Livestream ei ollut käytössä. Hyvä niin.
1. Savikon agilityradalla mentiin monta takaakiertoa suoraan.
2. Semkatin agilityradalla loppuun saakka hyvää nollaa, kunnes ohjasin Giblin puomin alastulolta lähtöhypyn yli. En tajunnut erottelun tarvetta rataantutustumisessa.
Seuraan nyt Giblin lavantaustriggeriä. Jos se palaa, vien Giblin tarkempiin selvityksiin. Jos se kuitenkin revähti SM-kisoissa? Nyt ainakin ennen kisoja ja niiden jälkeen se loisti poissaolollaan. Kopkopkop.
Giblin kanssa fysioterapiassa. Triggeriä oli oikealla lavantauksessa edelleen, yläkulman sekä yläkolmanneksen takana. Yläniskan kireyttä oli kallonpohjassa vasenvoittoisesti ja vasemman purentalihaksen alueella, mutta lievemmät kuitenkin kuin viimeksi. Vasemman pohkeen alueella oli tiukkaa. Liikeradat raajoissa olivat normaalit. Hoito: manuaalinen käsittely ja laser lavan triggeralueeseen. Seuraava päivä kevyemmin ja sitten jälleen normaali elämä.
Tulipa taas tarpeeseen Janitan opit. On se ihme, että vaativat aina kertausta. Paljon tuli hyvää asiaa. Tässä tiivistys:
Ensin oli Muotkan agilityrata, jolta tehtiin voittonolla, vaikka kaaduin lopussa, kun jalka vaan luisti alta. Video on tässä.
Sitten oli Suomalaisen hyppäri, jolta tehtiin hylkäys, kuten niin moni muukin. Video on tässä.
Kolmantena oli Muotkan agilityrata, jolta tehtiin nolla ja tultiin kolmansiksi. Video on tässä.
Otti vähemmän henkeen kuin pelkäsin. Autolla kenkiä vaihtaessani huomasin, että kisakenkien kuminappulat olivat kuluneet reunoilta ja takaasileiksi. Ilmankos luisti eikä ollut eka kerta. Sitten ihmettelin puhelimessa, kuinka goretexini ovat kallioilla liukkaat, että eivät ole pohjat sopivat sellaiseen kävelyyn. Vilkaisin niidenkin pohjiin, ja ullatuus, nekin ovat kuluneet ihan sakkorenkaiden tasolle, kas kun eivät ole puhki.
Gibli sai kotona elämänsä ensimmäisen oman hampurilaisen eikä ollut uskoa silmiään. Kiitos, upea Gibli.
Reissusta tuli flunssa. Nuha, kurkkukipu, lievä lämpö. Tein kaksi koronatestiä, molemmat negatiivisia. Vaikea uskoa, koska maksalaatikko, omenamehu ja kauraleipä maistuivat oudoilta ja hirveiltä. Toisaalta voi sen maku- ja hajuaistin viedä muutkin virukset.
Giblin olen jumpannut 3 x. Lisäksi olen jatkanut venyttelyjä. Keskiviikkona kävin treenaamassa, kun kurkkukipu oli kääntynyt lieväksi nuhaksi ja ajattelin, että tämä kreikkalainen versio onkin joku pikatauti ja "kevyt liikunta voi nopeuttaa paranemista".
Alkuviikosta venyttelin Gibliä ohjeiden mukaisesti.
Olin klikannut matkan Kreikkaan 12.-15.9. jo toukokuun lopussa. Odotimme viime hetkeen saakka, voimmeko lähteä vai emme. Olin maksanut reissun luottokortilla, koska sillä saa varsin hyvän peruutusturvan. Toisaalta tuumasimme, että maksupalautus on toissijainen juttu, jos olisi pitänyt jäädä kotiin. Läheiseni vointi petraantui niin nopeasti, että uskalsimme lähteä.
Gibliä hoiti tutuksi käynyt hoitaja. Kiva oli katsoa, miten iloisesti Gibli tervehti kaitsijaansa. Lento lähti torstaipäivänä. Perillä olimme illalla. Perjantaina ja lauantaina kävelimme kaupungilla sekä lutrasimme lämpimässä (28,5 astetta) meressä ja hypimme uimatornista, minä korkeanpaikankammoani uhmaten. Söimme hyvin. Iltamyöhäänkin lämmintä oli vielä 27 astetta ja sunnuntaiaamuna lentokentälle lähtiessä 26 astetta.
Eilen jumppasin ja venyttelin Giblin. Tänään kävimme metsässä. Auton mittari näytti 15, oli sumua ja satoi kevyesti. En ole ikinä pitänyt syksystä.
