Tänään tulee 3 vuotta Lystin kuolemasta. Keskustelin juuri ystävän kanssa siitä, että kai senkin voi yrittää hyväksyä, että päätöksen kanssa ei voi olla ikinä aivan sinut. Se on liian iso ja vaikea. Että se kalvaa loppuun saakka. Aina voi jossitella. Mutta sen kanssa voi silti elää. Ja kuten toinen ystäväni aikoinaan sanoi: "Kun se on vaan hyväksyttävä, että koira elää lyhyemmän aikaa kuin ihminen."
Lysti, rakas Champion, toivottavasti sinun on hyvä olla siellä jossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti