Palasimme kisakentille Kivihalmeen radoille kolmen viikon tauon jälkeen. Jännitin silmää. Jos oireilu lisääntyisi, loppuisi kisaaminen siihen ja pitäisi olla yhteydessä silmäklinikalle. Silmän sisällä on isoja repaleita, jotka tekevät näön vaihtelevan sumuiseksi. Tuntui myös, että tuntuma Gibliin on ihan kadoksissa, joten en odottanut mitään. Kisat eivät ihan noin surkeasti sujuneet kuin tulosrimpsu näyttää.
Ekalla agilityradalla Giblillä tippui heti alkuun rima. Myöhemmin otin puomin alastulon uusiksi. Gibli kyllä otti sen, mutta loikkasi kuitenkin. Muuten virheetön rata. Hyl siis. Sitä ei ole streamissa, mikä oli temppuillut.
Tokalla agilityradalla olin heti lähdössä myöhässä ja Gibli hyppäsi myöhemmin väärän hypyn. Kisakaverini hyppäsi myös okserin pitkittäin laskeutuen rimojen ja siivekkeiden väliin, kaataen siivekkeen. Siinä kohtaa vauhtia ei ollut paljon. Koira ei näyttänyt loukkaantuneen. Juostiin puomille, palkkasin alastulolle, ja maaliin. Tämä jäi toki mietityttämään.
Kolmannella, hyppyradalla, lähtö otettiin kierron jälkeen, mutta tuomarin käsi ei noussut. Tehtiin hyvää nollaa aika pitkälle, kunnes yksi putken jälkeinen hyppy takaa hypättiin suoraan. Olisi pitänyt juosta eri tavalla ja ottaa Gibli paremmin käteen putken jälkeen. Tällä radalla ei kyllä kinttuja tai silmää voinut säästellä. Tässä on linkki streamiin.
Joka radan jälkeen kuulostelin, näkyykö salamoita enemmän, niitä kun näkyy pimeällä muutenkin. Eivät ne lisääntyneet tai jääneet päälle eikä nyt tätä kirjoittaessakaan salamoi.
Lauantaina ja sunnuntaina teetin Giblille pikkujumpat.
Maanantaina sain vapautuksen liikuntaan, kunhan en tee maastavetoja tai benjihyppyjä. Edelleen, mikäli tulee hälytysoireita (1. salamat lisääntyvät tai jäävät värisemään, 2. nokisade tai 3. esirippu, jonka läpi ei näe), pitää olla yhteydessä silmälääkäriin päivystyksellisesti. Salamointi tulee jatkumaan aikansa ja näköä häiritsevät haituvat tulevat jatkamaan elämäänsä, mutta ne vähenevät ja niihin jotenkin tottuu jossakin vaiheessa. "Onneksi" riittää muitakin vaivoja. Selässä on tikit, oikean häijyn olkapään takia kävin maanantaina fysioterapiassa ja vasemman lonkan vuoksi nukun sohvalla. Gibli kiittää ja on vallannut sängyn.
Niinpä maanantaina ja eilen hölkkäsin iltalenkin yhteydessä muutaman sata metriä. Salamointi ei lisääntynyt.
Tänään oli treenivuoro. Gibli oli aika innoissaan. Teetin kontaktit noin kerran, lähdön poispäin (tämä olikin nyt vähän vaikeampi) ja takaakiertoja kauempaa ohjaten. Nyt takaakierrot sujuivat paremmin. Radalla oli myös putkelta eteneminen keinulle. Putki-pujottelu-erottelu toimi hyvin ja Gibli pujotteli sukkelasti. Aluksi liikuin varovaisesti, sitten rohkeammin. Ei salamoinut. Kotimatkallakaan.
Gibli tuli torstaina takaisin. Näytti siltä, että koira oli eniten huolissaan, ettei SuperSuosikki-hoitajansa vaan lähde pois. Gibli vilkuili autohallista asunnolle kävellessämme koko ajan, että tuleehan Hän varmasti mukana. No hoitajansa lähti vasta tänään ja hyvästeli Giblin niin, ettei Giblin tarvinnut ravata asunnossani ees taas etsien SuperSuosikkiaan.
Kävimme perjantaina metsäkävelyllä. Varoin liukastelemasta. Mennen ja tullen autossa silmä iski salamaa. Istuin pelkääjän paikalla ja pyrin olemaan liikuttelematta silmiäni sivuille, koska ei ollut pakko. Välillä näen huonosti vasemmalla silmällä, kun lasiaissamentumia on näkökentässä. Ihan kuin olisi silmä täynnä rähmää. Otin välillä silmälasit pois testaten, onko niissä vika, mutta salamointi jatkui siitä huolimatta. Mietin, missä se raja menee, että pitää kaahata silmäpäivystykseen. Ei kaahattu. Mutta pari tuntia myöhemmin kaahasin eri syystä.
Auton sisätilalämmitin Defa laukaisi vikavirtasuojan 2. asennossa pari viikkoa sitten. Soitin korjaamolle, jossa epäiltiin vikaa virtajohdossa. Epäilin sitä, koska vikavirtasuoja ei lauennut, jos sisätilalämmitin oli pois päältä. Sisätilalämmitin on kytketty autoon jollakin haaroittimella eikä normaalipistokkeella, joten lämmitintä ei voinut testata kotona. Giblin Supersuosikki otti mukaansa toisen lämmityspiuhan testausta varten. Vähimmällä sitä selviäisi, jos vika olisi vain johdossa. Ennen talojen alla olevaan autotalliin menoa vitsailin, otanko mukaani vesisangon, jolloin muistelimme, että sähköpaloissa ei vettä suositella. Tokaisin jossakin monitoimilaatikon pohjalla olevan olemassa sammutuspeitteen, mutta tokaisu jäi vitsiksi. Autolle saavuttuamme napsautin sisätilalämmittimen ykköselle, jos vika olisikin vain asento kakkosessa. Varoitin, että vikavirtasuoja räpsähtää ja sitä säikähtää. Piuha pistokkeeseen. Ei tapahtunut mitään. Vikavirtasuoja ei lauennut. Sisätilalämmitin ei hyrähtänyt käyntiin. Mielessäni käväisi, onko sähköpistokkeen ajastus väärässä. Ei ollut. Istuin kuskin paikalle katsastamaan tilannetta ja haistoin sähkölaitteen palamisen käryn. Saamarin sisätilalämmitin oli ihan kuuma ja punoitti sisältä. Abiturienttiaikoina hiustenkuivain syttyi tuleen ja tämä näyttää nyt ihan samalta, mutta on ruuvattu kiinni autoon. Olin etukäteen miettinyt, ihan vain lyhyenä vilahduksena, että jos tilanne eskaloituu, auto on ajettava pois autotallista, jottei koko maanalainen autotalli pala mukanaan noin 100 autoa.
Huudahdan Giblin SuperSuosikille: "Ota johto irti, nopeasti! Ajan tämän ulos!" Hän tempaisee johdon irti. Minä käynnistän auton, avaan samalla ikkunat, jotten saa jotakin sähkölaitepalomyrkytystä ja tuuperru. Ajan turhia jarruttelematta pois autotallista. Kadulle menevässä luiskassa valmistaudun soittamaan 112:een, jotta palokunta tulee sammuttamaan koko helkutin vehkeen ja auton. Miten kauan kestää, että palokunta saapuu? Pysäköin auton kadun laitaan. Lieskoja ei vielä näy. Giblin SuperSuosikki syöksyy autotallista autolleni irrottamaan lämppäriä. Näytän kännykälläni valoa. Hän irrottaa ripeästi auton verhousta lämmittimen johtoa seuraten. Näen liittimen, mistä lämmittimen johdon saa irti. Johto irtoaa parilla tempaisulla. Muutamalla oikean suuntaisella riuhtaisulla irtoaa myös tulikuuma lämmitin telineestään. Se heivataan asfaltille jäähtymään. En soita palokuntaa. Huokaisemme. Kertaamme vähän, mitä tapahtui ja mitä olisi voinut tapahtua. Lähtiessäni rivakasti kylmällä autolla pakoputkesta oli tullut vähän savua. Giblin Supersuosikki oli ehtinyt miettiä tulipalon jo alkaneen. Entä jos Gibli olisi joskus ollut autossa, kun sisätilmalämmitin on päällä? Entä, jos oikosulku olisi tullut huomaamatta? Jos vikavirtasuoja ei olisi lauennut silläkään kertaa?
...
Yritin ottaa iltapäiväunia, mutten onnistunut. Keski-ikäisenä monivaivaisena ei aina nuku öisin hyvin. Gibli makasi pedillään siinä sohvan päädyn takana. Sain ongittua itseni jonkinlaisesta alhosta ylös. Elämä on silloin aika mallillaan, kun yksi suurimmista huolista on, milloin pääsee harrastamaan agilitya. Kömmin sohvalta ylös. Teetin Giblille jumpat ja kävimme iltakävelyllä. Pimeässä silmän salamoinnin huomaa parhaiten. Silmä ei salamoinut kertaakaan.
Ehkä tämä taas tästä lähtee.
Tämä kappale ei sovi kovin hyvin teemaan, mutta kiehtoo kovin.
Silmän salamointi jatkuu. Sen huomaa parhaiten pimeässä. Autolla en ole ajanut sitten tiistain, jotten provosoi tilanteen pahenemista. Suihkussa silmät kiinni salamointia en viimeksi huomannut. Ehkä tämä vähitellen helpottaa? Toisaalta tänään herättyä välähti taas 4 kertaa heti putkeen. Vasemmassa silmässä menee ulkonurkassa yhä musta "hiiren osoitin". Viheliäistä kaiken kaikkiaan.
Gibli jatkaa "rankkaa lomailua". Tyttönen pääsee lenkille 5 x päivässä, eivätkä ne ole mitään lyhyitä piipahduksia.
Ihmettelin sunnuntaina kisoissa, kuinka loisteputkista tuli yhtäkkiä valonvälähdyksiä vasempaan silmään. Ajattelin valon osuvan jotenkin silmälasien reunaan. Muistelin optikon sanoneen, että tietty silmälasihionta voi lisätä heijastuksia. Tai ehkä linssissä oli rasvaa? Kotimatkalla pystysuora salamointi jatkui vasemman silmän ulkonurkassa. Ajattelin sen johtuvan katuvalojen osumisesta silmälaseihin. Vasen silmä tuntui sumeammalta muutenkin. Liikennevalojen ympärille tuli pyöreä kehä. "Varmaan jotakin rähmää silmässä", räpsyttelin, ja tiputin kotona silmään kesältä jääneen pipetillisen allergiasilmätippaa. Illalla suihkussa salamointi jatkui ja kun se jatkui silmät kiinni, ymmärsin vihdoin, ettei se ainakaan olohuoneeseen jätetyistä silmälaseista johtunut. Siinä kohtaa muistin myös, mitä ikävää silmän salamointi voikaan tarkoittaa ja aloin etsiä aikoja silmälääkärille. Ns. nokisadetta tai esirippua silmässä ei sentään näkynyt.
Pääsinkin heti maanantaina silmälääkärille. Sanoin hänelle epäileväni lasiaisen irtaumaa. Sehän se olikin.
Seuraa teoriaosio: Ikääntyessä silmän lasiaishyytely muuttuu juoksevammaksi ja irtoaa silmän takaseinän verkkokalvosta. Verkkokalvo on se näkemiselle välttämätön osa. Lasiaisen irtoamisessa menee päivistä viikkoihin. Yleensä se sujuu ongelmitta. Joskus lasiaisen veto tekee verkkokalvoon reiän. Tällainen vedon merkki voi olla yhdessä kohtaa salamointi tai valonvälähdykset, joita näkyy myös silmät kiinni. Verkkokalvon reiästä lasiaista voi päästä verkkokalvon alle, jolloin verkkokalvo irtoaa. Verkkokalvon reikää voi vielä laseroida, tavallaan polttaa se kiinni silmän takaseinään. Se ei aina auta. Jos verkkokalvo irtoaa, on edessä silmäleikkauksia, pitkät asentohoidot, ja silti monesti näkö kärsii tai menetetään kokonaan.
No minulla ei ollut verkkokalvossa vielä reikää, joka kuulemma tulee usein alkuvaiheessa. Koska minulla on miinuslasit eli silmän muoto on tietynlainen, kuulun riskiryhmään. Silmälääkäri kehotti silmäklinikan ohjeistuksen mukaan varomaan 2 viikkoa nopeita pään ja silmän liikkeitä ja esim. varomaan äkillistä kengännauhojen solmimista sekä ponnisteluja. Jos salamointi lisääntyy tai tulee ns. nokisadetta (= verenvuoto silmän sisällä) tai esirippu (kalvo, jonka läpi ei näe eli verkkokalvo on irti), pitää hakeutua silmäpäivystykseen.
Oli selvää, että agility jää tauolle. Myöskään metsässä tai kallioilla liukastelu ei käy laatuun. Gibli haettiin hoitoon. Liikutan silmiäni yllättävän paljon autoillessa, jolloin salamointia tulee jatkuvasti. En halua provosoida verkkokalvon irtaumaa yhtään. Autoilukin siis jää niin vähiin kuin mahdollista. Ei tunnu kivalta sellainen mahdollisuus, että ensin menee toisesta silmästä näkö ja sitten toisesta.
On outoa, kun Gibli ei ole kotona. Vuosi sitten Gibli oli hoidossa, kun olin koronassa. Silloin olin niin kipeä, että elämä meni nukkuessa, yskiessä ja oksentaessa. Nyt olen muuten terve. Outoa on herätä aamuisin vartti myöhemmin ja tehdä töitä pidempään, koska voi. Esim. tänään en käy ulkona kertaakaan, koska ei ole pakko. Ilman koiraa laiskistuisin varmasti. Outoa on mennä jääkaapille, kun ei kuulu tuttu tömähdys, kun koira laskeutuu sängyltä hakemaan pientä snäksiä. Outoa on, kun ruokaa tipahtaa maahan eikä kukaan sitä hae. Outoa on sulkea kone työpäivän jälkeen, kun Gibli ei tule viereen. Outoa on iltaisin.
Tätä hissun kissun elämää voi joutua jatkamaan kuukaudenkin, niin kauan kuin salamoi. Aamulla herättyäni ei tullut yhtään salamaa. Ylös noustua niitä tuli 4 kpl muutaman metrin matkalla. Iski epätoivo. Sitten muistutin itseäni, että on niitä pahempiakin sairauksia. Muistui myös mieleeni, että joka kerta, kun kävelee agilityn starttiviivalle koiransa kanssa, on etuoikeutettu. Tosin olen sitä mieltä, että en ole antanut itseni unohtaa sitä koskaan.
Palsolan radoilla. Valitettavasti ei ollut radoissa vikaa.
Eka agilityradalla Gibli ampaisi 2. hypyltä suoraan putkeen, jonne ei pitänyt. Rataantutustumisessa katsoin, että sinne ei pitäisi mennä. No meni. Ihan lopussa oli A-putki-erottelu. Vastakkainen käsi käänsi Giblin niin voimallisesti, että tuli A:nkin ohi. Että kyllä hän ohjauksessa on... Linkki.
Toka agilityradalla Gibli hyppäsi puomin alastulon, otin sen uusiksi. Loppurata hajosi ihan käsiin. Linkki.
Hyvää: Kisakaverini pysyi lähdössä eikä tiputtanut rimoja.
Keskiviikkona olimme hallilla. Tuli juuri ennen treeniä ikävä uutinen, mihin ajatukseni jäivät. Teetin kuitenkin kauempaa takaakiertoja. Pakkovalssi kauempaa ei nyt onnistunut toiseen suuntaan, Gibli ei löytänyt hyppyä. Keinu kerran ja puomi kerran. Loppuveryttelyssä vahvistin alastulokontakteja. Muuten olemme käyneet metsässä.
Olemme jumpanneet 2 x tällä viikolla. Olen vähentänyt "ylimääräisiä" jumppia tietoisesti, niitä tulee kuitenkin tehtyä kisojen ja treenien alkulämmittelynä. Minusta Gibli menee niistä jumiin, vaikka venyttelisin kuinka. Tässä on kuva, jolloin jumpassa on ollut taukoa. Näen myös niin, että Giblin ruumiinrakenteella keskikehon on oltava hyvässä lihaskunnossa, jotta pitkät raajat pystyy ojentamaan ja kannattelemaan kunnolla ojentuneina. Kait sen tasapainon löytää vain yrittämällä ja erehtymällä. Alla olevalla hypyllä olen antanut käännöskäskyn myöhässä, näkyy Giblin korvasta ja takaosan kallistumisesta, voisin sanoa, että myös koirani tyytymättömästä ilmeestä. Tuli rima alas. Anteeksi Gibli.
Miia Kallion agilityrata oli tosi kiva taasen. On se ihme, että hänen ratansa tuntuvat sopivilta, mutta tulostasomme jää aina köyhäksi. Lopussa Gibli teki harvinaisen keppivirheen sisäänmenossa ja sitten epäonnistui käännös hypyltä. Valikoitui putki, vaikka piti A. Hyl. Video.
Sitten oli Mikkilän "juokse tai kuole" -rata, joka näytti aluksi mahdottomalta. Jos en olisi yhdessä kohtaa ohjannut Gibliä väärälle puolelle hyppyä, olisi tehty nolla. En huomannut rataantutustumisessa, että takaakierron jälkeen painuu koira tuonne taakse. Ehkä oma juoksulinjanikin vei. Tästä radasta jäi hyvä fiilis. En nykyään pysty juoksemaan kovempaa. Kotimatkalla harmitti se hyl. Tässä on video.
Muotkan radoilla. Taaskin puuttui tuntuma Gibliin. On tämä merkillisen henkinen laji.
1. rata oli agilityrata. Rimat oli 60 cm:ssä. Liekö se salaisuus, että Gibliltä tippui 2 rimaa mutkakohdissa? Toisaalta menetin näissä kohdissa myös kunnollisen kontaktin kisakaveriini. Videolta näen, että tein vastakäännöksen juuri riman päällä ja toisella kertaa jarrutin juuri riman päällä. Yksi takaakierto väärin päin, valssasin ennen lukitsemista, ja lopun hankala kohta hypättiin väärin päin, sen otin uusiksi. Liitän tähän videolinkin, mutta voi olla, että kisapäivän ollessa kesken, sen sijainti muuttuu.
2. Hyppyradalla oli pari hankalaa kohtaa jo ennen hylkäystä. Gibli hyppäsi vähän pituuden sivusta. Takaakierto tuotti ongelmia. Ehkä reuna-aita käänsi Gibliä pahasti? Linkki on tässä.
Tässä välissä tajusin, että ulkokentällä sai lämmitellä. Sain tuntumaa Giblin kulkuun ja sen takaakiertojuminkin purettua - siis sitä ongelmaa ei ollut ulkona lainkaan.
3. agilityradalla tehtiin 0. Parissa kohtaa unohdin kääntää Gibliä tarpeeksi. Sijoitus 4. Linkki.
Hallilla treenissä. Takaakiertoja ja etenemistä lelulle. Giblin ajatus unohtuu pujotellessa ja takaakierrossa, jos lelu on valmiina maassa. Jälkikäteen vasta välähti, että olisin takaakierrossa voinut lelun paikalla auttaa suoritusta.
Jumppasimme kotona, siitä on ollut vähän taukoa.
Oma lonkka ja oikea olkapää ovat häijyinä. Lonkka herättelee öisin ja paita ja takki pitää pukea "väärä" käsi edellä päälle. On vissiin itsekin käytävä fysioterapiassa, jotta en väärillä jumpilla pahenna tilannetta.
Kaukisen radoilla. Lähdimme ihan alkupäässä rataantutustumisen jälkeen, mikä harmitti. Pyrin lämmittelemään Gibliä silti niin paljon kuin pystyin eli mm. lähdin rataantutustumisesta ennenaikaisesti.
1. hyppäri oli meille (ja melkein kaikille muillekin) hankala. Koira hyppäsi luonnostaan aina sinne, minne ei pitänyt. Piti kääntyä hypyiltä yli 180 astetta jne. Meni meiltäkin ihan pieleen. Jo 4. hypylle minun piti tehdä valssi, mutta tarkasti mutkaa ohjatessani (takana oli muuri väijymässä) huomasin valssin jääneen, joten Gibli oli väärässä putkessa. Hyl. Video.
2. agilityradalla tehtiin nollaa, kunnes Gibli hyppäsi takaakierron suoraan, olisin toki voinut ohjata paremmin. Lopussa viskileikkauksessa ongelmaa, mutta silloin oli jo hanskatkin tippuneet. Gibli otti kontaktit hyvin. Hyl.
3. agilityradalla Gibli loiskautti puomin alastulon enkä huomannut. Sitä ennen ja sen jälkeen hypyt ristiin, kun olisi pitänyt siivekkeen ympäri. Sieltä kalastelin kisakaveriani sitten. 5 vp.
Sain maanantaina rokotukset molempiin olkavarsiin. Seuraavana yönä heräsin, koska molemmat olkavarret olivat kipeät enkä voinut nukkua kunnolla kummallakaan kyljelläni. Tiistaina oli lämpöä ja koski joka paikkaan. Mietin, että tämähän meni ihan putkeen. Onneksi ilmeinen rokotusreaktio hiipui.
Eilen kävimme hallilla. Ohjelma: käännökset, takaakierrot, kontaktit kerran ja eteneminen palkalle.
Tänään vein Giblin osteopaatille. Sehän on ihan Valviran myöntämä pätevyys 4 vuotta opiskelleille ihmisille. Gibli on reilun kuukauden lonksautellut leukojaan lähinnä levätessään, aivan satunnaisesti, mutta joka päivä. Siis lonksauttaa, puree hampaat kirskuen yhteen ja sitten on normaali. 2 eri fysioterapeuttia on todettu kireyttä vasemmassa puremalihaksessa ja epäillyt sen kiristyvän kaulan vasemman puolen alueen vanhan arven seurauksena. Itse pureminen, suun aukaiseminen ja sulkeminen sekä syöminen on normaalia, hampaissa tai kielessä ei näy mitään, pään alueen lihakset eivät arista tai ole turvonneet. Leluun Gibli käy yhtä ahnaasti kuin ennenkin, mutta se nyt ei kerro mitään. Ajattelin, että kokeilen osteopaattia ennen kuin vien Giblin hammaslääkäriin. En halua nukututtaa koiraani turhaan.
Ostopaatti haastatteli tarkasti ja kyseli vanhat vammat. Ja että onko se lonksuttelu sellaista kuin leuka olisi sijoiltaan. Minusta se sopi sellaiseksi, ihan kuin Gibli yrittäisi saada sitä paikoilleen. Sitten hän tutki.
Hän oli sitä mieltä, että vuoden ikäisenä saatu oksavamma näkyi yhä. Gibli siis juoksi pienenä puuhun ja oikeaan kylkikaareen katkesi parisenttinen oksa. Oikean puolen kylkiluut olivat sisempänä ja vasemmalla puolella ulompana, ja tähän syynä nikaman lievä kiertymä, minkä seurauksena faskian kiristymää ja heidän kielellään vasen munuainen vinossa, ja kiertymän seurauksena selän ihossakin se (poistettu) rasvapatti, kun aineenvaihdunta tms. ei ole toiminut normaalisti. Hän pyöritteli Giblin selkää kahdeksikon mallisesti ja sai sillä tilan oikaistua. Sitten oli kuonon vuoro. Hän tunsi oikean alaleuan luun vääntävän taakse ja kiertyvän. Kieliluitakin hän naprasi. Jonkin ajan leukaa fiksattuaan se oikeni. Vaiva sopi iskun aiheuttamaksi ja esim. siihen, että koira kaatuu agilityssa ja kuono osuu maahan, mitä Giblille on käynyt. Hän vielä tsekkasi lantion, raajat ja varpaatkin. Niiltä osin Gibli sai puhtaat paperit.
Voin viedä Giblin hänelle uudelleen n. 2 kk kuluttua, jotta voidaan tarkistaa hoidon vaikutus (se vanha kylkivamma) ja tarvittaessa aikaisemmin, jos leukojen lonksuttelu häviää ja palaa aiemmin.
- Gibli ei ole neljään tuntiin lonksautellut leukojaan, on maannut sängyssä rauhassa. Miten kurjalta on mahtanutkaan tuntua! Jos se kylkikin tuosta tuli paremmaksi, niin jään miettimään, miksi en vienyt Gibliä hänelle 6 vuotta sitten. Ja totta, katsoin silloin hänen aikojaan ja ne menivät niin pitkälle, ja hän oli niin kaukana, että se jäi. Tällä hetkellä suurin huojennus tulee siitä, jos leuan lonksauttelu jää ja vaiva oli tuossa. Sinänsä termeillä ei ole väliä, kunhan on hyvänäppinen ammattilainen. Hän oli muutenkin kivan oloinen.
Ei ollut mitään fiiliksiä ja tuntuma Kisa-Gibliin tuntui kadonneen. Aino Kinnusen radoissa ei ollut mitään vikaa, niille menisin uudelleenkin. Sopivasti tilaa ja kivat linjat eikä mitään suoraa luukutusta takaakierrosta toiseen, vaan ohjattavat radat. Edellä meni taas hinkkaaja, joka runsasta toistoa kaihtamatta otti monta pieleen mennyttä kohtaa uudelleen parin esteen takaa. Tyypillistä minä-minä-ajattelua, kun kisat ovat reilu puoli tuntia myöhässä.
Eka radalla puomi oli toisena esteenä. Gibli hyppäsi alastulon yli. Taisi vähän varastaa lähdöstäkin. Otin puomin uudelleen ja "teimme nollan". Sillä radalla askeleet jotenkin sopivat. Videolinkki.
Seuraava rata ei mennyt sitten lainkaan niin kuin piti. Tässä on video, joka ei näytä niin kamalalta kuin miltä tuntui. Gibli hyppäsi 4 hypyn kauemmas kuin luulin ja viskileikkauksen sijaan ajauduin hypyn toiselle puolella ja niin edes päin. Eihän se koira ottanut puomin alastulokontaktia taaskaan. Keinulla näkyi jotakin katumisen merkkiä, kun hapuili takajaloillaan kontaktia.
Muistiin tältä epäonnistumisten radalta:
Muista erkaantumissääntö ja mene kääntämään Gibliä ohjauksella eteen, jos siltä näyttää.
Olimme vain yhdellä agilityradalla. Gibli tiputti yhdessä käännöksessä riman, ehkä olin myöhässä. Myöhemmin vedin Giblin pujottelun jälkeen yhden hypyn ohi, mikä käännyttiin hakemaan. 10 vp. Aika, -7,40 ei kerro mitään. Kontaktit Gibli otti hyvin.
Kävimme eilen metsälenkillä. Gibli valitsi poseerausasennot.
Löysin uuden metsäpaikan, missä samoilimme sunnuntaina 1,5 tuntia. Siellä oli sen verran raa'an oloinen tuuli, että seuraavana päivänä oli kurkku kipeänä.
Tänään kävimme treenaamassa. Emme olleet pitkään. Varjelin kurkkuani, kun en heti halua uutta tautia. Teemana käännös hypyltä eli hyppääkö Gibli ristiin vai kiertääkö siivekkeen ympäri. Toisena teemana oli leluvedätys.
1. Savikon agilityradalla mentiin monta takaakiertoa suoraan.
2. Semkatin agilityradalla loppuun saakka hyvää nollaa, kunnes ohjasin Giblin puomin alastulolta lähtöhypyn yli. En tajunnut erottelun tarvetta rataantutustumisessa.
Seuraan nyt Giblin lavantaustriggeriä. Jos se palaa, vien Giblin tarkempiin selvityksiin. Jos se kuitenkin revähti SM-kisoissa? Nyt ainakin ennen kisoja ja niiden jälkeen se loisti poissaolollaan. Kopkopkop.
Giblin kanssa fysioterapiassa. Triggeriä oli oikealla lavantauksessa edelleen, yläkulman sekä yläkolmanneksen takana.
Yläniskan kireyttä oli kallonpohjassa vasenvoittoisesti ja vasemman purentalihaksen alueella, mutta lievemmät kuitenkin kuin viimeksi. Vasemman pohkeen alueella oli tiukkaa. Liikeradat raajoissa olivat normaalit. Hoito: manuaalinen käsittely ja laser lavan triggeralueeseen. Seuraava päivä kevyemmin ja sitten jälleen normaali elämä.
Ensin oli Muotkan agilityrata, jolta tehtiin voittonolla, vaikka kaaduin lopussa, kun jalka vaan luisti alta. Video on tässä.
Sitten oli Suomalaisen hyppäri, jolta tehtiin hylkäys, kuten niin moni muukin. Video on tässä.
Kolmantena oli Muotkan agilityrata, jolta tehtiin nolla ja tultiin kolmansiksi. Video on tässä.
Otti vähemmän henkeen kuin pelkäsin. Autolla kenkiä vaihtaessani huomasin, että kisakenkien kuminappulat olivat kuluneet reunoilta ja takaasileiksi. Ilmankos luisti eikä ollut eka kerta. Sitten ihmettelin puhelimessa, kuinka goretexini ovat kallioilla liukkaat, että eivät ole pohjat sopivat sellaiseen kävelyyn. Vilkaisin niidenkin pohjiin, ja ullatuus, nekin ovat kuluneet ihan sakkorenkaiden tasolle, kas kun eivät ole puhki.
Gibli sai kotona elämänsä ensimmäisen oman hampurilaisen eikä ollut uskoa silmiään. Kiitos, upea Gibli.
Reissusta tuli flunssa. Nuha, kurkkukipu, lievä lämpö. Tein kaksi koronatestiä, molemmat negatiivisia. Vaikea uskoa, koska maksalaatikko, omenamehu ja kauraleipä maistuivat oudoilta ja hirveiltä. Toisaalta voi sen maku- ja hajuaistin viedä muutkin virukset.
Giblin olen jumpannut 3 x. Lisäksi olen jatkanut venyttelyjä. Keskiviikkona kävin treenaamassa, kun kurkkukipu oli kääntynyt lieväksi nuhaksi ja ajattelin, että tämä kreikkalainen versio onkin joku pikatauti ja "kevyt liikunta voi nopeuttaa paranemista".
Hyppytekniikkana set point
Kerran puomi, A ja keinu
Rataa mentiin esteelle 15 saakka. Putki-keppi-erottelu sujui hienosti. Vaikea oli irrotus 11 m päässä olevalle hypylle eikä se ihan tavoite normaalisti olekaan. Gibli tuntui nopealta.
Lopuksi yksi loppusuora.
Sitten hölkkää ja venyttelyt.
Kotona nousikin lämpö, joten en niin terve ollutkaan. Keskiviikkoilta ja torstai meni aika lailla sairastaessa. Tänään tuntuu paremmalta. Käytiin metsässä. Nessuja menee kymmenesosa siitä mitä eilen.
Alkuviikosta venyttelin Gibliä ohjeiden mukaisesti.
Olin klikannut matkan Kreikkaan 12.-15.9. jo toukokuun lopussa. Odotimme viime hetkeen saakka, voimmeko lähteä vai emme. Olin maksanut reissun luottokortilla, koska sillä saa varsin hyvän peruutusturvan. Toisaalta tuumasimme, että maksupalautus on toissijainen juttu, jos olisi pitänyt jäädä kotiin. Läheiseni vointi petraantui niin nopeasti, että uskalsimme lähteä.
Gibliä hoiti tutuksi käynyt hoitaja. Kiva oli katsoa, miten iloisesti Gibli tervehti kaitsijaansa. Lento lähti torstaipäivänä. Perillä olimme illalla. Perjantaina ja lauantaina kävelimme kaupungilla sekä lutrasimme lämpimässä (28,5 astetta) meressä ja hypimme uimatornista, minä korkeanpaikankammoani uhmaten. Söimme hyvin. Iltamyöhäänkin lämmintä oli vielä 27 astetta ja sunnuntaiaamuna lentokentälle lähtiessä 26 astetta.
Eilen jumppasin ja venyttelin Giblin. Tänään kävimme metsässä. Auton mittari näytti 15, oli sumua ja satoi kevyesti. En ole ikinä pitänyt syksystä.
Mitenkä se nyt menikään. Maanantaina tai tiistaina käytiin metsäkävelyllä. Toisena päivänä oltiin enemmän kotosalla.
Keskiviikkona kesken työpäivän sain viestin, että läheiseni vointi oli yhtäkkiä romahtanut. Minun oli lähdettävä pikaisesti Kuopioon. Peruin Giblin kontrolli-fysioterapian. Varattiin se perjantaiaamuksi ajatuksella toteutuu, jos toteutuu. Peruin torstain työt. Pakkasin auton nopeasti ja lähdin ajamaan. Matkalta soitin sairaalaan ja ymmärsin, että parasta on mennä katsomaan vasta torstaina. Jäimme puoliväliin Mikkeliin tuttuun paikkaan yöksi.
Torstaiaamuna jatkoin matkaa Kuopioon. Gibli jäi hoitoon. En tiennyt, milloin tulen takaisin. Perillä kävin kävelyllä lapsuuden maisemissa ja mietin, minne nämä vuodet ovat vierineet.
Sairaalassa ei voi olla kuin lyhyen aikaa. Palasin illaksi Giblin luokse majapaikkaan. Koska pahin kriisi oli siltä erää selätetty, jatkoin torstai-iltana takaisin Helsinkiin.
Perjantaiaamuna sain viestin, että on tullut takapakkia, joten tein uuden suunnitelman Kuopioon paluusta. Katsoin lentoja, mutta just oli ne 2 tunnin lähtöselvitysruuhkat, joten lentämisen ajan säästö sulaa niihin eikä Gibliä voi oikein ottaa koneeseen mukaan, pitäisi löytää sukkelaan hoitopaikka jne. Tein aamulla työt, mukaan lukien keskiviikkona kesken jääneet työt. Päivän olin jättänyt aiemmin täyttämättä. Kävin Giblin kanssa fysioterapiassa, onneksi aika oli varattu aamuksi.
Gibli oli toipunut mainiosti, mm. lanneselkä oli pehmeä ja elastinen. Vasemmalla rangan vieressä oli faskiakireyttä, oikealla lavan takana trigger. Niskassa oli lievää kireyttä vasenvoittoisesti. Gibli reagoi hyvin hoitoon ja saatiin lupa palata normaaliin liikuntaan.
Sitten pakkasin taas kimpsut ja kampsut, missä oli harvinaisen vähän hommaa, koska en niitä edellisenä iltana ollut juuri purkanutkaan. Lähinnä laitoin takaisin hammastahnan, uutena Giblin kilpailukirjan, ja taas lähdettiin puolivälin krouviin. Siitä sitten lauantaina ajoin taas KYS:iin ja vierailuajan jälkeen takaisin Mikkeliin.
Peruin Sipoon sunnuntain ensimmäisen startin, jotta ei tarvitsisi herätä niin aikaisin, ja mentiin Giblin kanssa vain 2. ja 3. startti. Ne olivat myös Belgianpaimenkoirien mestaruuskisat. Yritin koota ajatuksiani.
Eka rata menikin hienosti, ohjauskin juuri kuten olin ajatellut. Tehtiin 0, sijoitus 3./37, 5,61 m/s, kärkeen 1,5 sek. Siitä olikin hyvä lähteä puolustamaan rotumestaruutta belgien kärkipaikalta. Rotumestaruus kun ratkeaa kahden radan yhteistuloksella. Toisella radalla Gibli osui pituuden eka kalikkaan ja teki pujotteluvirheen, lopussa vedin renkaan ohi ja kun kisakaverini ehti vielä hypätä seuraavan hypyn, se oli hylkäys sitten. Tämän jälkimmäisen radan epäonnistuminen leimasi minut mielessäni epäonnistujaksi, vaikka ihme oli se, että sain koottua itseäni ekalle radallekaan, ja se on rytmillisesti yksi parhaita ratojamme.
Tässä on linkki Jau:n streamiin: rata 1 ja rata 2.
Ja tässä on tällä kertaa vähän erilainen kappale. Sain eilisellä vierailulla luvan soittaa kännykästäni potilaan mielikappaleita. Erityisesti tästä tuli hyvä mieli kaikille meille. Ihan kuin vanha hyvä aika olisi taas palannut.
Gibli pitää kauppakeskuksista. Pieni Ystäväni vetää niihin päin ja astelee liukuovista sisään, jos annan mahdollisuuden. Kävimme eilen kahdessa eri kauppakeskuksessa. Giblillä on myös suosikkiapteekki, josta kävimme hakemassa lääkkeitä. Jotenkin tuntuu hurjalta mennä niin puhtaana pidettävään paikkaan koiran kanssa, mutta kun kerran on sallittua ja henkilökunta hymyilee, niin mikäs siinä.
Tänään kävimme sisähallissa lyhyessä treenissä:
Hyppytekniikkana set point x 2
Pujottelu x 2
Saksalainen molemmin puolin itse edellä edeten
Itsenäinen eteneminen
Liikkeessä en huomaa mitään poikkeavaa.
Omat kinttuni ovat vielä niin jumissa viime keskiviikon mäkitreenistä, että ylimääräinen liikunta ei nappaa vieläkään.
Tänään tulee 3 vuotta Lystin kuolemasta. Keskustelin juuri ystävän kanssa siitä, että kai senkin voi yrittää hyväksyä, että päätöksen kanssa ei voi olla ikinä aivan sinut. Se on liian iso ja vaikea. Että se kalvaa loppuun saakka. Aina voi jossitella. Mutta sen kanssa voi silti elää. Ja kuten toinen ystäväni aikoinaan sanoi: "Kun se on vaan hyväksyttävä, että koira elää lyhyemmän aikaa kuin ihminen."
Lysti, rakas Champion, toivottavasti sinun on hyvä olla siellä jossakin.
Mitenkäs tämä viikko on nyt mennytkään. Maanantaina fysioterapia, tiistai ja keskiviikko hihnakävelyä. Torstaina ja perjantaina metsässä ja uimassa, tai enimmäkseen Gibli ruoppaa rantaa. Olen joka päivä venytellyt Giblin ohjeiden mukaisesti.
Tässä on kuvia SM-finaaliradalta:
(c) Susanna Raulio
(c) Irene Erling
Kävin keskiviikkona (?) juoksemassa kuntoportaat ylös ja alas ja lisäksi erikseen menin yhden pätkän pidemmillä harppauksilla. On siitä lähtien olleet lihakset kipeinä.
Lauantaisen kaatumisen jäljiltä vein Giblin varsin kevyin mielin "varmuuden vuoksi -tarkastukseen" fyssarille. Toisaalta tiesin, että Gibli jumittaa herkästi ja en ole ennenkään havainnut ongelmia. "Tultiinko turhaan?" karisi tarkistuksen edetessä.
Giblistä löytyi voimakasta kireyttä koko rintakehästä, erityisesti oikeasta lavantauksesta ja rintarangan molemmin puolin. Kireyttä oli koko niskan matkalla ja kallonpohjassa, voimakkaammin vasemmalla. Vasen
eturaaja sisäkierrossa. Oikeassa takaraajassa ja lanteessa tiukkaa.
Hoidolla saatiin liikeradat normaaleiksi, myös vasemman eturaajan kierto suoristui melko hyvin. Mitään varsinaista rikki mennyttä kohtaa ei löytynyt, onneksi.
Nyt pari päivää hihnalenkkiä, sen jälkeen omaehtoista ja rentoa liikkumista. Varovaista treeniä viikonloppuna tai alkuviikosta. Kontrolli varattiin reilun viikon päähän.
"No hyvää huomenta vaan pitkästä aikaa täältä Valkeakoskelta. Sitten viime kisojen Repe pyysi taas kaveriksi ja ollaan vähän käyty humputtelemassa. Elämää eletään vain kerran, juu nou. Tänne kaivattiin hyvää selostajaa ja kun taskurahaa ei ole ikinä tarpeeksi, niin meikäpoika tarttui mikkiin.
Siinä onkin Gibli lähdössä karsintaradalle. Kysyin ohjaajaltaan tunnelmia ennen rataa. Hän päätti ohjata kakkoshypyn valssilla, jotta Gibli pitäisi riman paremmin. Näyttää rima pysyvän. Eka putken jälkeen hän ajatteli ohjata päätyhypyn ulkokautta, jotta ehtii persjättöön toisen putken jälkeen. Sekin näyttää menevän suunnitelmien mukaisesti. Okserin jälkeistä puolenvaihtoa hän mietti pitkään, mutta päätyi siihen, jotta ehtii jatkossa viemään kepeille. Ja siellä hän edellä Gibliä kääntääkin. Keppien ohjausta hän mietti ihan radalle menoon saakka, ohjatako edellinen putki ulko- vai sisäpuolelta. Päätyi sitten sisäpuolelle, jotta ehtisi parempiin asemiin. Gibli solahtaakin pujottelemaan juuri oikein. Sen jälkeen kulmassa Gibliltä tipahtaa rima, taitaa osua vähän siivekkeeseen. Loppuun hän sitten kaavaili viskin ennen viimeisintä putkea. Kysyn tunnelmia radan jälkeen."
- "Odotas, katson videota. En edes nähnyt, että rima tippui, mutta kisakaverit sanoivat niin käyneen. Keppien jälkeen jouduin Gibliä vähän tönimään kulmahypylle. Aha, ja ai, just se rima tippuikin. Ja oijoi, live streamissa Gibli kyntää kuonollaan viskileikkauksen jälkeen ihan radan loppupuolella. Juuri, kun tuumin, että pohja tuntui hyvältä."
- "Riittääkö vitonen?"
- "En tiedä. Juuri tuli kisakavereilta tietoa, että ollaan sijalla 14. 40 pääsee finaaliin. Siellä on ne 30 kuuman ryhmän koiraa vielä jäljellä tai no niitä on mennyt jo aika monta."
"Nyt tulokset ovat varmistuneet. Hyppyradalla Gibli ja ohjaajansa tulivat sijalle 23 eli finaali kutsuu. Ja missä tunnelmissa?"
- "No katson ja vääntelen Gibliä ja jalkojansa, että tuntuuko mitään eka radan jälkeen. Jos koira tuntuu olevan kunnossa, jatketaan. Eka radalle mennessä vähän jännitti, mutta musiikki auttoi. Nyt ei oikeastaan enää jännitä. Katsoin finaalirataa, että siellä on vaikka kuinka monta käytännössä 180 asteen käännöstä, jotka vähän hirvittävät, jos alusta luistaa. Ei ole ajallisesti meidän bravuuria muutenkaan tuollainen rata. Aamun radalla sai paremmin luukuttaa. Tässä finaaliradassa olisi puolenvaihdon paikkoja, mutta taidan vaan ottaa Gibliä vastakkaisella kädellä tai puolivalssilla mukaan."
- "Ja siellä startissa Gibli nyt onkin. Siitä eka hyppy pois päin, päällejuoksulla ja ikään kuin valssilla putkeen ja sieltä hyppy ja kepeille. Pujottelusta ohjaajan on erkaannuttava, joten ei pääse Gibliä kirittämään. Keppien jälkeen rengas ja kulmaus, Gibli ottaa ne nätisti. Putkeen ja hyppy ja puomille. Nätti kontakti. Hyppy ja keinulle. Keinulta hyppy ja kauimmainen putki. Ja mitä nyt käy?! Ohjaajan jalka osuu putkipainoon, hän horjahtaa ja käsi osuu putkeen. Tuomari antaa vitosen! Ohjaaja myöhästyy seuraavasta ohjauksesta ja Gibli on jo lähdössä väärälle hypylle, mutta kääntyy sitten oikealle hypylle, vielä A, putki, pituus ja okseri ja näinnn! 5 virhepistettä. Annetaan ohjaajan rauhoittua ja mennään sitten kyselemään."
- "Mitkä fiilikset?"
- "No harmittaa, että osuin putkipainoon. Katsoin sitä ennen, että Gibli varmasti menee taaimmaiseen putkeen ja oma juoksulinja jäi vähemmälle huomiolle. Näin juuri stadionin takana tuomarin. Hän kertoi, että vitonen annetaan, jos estekosketuksesta tuli ohjaajalle etua. Hän katsoi minun hyötyneen putkeen kädellä osumisesta, koska muuten olisin kaatunut. Harmi, koska tuli vain 3 nollatulosta. Harmi se putkeen osuminen myös siksi, että sen jälkeisen esteen ohjaus myöhästyi pahasti ja siitä tuli lisäaikaa. Jos oltaisiin saatu nolla ja niin ees päin, niin, no sitä voi jossitella. Giblihän teki nollan, että voin olla Gibliin pelkästään tyytyväinen. Mutta kun näitä tilaisuuksia ei kauhean monesti tule. Olisin voinut törmäillä esteeseen jossakin muualla kuin SM-finaalissa."
- "Itse asiassa teillä ei mennyt huonosti. Finaaliradalla sijoituitte sijalle 9 ja yhteistuloksissa sijalle 8. Tässä on finaalirata."
- "Oho, olemme sitten SM-kaseja. Nyt harmittaa vielä enemmän oma vitonen. Eka radan kaatuminen harmittaa Giblin kannalta. Onneksi itse kaatuminen näyttää vain hetkelliseltä kuonolla ryystämiseltä. Gibliä todella kääntelin ja vääntelin joka kohdasta eikä missään tunnu mitään ja koiruus liikkuu on normaalisti. Sain onneksi ajan fysioterapeutille tsekkaukseen jo maanantaille. Jos kaikki on ok, niin on tulossa ohjatut treenit ja jatketaan tätä kisataan viikonloppuna -hommaa."
- "Onko musiikkitoiveita?"
- "No se Gregory Porterin Revival svingaa edelleen. Ja oikeasti? Oltiinko me kahdeksansia? No se on oikeasti hyvä sijoitus."
Tänään kävimme kentällä lyhyesti. Kaikki muut tehtävät menivät kerralla oikein, paitsi itsenäinen eteneminen, jolloin rima tippui.
Set point muurilla
Vastakäännökset tavallisella hypyllä ja pituudella (aina kisoissa alan miettiä, osaanko näitä ja tiputtaako Gibli riman)
Saksalainen molemmin puolin
Tiukat takana leikkaamiset kepeillä molemmilta puolilta (kisoissa aina mietityttää, osaako Gibli pujotella, jos leikkaan takana)
Kerran puomi
Kerran keinu
Loppusuora
Tämä SM-kisojen alusaika on aina vähän tämmöistä. Vähän kisat mietityttävät ja jotenkin ahdistavat, sitten muistutan jälleen itselleni, kuinka hienoa onkaan, että päästään starttaamaan.
Harjasin eilen Giblistä yhden chihuhuallisen karvaa. Viikko sitten otetussa kuvassa näkyy pörröinen Gibli. Näkyy myös, että jumpattu on.
Tänään kävimme Laamasen gambler-radalla. Kaikki meni muuten suunnitelmien mukaan, mutta ennen putkea tuli ylimääräinen käännös 2 kertaa, jolla ei ollut merkitystä. Suoritimme ongelmitta jokerin, minigamblen ja loppugamblen. Itselle muistiin, että 16 estettä/30 sekuntia, sis. kerran 6 keppiä ja keinu x 2. Pisteitä kertyi peräti 69. Sillä luokkavoitto ja SERT. Jätimme toisen radan menemättä ja ajoimme kotiin. Kuten snooker-valion arvon, tämänkin voi hakea vasta 1.1.2015.
Elipä kerran Giblin omistaja ja Gibli, jotka lähtivät pidemmälle metsäreissulle uimaan ja syömään mustikoita sekä puolukoita. Uimakaveriksi tuli yksinäinen sorsa, jonka Gibli noteerasi silmäkulmassaan, mutta muuten ei välittänyt tuon taivaallista. Oli hiostava ilma, paidan selkämys alkoi kostua ja autolle palatessa mielessä siinsi siellä olevat juomat sekä koiralle että omistajalleen. Mutta ohhoh, 200 m ennen autoa omistaja huomasi, että paksumpaa kaulapantaa ei ollutkaan missään. Niinpä omistaja ja koiransa hölkkäsivät takaisin uimapaikalle, mistä panta löytyi ja kävelivät takaisin autolle, missä juomat tuntuivat entistä palkitsevammille.
Tänä aamuna starttasimme Kivihalmeen radoille. Päätin jo etukäteen, että jos tuntuu lämpimältä, menen pelkät agilityradat.
Ekalla radalla puomi oli ystävällisesti 2 kertaa. Gibli tiputti hyvin alussa puomin jälkeisessä takaakierrossa riman, jälkiviisaana siinä olisi pitänyt auttaa hyppäämään vähän eri tavalla, ja myöhemmin ohjasin pakkovalssin huonosti, jolloin kisakaverini ohitti riman. Sitten aika lopussa Gibli otti muurin, mitä en ollut tajunnut poissulkea. Sen jälkeisellä puomilla palkkasin Giblin lelulla hienosta kontaktista ja juostiin maaliin. Klippi on tässä, voi viedä väärään kohtaan, koska stream on kesken.
Toka radalla oli kaikenlaista kommervenkkiä. Se muistutti treenirataa, jolla testataan kaikenlaista ja sillä suunnitelmalla sinne meninkin. Kepeille meno oli ahdas ja tiukkaan kulmaan. Sitten oli 2 takaakiertohyppyä vähän hankalasti, ne ohjasin vippauksella, jotta ehdin puomin jälkeen persjättöön. Puomin jälkeen oli hypyillä putken leijeröinti - siinä kohtaa menin Giblin kanssa ja onnistuin vippaamaan kisakaverini virheellisesti väärälle hypylle. Lopussa oli hankala kääntö hypyltä, tultiin sen ohi, mutta sitten taas mentiin suunnitelmien mukaisesti. Vaikka oli kaikenlaista säätöä, kokonaisuus oli varsin ehjä ja tästä jäi hyvä mieli. Kaikille osallistuneille tuli tältä radalta hylätty tulos. Liitän videon myöhemmin tarvittaessa, luulen, että linkki vie väärään streamin ollessa kesken. Linkki
Auton mittari näytti 26 astetta. Gibli ei ollut erityisen läähättäväinen, mutta ajattelin lähteä kotiin, kun kerran on hyvä mieli ja niin tehtiin. Kotona suihkutin Giblin, minkä jälkeen Pieni Ystäväni nukahti ilmalämpöpumpun ilmavirtaan.
Olemme tällä viikolla käyneet metsässä ja uimassa, poimineet mustikoita, koirajumpanneet ja kiipeilleet ylämäkiä. Ja syöneet melonia. Kuoria koirat eivät saa syödä.
Tänään olimme päiväkisoissa Laamasen radoilla. Tein töitä kisoja ennen ja niiden jälkeen. Aika kiva uusi systeemi.
Eka radalla oli hankala kulma putkeen, suunnittelin siihen sylkkärin, minkä teinkin. En halua Giblille uutta niska-kaulavammaa. Ensimmäisellä radalla Gibli varasti lähdöstä enkä tajunnut yllätettynä muuta kuin lähteä kyytiin mukaan. Hyvä niin, koska tehtiin nolla ja voitettiin.
Toisella radalla olin lähdössä tarkempi ja Gibli siellä hyvin pysyikin. Tällä radalla tuli pientä haparointia ennen viitoshyppyä ja kepeillä olisin voinut tukea Gibliä enemmän. Loppuradasta pari kaarrosta levisi. En halunnut häiritä Gibliä hypyillä. Jätin siksi vastakäännöksen tekemättä, olisi ehkä kannattanut tehdä. No tältäkin radalta tuli nolla, jolla sijoituimme toisiksi.
Näinpä Giblillä on nyt kaksi hyppärituplaa eli tuplatulos valmiina v. 2025 SM-kisoja ajatellen.
Tomban kanssa treeneissä. Mennessä oli ajotiellä pyöräilijä pyöränsä kanssa poikittain. Tämä keski-iän ylittänyt idiootti ei suostunut väistämään, vaan käskytti kiertämään autolla ojan kautta. Hämmennyin niin, etten tajunnut esim. painaa torvea koko ohitustilanteen ajan tmv. ja impulssikontrollini nyt piti muutenkin. Toisaalta toivon, että oman puolen pitämisen taidot tai verbaalinen aggressiivisuus leimahtaisi spontaanisti. Sain onneksi palautettua itseni hyvälle mielelle ennen treeniä.
Set point
Puomin alastulon vahvistus
Mene-mene
Etäpalkka
Vastakäännös hypyllä ennen putkea - tämä se olisi kannattanut tehdä keskiviikkonakin.
Takaakierto kauempaa
Kotona tarjoilin Giblille melonia ensimmäistä kertaa elämässään. Hyvin maistui. Kuoria tai siemeniä ei saa syöttää. Pitelin palasia käsissäni, kun Gibli teki tarkkaa työtä. Hellekisoihin on nyt tarjolla uudenlaista herkkua.
1. agilityradalla aika alussa hyppäsi puomin alastulon yli. Vein maaliin.
2. hyppyradalla tehtiin nollaa aivan loppuun saakka, mutta kolmanneksi viimeisimmän hypyn jälkeen Gibli jatkoi putkeen, vaikka jarrutin ja tuijotin selkeästi. Tuli yksi nolla, olisi meidänkin kannattanut tehdä.
3. agilityradalla haastetta aiheutti kaikille kepit, jotka olivat aivan heinikossa ja pusikossa kiinni. Giblikään ei löytänyt sisäänmenoa ekalla yrittämällä. Radan sinetöi puomin alastulon loiskautus, jota seurasi pikatiketti maaliin.
Tänään olimme Laitisen radoilla. Virallisesti oli 21-22 astetta, mutta tuntui huomattavasti tukalammalle minusta. Gibli sen sijaan pärjäsi hyvin. Sain vinkin pesusienen käytöstä koiran kastelemiseen ja se onkin toiminut hyvin. Sillä saa paremmin vettä karvojen juureen kuin pullosta tms. valuttamalla. Gibli pysyy aloillaan eikä väistele eli ehkä tuntuukin mukavammalle.
Eka rata oli agilityrata ja tehtiin hyvää nollaa miltei loppuun saakka. En sitten putken jälkeen työntänyt tarpeeksi takaakiertoon, joten Gibli hyppäsi hypyn väärin päin. Siitä hylkäys. Vähän tipahti hanskanikin ja Gibli jätti ottamatta puomin alastulon, mistä kisakaveriani kevyehkösti moitin.
Toka rata oli hyppäri. Loppuun saakka taas ihan hyvää rataa, mutta poispäinkäännössä Gibli hyppäsi ristiin eikä siivekkeen ympäri ja tipahti melkein raville. Siitä tuli myös lenkkiä, mutta poimin oikein päin seuraavalle hypylle. Tästä rankaistiin ajassa, jäimme 4 sek kärjestä. Sijoitus 3., etenemä 4,93 m/s.