Mitenkä se nyt menikään. Maanantaina tai tiistaina käytiin metsäkävelyllä. Toisena päivänä oltiin enemmän kotosalla.
Keskiviikkona kesken työpäivän sain viestin, että läheiseni vointi oli yhtäkkiä romahtanut. Minun oli lähdettävä pikaisesti Kuopioon. Peruin Giblin kontrolli-fysioterapian. Varattiin se perjantaiaamuksi ajatuksella toteutuu, jos toteutuu. Peruin torstain työt. Pakkasin auton nopeasti ja lähdin ajamaan. Matkalta soitin sairaalaan ja ymmärsin, että parasta on mennä katsomaan vasta torstaina. Jäimme puoliväliin Mikkeliin tuttuun paikkaan yöksi.
Torstaiaamuna jatkoin matkaa Kuopioon. Gibli jäi hoitoon. En tiennyt, milloin tulen takaisin. Perillä kävin kävelyllä lapsuuden maisemissa ja mietin, minne nämä vuodet ovat vierineet.
Sairaalassa ei voi olla kuin lyhyen aikaa. Palasin illaksi Giblin luokse majapaikkaan. Koska pahin kriisi oli siltä erää selätetty, jatkoin torstai-iltana takaisin Helsinkiin.
Perjantaiaamuna sain viestin, että on tullut takapakkia, joten tein uuden suunnitelman Kuopioon paluusta. Katsoin lentoja, mutta just oli ne 2 tunnin lähtöselvitysruuhkat, joten lentämisen ajan säästö sulaa niihin eikä Gibliä voi oikein ottaa koneeseen mukaan, pitäisi löytää sukkelaan hoitopaikka jne. Tein aamulla työt, mukaan lukien keskiviikkona kesken jääneet työt. Päivän olin jättänyt aiemmin täyttämättä. Kävin Giblin kanssa fysioterapiassa, onneksi aika oli varattu aamuksi.
Gibli oli toipunut mainiosti, mm. lanneselkä oli pehmeä ja elastinen. Vasemmalla rangan vieressä oli faskiakireyttä, oikealla lavan takana trigger. Niskassa oli lievää kireyttä vasenvoittoisesti. Gibli reagoi hyvin hoitoon ja saatiin lupa palata normaaliin liikuntaan.
Sitten pakkasin taas kimpsut ja kampsut, missä oli harvinaisen vähän hommaa, koska en niitä edellisenä iltana ollut juuri purkanutkaan. Lähinnä laitoin takaisin hammastahnan, uutena Giblin kilpailukirjan, ja taas lähdettiin puolivälin krouviin. Siitä sitten lauantaina ajoin taas KYS:iin ja vierailuajan jälkeen takaisin Mikkeliin.
Eka rata menikin hienosti, ohjauskin juuri kuten olin ajatellut. Tehtiin 0, sijoitus 3./37, 5,61 m/s, kärkeen 1,5 sek. Siitä olikin hyvä lähteä puolustamaan rotumestaruutta belgien kärkipaikalta. Rotumestaruus kun ratkeaa kahden radan yhteistuloksella. Toisella radalla Gibli osui pituuden eka kalikkaan ja teki pujotteluvirheen, lopussa vedin renkaan ohi ja kun kisakaverini ehti vielä hypätä seuraavan hypyn, se oli hylkäys sitten. Tämän jälkimmäisen radan epäonnistuminen leimasi minut mielessäni epäonnistujaksi, vaikka ihme oli se, että sain koottua itseäni ekalle radallekaan, ja se on rytmillisesti yksi parhaita ratojamme.
Tässä on linkki Jau:n streamiin: rata 1 ja rata 2.
Ja tässä on tällä kertaa vähän erilainen kappale. Sain eilisellä vierailulla luvan soittaa kännykästäni potilaan mielikappaleita. Erityisesti tästä tuli hyvä mieli kaikille meille. Ihan kuin vanha hyvä aika olisi taas palannut.
Gibli pitää kauppakeskuksista. Pieni Ystäväni vetää niihin päin ja astelee liukuovista sisään, jos annan mahdollisuuden. Kävimme eilen kahdessa eri kauppakeskuksessa. Giblillä on myös suosikkiapteekki, josta kävimme hakemassa lääkkeitä. Jotenkin tuntuu hurjalta mennä niin puhtaana pidettävään paikkaan koiran kanssa, mutta kun kerran on sallittua ja henkilökunta hymyilee, niin mikäs siinä.
Tänään kävimme sisähallissa lyhyessä treenissä:
