Ei ollut mitään fiiliksiä ja tuntuma Kisa-Gibliin tuntui kadonneen. Aino Kinnusen radoissa ei ollut mitään vikaa, niille menisin uudelleenkin. Sopivasti tilaa ja kivat linjat eikä mitään suoraa luukutusta takaakierrosta toiseen, vaan ohjattavat radat. Edellä meni taas hinkkaaja, joka runsasta toistoa kaihtamatta otti monta pieleen mennyttä kohtaa uudelleen parin esteen takaa. Tyypillistä minä-minä-ajattelua, kun kisat ovat reilu puoli tuntia myöhässä.
Eka radalla puomi oli toisena esteenä. Gibli hyppäsi alastulon yli. Taisi vähän varastaa lähdöstäkin. Otin puomin uudelleen ja "teimme nollan". Sillä radalla askeleet jotenkin sopivat. Videolinkki.
Seuraava rata ei mennyt sitten lainkaan niin kuin piti. Tässä on video, joka ei näytä niin kamalalta kuin miltä tuntui. Gibli hyppäsi 4 hypyn kauemmas kuin luulin ja viskileikkauksen sijaan ajauduin hypyn toiselle puolella ja niin edes päin. Eihän se koira ottanut puomin alastulokontaktia taaskaan. Keinulla näkyi jotakin katumisen merkkiä, kun hapuili takajaloillaan kontaktia.
Muistiin tältä epäonnistumisten radalta:
- Muista erkaantumissääntö ja mene kääntämään Gibliä ohjauksella eteen, jos siltä näyttää.
- Varmista takaakierron lukitus ennen kuin etenet.
- Pidä kontakteista kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti