Silmä salamoi

Ihmettelin sunnuntaina kisoissa, kuinka loisteputkista tuli yhtäkkiä valonvälähdyksiä vasempaan silmään. Ajattelin valon osuvan jotenkin silmälasien reunaan. Muistelin optikon sanoneen, että tietty silmälasihionta voi lisätä heijastuksia. Tai ehkä linssissä oli rasvaa? Kotimatkalla pystysuora salamointi jatkui vasemman silmän ulkonurkassa. Ajattelin sen johtuvan katuvalojen osumisesta silmälaseihin. Vasen silmä tuntui sumeammalta muutenkin. Liikennevalojen ympärille tuli pyöreä kehä. "Varmaan jotakin rähmää silmässä", räpsyttelin, ja tiputin kotona silmään kesältä jääneen pipetillisen allergiasilmätippaa. Illalla suihkussa salamointi jatkui ja kun se jatkui silmät kiinni, ymmärsin vihdoin, ettei se ainakaan olohuoneeseen jätetyistä silmälaseista johtunut. Siinä kohtaa muistin myös, mitä ikävää silmän salamointi voikaan tarkoittaa ja aloin etsiä aikoja silmälääkärille. Ns. nokisadetta tai esirippua silmässä ei sentään näkynyt.

Pääsinkin heti maanantaina silmälääkärille. Sanoin hänelle epäileväni lasiaisen irtaumaa. Sehän se olikin. 

Seuraa teoriaosio: Ikääntyessä silmän lasiaishyytely muuttuu juoksevammaksi ja irtoaa silmän takaseinän verkkokalvosta. Verkkokalvo on se näkemiselle välttämätön osa. Lasiaisen irtoamisessa menee päivistä viikkoihin. Yleensä se sujuu ongelmitta. Joskus lasiaisen veto tekee verkkokalvoon reiän. Tällainen vedon merkki voi olla yhdessä kohtaa salamointi tai valonvälähdykset, joita näkyy myös silmät kiinni. Verkkokalvon reiästä lasiaista voi päästä verkkokalvon alle, jolloin verkkokalvo irtoaa. Verkkokalvon reikää voi vielä laseroida, tavallaan polttaa se kiinni silmän takaseinään. Se ei aina auta. Jos verkkokalvo irtoaa, on edessä silmäleikkauksia, pitkät asentohoidot, ja silti monesti näkö kärsii tai menetetään kokonaan. 

No minulla ei ollut verkkokalvossa vielä reikää, joka kuulemma tulee usein alkuvaiheessa. Koska minulla on miinuslasit eli silmän muoto on tietynlainen, kuulun riskiryhmään. Silmälääkäri kehotti silmäklinikan ohjeistuksen mukaan varomaan 2 viikkoa nopeita pään ja silmän liikkeitä ja esim. varomaan äkillistä kengännauhojen solmimista sekä ponnisteluja. Jos salamointi lisääntyy tai tulee ns. nokisadetta (= verenvuoto silmän sisällä) tai esirippu (kalvo, jonka läpi ei näe eli verkkokalvo on irti), pitää hakeutua silmäpäivystykseen.

Oli selvää, että agility jää tauolle. Myöskään metsässä tai kallioilla liukastelu ei käy laatuun. Gibli haettiin hoitoon. Liikutan silmiäni yllättävän paljon autoillessa, jolloin salamointia tulee jatkuvasti. En halua provosoida verkkokalvon irtaumaa yhtään. Autoilukin siis jää niin vähiin kuin mahdollista. Ei tunnu kivalta sellainen mahdollisuus, että ensin menee toisesta silmästä näkö ja sitten toisesta.

On outoa, kun Gibli ei ole kotona. Vuosi sitten Gibli oli hoidossa, kun olin koronassa. Silloin olin niin kipeä, että elämä meni nukkuessa, yskiessä ja oksentaessa. Nyt olen muuten terve. Outoa on herätä aamuisin vartti myöhemmin ja tehdä töitä pidempään, koska voi. Esim. tänään en käy ulkona kertaakaan, koska ei ole pakko. Ilman koiraa laiskistuisin varmasti. Outoa on mennä jääkaapille, kun ei kuulu tuttu tömähdys, kun koira laskeutuu sängyltä hakemaan pientä snäksiä. Outoa on, kun ruokaa tipahtaa maahan eikä kukaan sitä hae. Outoa on sulkea kone työpäivän jälkeen, kun Gibli ei tule viereen. Outoa on iltaisin.

Tätä hissun kissun elämää voi joutua jatkamaan kuukaudenkin, niin kauan kuin salamoi. Aamulla herättyäni ei tullut yhtään salamaa. Ylös noustua niitä tuli 4 kpl muutaman metrin matkalla. Iski epätoivo. Sitten muistutin itseäni, että on niitä pahempiakin sairauksia. Muistui myös mieleeni, että joka kerta, kun kävelee agilityn starttiviivalle koiransa kanssa, on etuoikeutettu. Tosin olen sitä mieltä, että en ole antanut itseni unohtaa sitä koskaan.

Eri planeetoilla - hyl x 2

Palsolan radoilla. Valitettavasti ei ollut radoissa vikaa.

Eka agilityradalla Gibli ampaisi 2. hypyltä suoraan putkeen, jonne ei pitänyt. Rataantutustumisessa katsoin, että sinne ei pitäisi mennä. No meni. Ihan lopussa oli A-putki-erottelu. Vastakkainen käsi käänsi Giblin niin voimallisesti, että tuli A:nkin ohi. Että kyllä hän ohjauksessa on... Linkki.

Toka agilityradalla Gibli hyppäsi puomin alastulon, otin sen uusiksi. Loppurata hajosi ihan käsiin. Linkki.

Hyvää: Kisakaverini pysyi lähdössä eikä tiputtanut rimoja. 

Ke-treenit

Keskiviikkona olimme hallilla. Tuli juuri ennen treeniä ikävä uutinen, mihin ajatukseni jäivät. Teetin kuitenkin kauempaa takaakiertoja. Pakkovalssi kauempaa ei nyt onnistunut toiseen suuntaan, Gibli ei löytänyt hyppyä. Keinu kerran ja puomi kerran. Loppuveryttelyssä vahvistin alastulokontakteja. Muuten olemme käyneet metsässä. 

Olemme jumpanneet 2 x tällä viikolla. Olen vähentänyt "ylimääräisiä" jumppia tietoisesti, niitä tulee kuitenkin tehtyä kisojen ja treenien alkulämmittelynä. Minusta Gibli menee niistä jumiin, vaikka venyttelisin kuinka. Tässä on kuva, jolloin jumpassa on ollut taukoa. Näen myös niin, että Giblin ruumiinrakenteella keskikehon on oltava hyvässä lihaskunnossa, jotta pitkät raajat pystyy ojentamaan ja kannattelemaan kunnolla ojentuneina. Kait sen tasapainon löytää vain yrittämällä ja erehtymällä. Alla olevalla hypyllä olen antanut käännöskäskyn myöhässä, näkyy Giblin korvasta ja takaosan kallistumisesta, voisin sanoa, että myös koirani tyytymättömästä ilmeestä. Tuli rima alas. Anteeksi Gibli.

2 x hyl

Olimme Miia Kallion ja Sari Mikkilän radoilla.

Miia Kallion agilityrata oli tosi kiva taasen. On se ihme, että hänen ratansa tuntuvat sopivilta, mutta tulostasomme jää aina köyhäksi. Lopussa Gibli teki harvinaisen keppivirheen sisäänmenossa ja sitten epäonnistui käännös hypyltä. Valikoitui putki, vaikka piti A. Hyl. Video.

Sitten oli Mikkilän "juokse tai kuole" -rata, joka näytti aluksi mahdottomalta. Jos en olisi yhdessä kohtaa ohjannut Gibliä väärälle puolelle hyppyä, olisi tehty nolla. En huomannut rataantutustumisessa, että takaakierron jälkeen painuu koira tuonne taakse. Ehkä oma juoksulinjanikin vei. Tästä radasta jäi hyvä fiilis. En nykyään pysty juoksemaan kovempaa. Kotimatkalla harmitti se hyl. Tässä on video. 

Hyl - hyl - 0

Muotkan radoilla. Taaskin puuttui tuntuma Gibliin. On tämä merkillisen henkinen laji.

1. rata oli agilityrata. Rimat oli 60 cm:ssä. Liekö se salaisuus, että Gibliltä tippui 2 rimaa mutkakohdissa? Toisaalta menetin näissä kohdissa myös kunnollisen kontaktin kisakaveriini. Videolta näen, että tein vastakäännöksen juuri riman päällä ja toisella kertaa jarrutin juuri riman päällä. Yksi takaakierto väärin päin, valssasin ennen lukitsemista,  ja lopun hankala kohta hypättiin väärin päin, sen otin uusiksi. Liitän tähän videolinkin, mutta voi olla, että kisapäivän ollessa kesken, sen sijainti muuttuu. 

2. Hyppyradalla oli pari hankalaa kohtaa jo ennen hylkäystä. Gibli hyppäsi vähän pituuden sivusta. Takaakierto tuotti ongelmia. Ehkä reuna-aita käänsi Gibliä pahasti? Linkki on tässä. 

Tässä välissä tajusin, että ulkokentällä sai lämmitellä. Sain tuntumaa Giblin kulkuun ja sen takaakiertojuminkin purettua - siis sitä ongelmaa ei ollut ulkona lainkaan.

3. agilityradalla tehtiin 0. Parissa kohtaa unohdin kääntää Gibliä tarpeeksi. Sijoitus 4. Linkki.

Kävimme perjantaina metsässä.

Treeni ja jumppa

Hallilla treenissä. Takaakiertoja ja etenemistä lelulle. Giblin ajatus unohtuu pujotellessa ja takaakierrossa, jos lelu on valmiina maassa. Jälkikäteen vasta välähti, että olisin takaakierrossa voinut lelun paikalla auttaa suoritusta. 

Jumppasimme kotona, siitä on ollut vähän taukoa. 

Oma lonkka ja oikea olkapää ovat häijyinä. Lonkka herättelee öisin ja paita ja takki pitää pukea "väärä" käsi edellä päälle. On vissiin itsekin käytävä fysioterapiassa, jotta en väärillä jumpilla pahenna tilannetta.

Hyl - hyl - 5

Kaukisen radoilla. Lähdimme ihan alkupäässä rataantutustumisen jälkeen, mikä harmitti. Pyrin lämmittelemään Gibliä silti niin paljon kuin pystyin eli mm. lähdin rataantutustumisesta ennenaikaisesti.

1. hyppäri oli meille (ja melkein kaikille muillekin) hankala. Koira hyppäsi luonnostaan aina sinne, minne ei pitänyt. Piti kääntyä hypyiltä yli 180 astetta jne. Meni meiltäkin ihan pieleen. Jo 4. hypylle minun piti tehdä valssi, mutta tarkasti mutkaa ohjatessani (takana oli muuri väijymässä) huomasin valssin jääneen, joten Gibli oli väärässä putkessa. Hyl. Video.

2. agilityradalla tehtiin nollaa, kunnes Gibli hyppäsi takaakierron suoraan, olisin toki voinut ohjata paremmin. Lopussa viskileikkauksessa ongelmaa, mutta silloin oli jo hanskatkin tippuneet. Gibli otti kontaktit hyvin. Hyl.

3. agilityradalla Gibli loiskautti puomin alastulon enkä huomannut. Sitä ennen ja sen jälkeen hypyt ristiin, kun olisi pitänyt siivekkeen ympäri. Sieltä kalastelin kisakaveriani sitten. 5 vp. 

Illalla oli pimeää. On alkanut otsalamppuaika.

Treeni ja osteopaatti

Sain maanantaina rokotukset molempiin olkavarsiin. Seuraavana yönä heräsin, koska molemmat olkavarret olivat kipeät enkä voinut nukkua kunnolla kummallakaan kyljelläni. Tiistaina oli lämpöä ja koski joka paikkaan. Mietin, että tämähän meni ihan putkeen. Onneksi ilmeinen rokotusreaktio hiipui.

Eilen kävimme hallilla. Ohjelma: käännökset, takaakierrot, kontaktit kerran ja eteneminen palkalle. 

Tänään vein Giblin osteopaatille. Sehän on ihan Valviran myöntämä pätevyys 4 vuotta opiskelleille ihmisille. Gibli on reilun kuukauden lonksautellut leukojaan lähinnä levätessään, aivan satunnaisesti, mutta joka päivä. Siis lonksauttaa, puree hampaat kirskuen yhteen ja sitten on normaali. 2 eri fysioterapeuttia on todettu kireyttä vasemmassa puremalihaksessa ja epäillyt sen kiristyvän kaulan vasemman puolen alueen vanhan arven seurauksena. Itse pureminen, suun aukaiseminen ja sulkeminen sekä syöminen on normaalia, hampaissa tai kielessä ei näy mitään, pään alueen lihakset eivät arista tai ole turvonneet. Leluun Gibli käy yhtä ahnaasti kuin ennenkin, mutta se nyt ei kerro mitään. Ajattelin, että kokeilen osteopaattia ennen kuin vien Giblin hammaslääkäriin. En halua nukututtaa koiraani turhaan.

Ostopaatti haastatteli tarkasti ja kyseli vanhat vammat. Ja että onko se lonksuttelu sellaista kuin leuka olisi sijoiltaan. Minusta se sopi sellaiseksi, ihan kuin Gibli yrittäisi saada sitä paikoilleen. Sitten hän tutki. 

Hän oli sitä mieltä, että vuoden ikäisenä saatu oksavamma näkyi yhä. Gibli siis juoksi pienenä puuhun ja oikeaan kylkikaareen katkesi parisenttinen oksa. Oikean puolen kylkiluut olivat sisempänä ja vasemmalla puolella ulompana, ja tähän syynä nikaman lievä kiertymä, minkä seurauksena faskian kiristymää ja heidän kielellään vasen munuainen vinossa, ja kiertymän seurauksena selän ihossakin se (poistettu) rasvapatti, kun aineenvaihdunta tms. ei ole toiminut normaalisti. Hän pyöritteli Giblin selkää kahdeksikon mallisesti ja sai sillä tilan oikaistua. Sitten oli kuonon vuoro. Hän tunsi oikean alaleuan luun vääntävän taakse ja kiertyvän. Kieliluitakin hän naprasi. Jonkin ajan leukaa fiksattuaan se oikeni. Vaiva sopi iskun aiheuttamaksi ja esim. siihen, että koira kaatuu agilityssa ja kuono osuu maahan, mitä Giblille on käynyt. Hän vielä tsekkasi lantion, raajat ja varpaatkin. Niiltä osin Gibli sai puhtaat paperit. 

Voin viedä Giblin hänelle uudelleen n. 2 kk kuluttua, jotta voidaan tarkistaa hoidon vaikutus (se vanha kylkivamma) ja tarvittaessa aikaisemmin, jos leukojen lonksuttelu häviää ja palaa aiemmin. 

- Gibli ei ole neljään tuntiin lonksautellut leukojaan, on maannut sängyssä rauhassa. Miten kurjalta on mahtanutkaan tuntua! Jos se kylkikin tuosta tuli paremmaksi, niin jään miettimään, miksi en vienyt Gibliä hänelle 6 vuotta sitten. Ja totta, katsoin silloin hänen aikojaan ja ne menivät niin pitkälle, ja hän oli niin kaukana, että se jäi. Tällä hetkellä suurin huojennus tulee siitä, jos leuan lonksauttelu jää ja vaiva oli tuossa. Sinänsä termeillä ei ole väliä, kunhan on hyvänäppinen ammattilainen. Hän oli muutenkin kivan oloinen.

2 x hyl

Ei ollut mitään fiiliksiä ja tuntuma Kisa-Gibliin tuntui kadonneen. Aino Kinnusen radoissa ei ollut mitään vikaa, niille menisin uudelleenkin. Sopivasti tilaa ja kivat linjat eikä mitään suoraa luukutusta takaakierrosta toiseen, vaan ohjattavat radat. Edellä meni taas hinkkaaja, joka runsasta toistoa kaihtamatta otti monta pieleen mennyttä kohtaa uudelleen parin esteen takaa. Tyypillistä minä-minä-ajattelua, kun kisat ovat reilu puoli tuntia myöhässä.

Eka radalla puomi oli toisena esteenä. Gibli hyppäsi alastulon yli. Taisi vähän varastaa lähdöstäkin. Otin puomin uudelleen ja "teimme nollan". Sillä radalla askeleet jotenkin sopivat. Videolinkki.

Seuraava rata ei mennyt sitten lainkaan niin kuin piti. Tässä on video, joka ei näytä niin kamalalta kuin miltä tuntui. Gibli hyppäsi 4 hypyn kauemmas kuin luulin ja viskileikkauksen sijaan ajauduin hypyn toiselle puolella ja niin edes päin. Eihän se koira ottanut puomin alastulokontaktia taaskaan. Keinulla näkyi jotakin katumisen merkkiä, kun hapuili takajaloillaan kontaktia.

Muistiin tältä epäonnistumisten radalta:

• Muista erkaantumissääntö ja mene kääntämään Gibliä ohjauksella eteen, jos siltä näyttää.
• Varmista takaakierron lukitus ennen kuin etenet.
• Pidä kontakteista kiinni.

Kisoissa

Olimme vain yhdellä agilityradalla. Gibli tiputti yhdessä käännöksessä riman, ehkä olin myöhässä. Myöhemmin vedin Giblin pujottelun jälkeen yhden hypyn ohi, mikä käännyttiin hakemaan. 10 vp. Aika, -7,40 ei kerro mitään. Kontaktit Gibli otti hyvin.

Kävimme eilen metsälenkillä. Gibli valitsi poseerausasennot.

Metsää ja treeniä

Löysin uuden metsäpaikan, missä samoilimme sunnuntaina 1,5 tuntia. Siellä oli sen verran raa'an oloinen tuuli, että seuraavana päivänä oli kurkku kipeänä. 

Tänään kävimme treenaamassa. Emme olleet pitkään. Varjelin kurkkuani, kun en heti halua uutta tautia. Teemana käännös hypyltä eli hyppääkö Gibli ristiin vai kiertääkö siivekkeen ympäri. Toisena teemana oli leluvedätys.