Sain maanantaina rokotukset molempiin olkavarsiin. Seuraavana yönä heräsin, koska molemmat olkavarret olivat kipeät enkä voinut nukkua kunnolla kummallakaan kyljelläni. Tiistaina oli lämpöä ja koski joka paikkaan. Mietin, että tämähän meni ihan putkeen. Onneksi ilmeinen rokotusreaktio hiipui.
Eilen kävimme hallilla. Ohjelma: käännökset, takaakierrot, kontaktit kerran ja eteneminen palkalle.
Tänään vein Giblin osteopaatille. Sehän on ihan Valviran myöntämä pätevyys 4 vuotta opiskelleille ihmisille. Gibli on reilun kuukauden lonksautellut leukojaan lähinnä levätessään, aivan satunnaisesti, mutta joka päivä. Siis lonksauttaa, puree hampaat kirskuen yhteen ja sitten on normaali. 2 eri fysioterapeuttia on todettu kireyttä vasemmassa puremalihaksessa ja epäillyt sen kiristyvän kaulan vasemman puolen alueen vanhan arven seurauksena. Itse pureminen, suun aukaiseminen ja sulkeminen sekä syöminen on normaalia, hampaissa tai kielessä ei näy mitään, pään alueen lihakset eivät arista tai ole turvonneet. Leluun Gibli käy yhtä ahnaasti kuin ennenkin, mutta se nyt ei kerro mitään. Ajattelin, että kokeilen osteopaattia ennen kuin vien Giblin hammaslääkäriin. En halua nukututtaa koiraani turhaan.
Ostopaatti haastatteli tarkasti ja kyseli vanhat vammat. Ja että onko se lonksuttelu sellaista kuin leuka olisi sijoiltaan. Minusta se sopi sellaiseksi, ihan kuin Gibli yrittäisi saada sitä paikoilleen. Sitten hän tutki.
Hän oli sitä mieltä, että vuoden ikäisenä saatu oksavamma näkyi yhä. Gibli siis juoksi pienenä puuhun ja oikeaan kylkikaareen katkesi parisenttinen oksa. Oikean puolen kylkiluut olivat sisempänä ja vasemmalla puolella ulompana, ja tähän syynä nikaman lievä kiertymä, minkä seurauksena faskian kiristymää ja heidän kielellään vasen munuainen vinossa, ja kiertymän seurauksena selän ihossakin se (poistettu) rasvapatti, kun aineenvaihdunta tms. ei ole toiminut normaalisti. Hän pyöritteli Giblin selkää kahdeksikon mallisesti ja sai sillä tilan oikaistua. Sitten oli kuonon vuoro. Hän tunsi oikean alaleuan luun vääntävän taakse ja kiertyvän. Kieliluitakin hän naprasi. Jonkin ajan leukaa fiksattuaan se oikeni. Vaiva sopi iskun aiheuttamaksi ja esim. siihen, että koira kaatuu agilityssa ja kuono osuu maahan, mitä Giblille on käynyt. Hän vielä tsekkasi lantion, raajat ja varpaatkin. Niiltä osin Gibli sai puhtaat paperit.
Voin viedä Giblin hänelle uudelleen n. 2 kk kuluttua, jotta voidaan tarkistaa hoidon vaikutus (se vanha kylkivamma) ja tarvittaessa aikaisemmin, jos leukojen lonksuttelu häviää ja palaa aiemmin.
- Gibli ei ole neljään tuntiin lonksautellut leukojaan, on maannut sängyssä rauhassa. Miten kurjalta on mahtanutkaan tuntua! Jos se kylkikin tuosta tuli paremmaksi, niin jään miettimään, miksi en vienyt Gibliä hänelle 6 vuotta sitten. Ja totta, katsoin silloin hänen aikojaan ja ne menivät niin pitkälle, ja hän oli niin kaukana, että se jäi. Tällä hetkellä suurin huojennus tulee siitä, jos leuan lonksauttelu jää ja vaiva oli tuossa. Sinänsä termeillä ei ole väliä, kunhan on hyvänäppinen ammattilainen. Hän oli muutenkin kivan oloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti