, mutta on ruuvattu kiinni autoon. Olin etukäteen miettinyt, ihan vain lyhyenä vilahduksena, että jos tilanne eskaloituu, auto on ajettava pois autotallista, jottei koko maanalainen autotalli pala mukanaan noin 100 autoa.
Huudahdan Giblin SuperSuosikille: "Ota johto irti, nopeasti! Ajan tämän ulos!" Hän tempaisee johdon irti. Minä käynnistän auton, avaan samalla ikkunat, jotten saa jotakin sähkölaitepalomyrkytystä ja tuuperru. Ajan turhia jarruttelematta pois autotallista. Kadulle menevässä luiskassa valmistaudun soittamaan 112:een, jotta palokunta tulee sammuttamaan koko helkutin vehkeen ja auton. Miten kauan kestää, että palokunta saapuu? Pysäköin auton kadun laitaan. Lieskoja ei vielä näy. Giblin SuperSuosikki syöksyy autotallista autolleni irrottamaan lämppäriä. Näytän kännykälläni valoa. Hän irrottaa ripeästi auton verhousta lämmittimen johtoa seuraten. Näen liittimen, mistä lämmittimen johdon saa irti. Johto irtoaa parilla tempaisulla. Muutamalla oikean suuntaisella riuhtaisulla irtoaa myös tulikuuma lämmitin telineestään. Se heivataan asfaltille jäähtymään. En soita palokuntaa. Huokaisemme. Kertaamme vähän, mitä tapahtui ja mitä olisi voinut tapahtua. Lähtiessäni rivakasti kylmällä autolla pakoputkesta oli tullut vähän savua. Giblin Supersuosikki oli ehtinyt miettiä tulipalon jo alkaneen. Entä jos Gibli olisi joskus ollut autossa, kun sisätilmalämmitin on päällä? Entä, jos oikosulku olisi tullut huomaamatta? Jos vikavirtasuoja ei olisi lauennut silläkään kertaa?
...
Yritin ottaa iltapäiväunia, mutten onnistunut. Keski-ikäisenä monivaivaisena ei aina nuku öisin hyvin. Gibli makasi pedillään siinä sohvan päädyn takana. Sain ongittua itseni jonkinlaisesta alhosta ylös. Elämä on silloin aika mallillaan, kun yksi suurimmista huolista on, milloin pääsee harrastamaan agilitya. Kömmin sohvalta ylös. Teetin Giblille jumpat ja kävimme iltakävelyllä. Pimeässä silmän salamoinnin huomaa parhaiten. Silmä ei salamoinut kertaakaan.
Ehkä tämä taas tästä lähtee.
Tämä kappale ei sovi kovin hyvin teemaan, mutta kiehtoo kovin.
Silmän salamointi jatkuu. Sen huomaa parhaiten pimeässä. Autolla en ole ajanut sitten tiistain, jotten provosoi tilanteen pahenemista. Suihkussa silmät kiinni salamointia en viimeksi huomannut. Ehkä tämä vähitellen helpottaa? Toisaalta tänään herättyä välähti taas 4 kertaa heti putkeen. Vasemmassa silmässä menee ulkonurkassa yhä musta "hiiren osoitin". Viheliäistä kaiken kaikkiaan.
Gibli jatkaa "rankkaa lomailua". Tyttönen pääsee lenkille 5 x päivässä, eivätkä ne ole mitään lyhyitä piipahduksia.