Kolmas rata oli myös hyppäri. Yhden kohdan ennen keppejä tein tietoisesti pidemmän reitin kautta, siitä tuli varmempi linja kepeille. Gibli oli hienosti ohjauksessa ja tältä myös 0, sij. 4., 5,14 m/s etenemä. Kärkeen 3 sekuntia.
Ei ollut sellaista fiilistä kuin viime sunnuntaina, jolloin oli vauhti molemmilla päällä.
Kotiin ajellessa tuli radiosta tämä, minkä poimin talteen. Jotenkin svengaa hyvällä tavalla.
Niin, ja perjantaina kävin juoksemassa kuntoportaat. Pidin pidemmän tauon osioiden välillä enkä pistänyt kävelyksi, vaikka olinkin aivan maitohapoilla.
Ajoin aamulla Kivihalmeen snooker-radoille. Radat tulivat onneksi jo illalla, niin ei tarvinnut herätä aivan liian aikaisin. Snookerissahan pitää alkuosuudella olla joka toinen hyppy punainen ja joka toinen piste-este. Loppuosuudessa on esteet 2-7, joista osa on sarjoja. Nyt punaiset hypyt olivat vähän hankalasti siellä täällä. Tein lopulta suunnitelman, että mennään kuviot 6-4-4 pistettä. Gibli piti rimat, pujotteli hyvin ja otti kontaktit (A ja puomi) aivan kuten kuuluu. Olimme maalissa ajalla 51,77, kun max-aika oli 55 sekuntia. Voitimme luokkamme 44 pisteellä, kun merkitsevä tulos on yli 37 pistettä. Nimen perään tuli SERT-S ja FI AVA-S. Jätin toisen startin menemättä. Säästin koiraa ja itseäni.
Kotimatkalla kuuntelin mm. tätä. Ehkä olen linkannut tämän ennenkin?
Kotona aloin rapsuttaa koneella valionarvohakemusta. Ja voihan TYRMISTYS! Snooker-valiota ei löytynyt Omakoiran listalta. Pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että tämän valionarvon voi hakea 1.1.2025 alkaen. Aivan virallisia snooker-valioita ei siis vielä olla, mutta tulokset ovat kasassa. Videota ei ole, koska livestream oli kaatuneena juuri meidän suorituksemme aikana.
Keskiviikkona olimme 2 gambler-radalla ja 1 snooker-radalla. Tuomarina oli Raita-Aho, joka oli tehnyt kivat kolmosluokan radat.
1. radalla loppu-gamble oli meille liian vaikea. En ole aikoihin treenannut poispäinkääntöä kepeillä enkä saanut sitä pihalla onnistumaan. Radalla en sitä edes yrittänyt, mutta vaihtoehtoinen ohjauskaan ei onnistunut. Saimme ihan hyvät pisteet ja tulimme toisiksi. Videolinkki on tässä.
2. radalla onnistuin suunnitelmien mukaisesti. Tämä rata voitettiin ja saatiin SERT. Tässä on rata.(Video ei pätki niin pahasti kuin 1. linkin kohdalla.)
3. rata oli snookeria, mitä pidän vaikeampana kuin gambleria. Siinä teimme 4-4-6-pistesarjan. Aika riitti juuri loppuosaan. Voitimme tämänkin radan ja tästäkin SERT. Rata on tässä.
Meillä on siis nyt sekä gamblerista että snookerista 2 sertifikaattia. Tupla-SERT-päivä on harvinaista herkkua voitoilla muutenkin. Lisäksi kilpakaverit ovat kovaa tasoa, mikä nosti suorituksen arvoa mielessäni. Kiitos ihana Gibli!
Noin muuten olemme edelleen käyneet metsässä, uimassa ja poimimassa mustikoita. Olen teettänyt myös iltajumpat ja kävin kerran juoksemassa kuntoportaat. Hyydyin pahasti yhdellä osuudella ja jouduin kävelemään loppuosan. Se laji selvästi vaatii ylläpitoa.
Hannikainen tuomaroi Tobias Sjöbergin piirtämät radat. Oli paljon hyvää, ehkä eka rata paras. Uskalsin kokeilla kisoissa ohjauksia, joita on tehty vain treeneissä. Ne myös onnistuivat. Pääsin myös liikkumaan ripeästi. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli, vaikka tuloksia ei tullutkaan. Tässä on kooste parhaista paloista.
Eka radalla Gibli pysyi upeasti lähdössä. Vippaukseni oli myöhässä. Uskalsin tehdä persjätön. Leijeröin kepit, mikä onnistui hienosti. Sitten ajauduin liian syvälle työntämään Gibliä takaakiertoon, mistä tuli rima alas, koska olin edessä. Sen jälkeen Gibli ei kääntynyt siivekkeen ympäri, vaan jatkoi putkeen (kuten moni muukin koira). Hylkäys siis.
Toisella radallasivuirrotus lähdössä onnistui hienosti. Sen jälkeen taas persjättö hyvä. Muurin jälkeen Gibli ei yllättäen irronnut pituudelle tai hypylle (ehkä kontaktini hävisi?). Lopulta ohjaus hajosikin eikä siitä startista ole nyt sen kummemmin muistettavaa.
Kolmannella radalla mietin lähtöön saakka, kummalta puolen ohjaan keinun. Päädyin lopulta ohjaamaan puomin toiselta puolen, jotta ei tulisi yhteentörmäystä. Gibli teki keinun upeasti! Ehdin persjättöön mainiosti. Päädyssä ollut takaakierto sujui hyvin kauempaa ohjaten. Kepeillä Gibliä joudun usein saattelemaan pitkälle, joten jäin puomilla jälkeen eikä Gibli ottanut alastulokontaktia. Takaakiertohypyn ystäväni loiskautti suoraan. Myöhemmin siivekkeen ympäri kierrättämisen koirulainen hyppäsi ristiin, joten jätimme A:n väliin huonon linjan vuoksi.
Laitisen radoilla tällä kertaa. Oli vähän ahtaan oloista, mutta mentävää.
1. hyppyradalla radan loppupuolella oli hyppy, jolle mietin käännöskäskyä rataantutustumisessa. Päätin jättää sen pois, koska oma liikesuuntani kääntäisi Gibliä. Ei kääntänyt, Gibli juoksi seuraavan hypyn ohi, ja myöhemmin tuli myös toinen kielto, kun reagoi jarruun yllättävän herkästi ennen vastakäännöstä. 10 vp. Video KLIK.
2. hyppyradalla Gibli jatkoi putkelta suoraan edessä olevalle hypylle, kun olisi pitänyt sivuun. En tajunnut hypyn "vaarallisuutta" ennen rataa. Myöhemminkin ongelmaa. Hyl. Gibli hyppäsi puhtaasti hyvin pitkittäisen takaakierron, jonne tein kuitenkin persjätön, vaikka sitä ennen mietin pakkovalssia ja takaakierto-valssia, ja haki upeasti mm. kepit. Video KLIK.
3. agilityradalle nollaa, kunnes puomi oli toiseksi viimeisin este ja siltä alastulovirhe. 5 vp. Hienoa muuten. Video.
Oli 24-25 astetta, mutta puolivarjoisaa ja tuulista. Giblille oli taas vedellä kasteltu "aamutakki". Kisakaverini näyttää tottuneen kuumaan, koska läähätys oli hyvin maltillista ratojen jälkeen.
Maanantaina käytin Giblin fysioterapiassa menomatkalla "maalle". Nykyinen ft on kesälomalla, joten kävin edellisellä, johon olen ollut tyytyväinen, mutta joka on aika kaukana. Sanoin hänelle, että Gibli on nykyään rauhallisempi. Hänkin totesi Giblin olevan mielentilaltaan rauhallisempi ja rennompi. Pintafaskia oli kudostuntumaltaan elastisempi, minkä olen itsekin huomannut. Vanha vammakohta vasemmalla lavan ja kaulan liittymässä oli kireä. Myös purentalihaksissa oli kireyttä vasenvoittoisesti. Onneksi muistin sanoa Giblin narskutelleen hampaitaan. Molemmissa takajaloissa säären etuosalla oli myös lievää kireyttä. Gibli vastasi hyvin käsittelyyn.
Jatkoimme kesälomaa "maalla", missä on kivaa lenkkeillä. Eilen tehtiin pikkujumpat. Tänään palasimme kotiin. Ajattelin, että käydään tänään treenissä, mutta on liian lämmintä.
Unissani laskin Lystin Kuopiossa irti. Lysti hävisi ja löytyi myöhemmin 2 koiraihmisen luota. Lysti oli iloinen minut nähdessään, kiemurteli jalkojeni edessä ja pysähtyi kiemuralle silitettäväksi. Koko koira hymyili. Unessa silittäminen tuntui siltä kuin joskus ennen, minkä olin jo miltei unohtanut. Nyt muistan taas tarkemmin, miltä Lystin silittäminen tuntuikaan. Olisi huojentavaa ja koskettavaa pystyä uskomaan, että Lysti kävi katsomassa minua ja voi hyvin.
Tänään käytin auton huollossa. Mukanani oli Urban Malinois, jonka kanssa 2 tuntia vierähti yhdessä asiakkaille tarkoitetuista työhuoneista. Aulaemäntä lupasi tuoda vettä tarvittaessa.
Tomban kanssa Kauton tuomaroimissa iltakisoissa menimme 2 lähtöä. Säästelen itseäni jomotuksilta ja lääkkeiltä.
Agilityradalla heti aluksi Gibli oli mennä putkeen, mutta sain vedettyä takaisin kepeille. En huomannut keppivirhettä, mistä tuli hyl. Myöhemmin takaakierto-päällejuoksussa tuli rima ja olisi tullut yksi kieltokin. Uskaltauduin persjättöön puomin jälkeisessä elämässä. Giblillä on hieno "pysäri".
Hyppyradalla Gibli tiputti kolmannen riman, jonka ohjasin turhan ahtaasti. Ei minulle ollut tilaakaan, kun piti ohjata putken ja hypyn välistä. Lopussa tuli ylimääräinen lenkki. Vitosella 5., hävisimme parhaalle ajalle vajaa 3 sekuntia.
Olen ylpeä, että rohkenin ohjaamaan rohkeammin, koska alussa tuli virheet molemmilla radoilla. Niin pitäisi kyllä tehdä aina, vaikkei olisi virhettä allakaan.
Tuomarina oli Mia Laamanen. Ratapiirustuksissaoli ikävä systeemi. Ne sai tuomarin ohjeiden mukaisesti paikan päällä klo 15 ja netistä vasta tunti ennen kutakin lähtöä. Se tarkoitti sitä, että jos ei asunut vieressä, piti ajaa kisapaikalle aikaisemmin ja suunnitella rataa autossa. En ymmärrä, mitä sillä haettiin. Täyttä parkkipaikkaa? Oli hautova ilma ja välillä satoi vettä. Olihan se mukavampi tutustua rataan autossa kuin kotona...
Eka radalla Gibli tuli ekan hypyn ohi ja siitä tuli hylkäys.
Toka radalla mentiin suunnitelmien mukaisesti, kunnes loppu-snookerissa Gibli hajotti muurin, kun huusin käännöstä ennen ja jälkeen. Vasta kotimatkalla tuli mieleeni, että olisin voinut rytmittää. Radalta 29 pistettä ja sijoitus 6. Rata on tässä.
Olimme 2 lähdössä. Se on vähemmän kuin 3. Tämä kesä menee käytännössä treenaamatta. Tai siis treenaamme kisoissa. Tuomarina oli Minna Räsänen, jonka radoilla en ole ollut aikoihin. Lämpötila oli hyvä, 21-19-astetta, aurinkoista.
1. hyppyradalla mietin 2. hypyn hyppyytystä kauemman kautta, jolloin Giblille olisi tullut suorempi linja edetä. Kulma riman päällä olisi ollut hankalampi, joten kierrätin siivekkeen ympäri. Kepeille mennessä koiraa oli pakko vetää kauemmas, muuten oli toisessa välissä. Mietin myös renkaan ohjaamista. En ole tehnyt ennen päällejuoksua renkaalle, mutta nyt tein. Ennen putkea oli siivekkeen ympäri kierrättäminen, mikä vei myös aikaa pitkine lenkkeineen. Toiseksi viimeisellä hypyllä olisi myös ollut siivekkeen ympäri kierrättäminen, mutta Gibli hyppäsi ristiin. Sain ongittua kuitenkin oikein maalihypylle. 0 siis, mutta aika ei ollut kovinkaan hyvä, -7,47, 4,73 m/s, sijoitus 8./24. Jäimme 3,4 sekuntia nopeimmasta tuloksesta (5 vp). Video on tässä.
2. hyppyradalla otin toiselle pakkovalssin. Pelkäsin jälkimmäistä siivekettä, mutta Gibli hyppäsi siististi. Kolmannelle hypylle mennessä sokaistuin, aurinko paistoi matalalta. En valssannut, vaan leikkasin takaa hypyltä kepeille. Loppu mentiinkin suunnitelmien mukaisesti. Siltä 0, -8,05, 5,30 m/s, sij. 5. Jäimme 2,2 sekuntia nopeimmasta. Video on tässä. Kiitos taas Jere.
Koira on uinnin jälkeen vesipesupuhdas keskimäärin 3 sekuntia. Sen jälkeisten kuivatus- ja itsehierontarutiinien jälkeen koira tuoksuu jälleen sammalelle ja varvuille, ehkä jollekin muullekin.
Älä haistele sellaisen koiran hengitystä, joka normaalisti tottelee hyvin luoksetuloa, mutta on tällä kertaa jäänyt viipymään kuusen juurelle ja luoksesi juostessaan maiskuttaa.
Kiiltävä lautanen sohvapöydällä on epäilyttävä. Kiilto ei yleensä tarkoita sitä, että se on tiskikoneen jäljiltä.
Herätyskello soi klo 6.10. Ruokin Giblin, laitoin kahvin tippumaan ja tulostin päivän radat. Muistelin eilistä ennustetta, kolmea vesipisaraa eli reilua sadetta ja otin mukaani vielä piilolasit tarvittaessa laittettaviksi.
Gambler-rata oli Mikko Aaltosen. Meillä sujui muuten hyvin, mutta aikaa jäi vähän liikaa. Lopussa olin kaavaillut laittavani Giblin putkeen, mistä on hyvä suora loppuosuudelle. Ehdin tehdä kuvion kertaalleen, töötti soi juuri sen jälkeen, (12 estettä, sis. 2 x kepit, 30 sek). En ehtinyt lähettää Gibliä loppu-gambleen, vaan tein samaa uudelleen, jolloin Gibli kipaisikin puomille, mikä oli minulle yllätys, olisi pitänyt olla tarkempi. Loppu-gamble piti ohjata etäältä, siitä olisi saanut 20 pistettä, meiltä meni nollille. Ehkä loppui aika, mutta Gibli tuli viimeisimmän hypyn ohi, mikä näytti haastavalta silmiini jo ennen rataa, saati sitten sähellyksen kanssa. Ei oltu ainoita, joilta loppu-gamble meni pieleen. SM-gamble-sijoitus siis 11./20. Loppu-gamblen kanssa oltaisiin oltu toisia. Tässä on video.
Sitten oli odotusta. Ilma oli koko ajan parempi kuin mitä oli ennustettu. Vain välillä satoi eikä kovasti silloinkaan. Istuin autossa ja suunnittelin snookeria. Vaihdoin suunnitelmaa rataantutustumisessa, koska alkua en muuten saanut mitenkään sujuvaksi. Kaikille oli selvää, että varsinaista rataa ei kukaan ehdi tehdä, koska aika oli niin tiukka. Giblin kanssa ehdin tehdä lähtöhypyn, punaisen esteen ja 4 pisteen 2 hyppyä. Seuraava punainen tipahti ja kun Giblin kanssa aloitettiin kepit, pisteiden keruu loppui siihen. Saimme siis 5 pistettä, millä olimme toiseksi viimeisiä eli 19./20. Tässä on video.
Lautauduimme SM-kisoihin rennosti samoissa paikoissa, jossa kävimme niin usein Lystin ja Giblin kanssa. Ikävää ei helpottanut Marley and Me -elokuva, joka tuli televisiosta illalla. Olen käynyt katsomassa sen poikani kanssa v. 2008, kun Lysti oli alle vuosikas. Traumatisoiva elokuva, voisin sanoa.
Joka tapauksessa nautimme luonnon helmassa.
Gibli seisoo takajaloillaan järven pohjassa.
Mustikoita on jo ja ne maistuvat.
Tänään oli aikainen herätys SM-karsintoihin. Klo 6 tuli radat nettiin. Oli 50 min ajomatkaa. Kisapaikalla piti olla viimeistään klo 8.30. Maksien rataantutustumiset olivat klo 9 ja 9.15. Giblin kanssa olimme jälkimmäisessä ryhmässä ja lähdimme numerolla 55. Makseja oli 58. Se tarkoitti myös sitä, että heti oman suorituksen jälkeen oli seuraavaan rataan tutustuminen, mikä tarkoitti sitä, että suunnitteluaikaa ei jäänyt siihen väliin. Piti tehdä omaa alustavaa ratasuunnitelmaa aamulla, kun ei leikannut vielä ollenkaan aamukahvia juodessa. 50 min ajomatkaa säästääkseen ei kannattanut mennä hotelliinkaan, josta olisi ollut ajoaikaa 30 min.
Snookerissa Gibli tiputti loppuosuudella riman hypyllä nro 6, vastaavassa paikassa kuin viime tiistain kisoissa. Tässä on video.
Se on jännä, miten kisoissa yleensä jännittää eka startti. Niin nytkin. Jotenkin minusta täytyy tunnustella, miltä Giblin ohjaaminen taas tuntuikaan ja sulautua sillä ekalla radalla samaan kuplaan. Sitten jännitys hälvenee ja olen päässyt Giblin kanssa samaan tilaan. Nytkin jännitys hälveni ensimmäisen startin jälkeen.
Toinen rata meni suunnitelmien mukaisesti. Laskeskelin, että olemme esteellä 10 tai 11, kun 30 sek kello soi. Putkilta sai 8 ekstrapistettä, jos meni ne tiettyyn suuntaan. Pyöräytin Giblin siinä välissä, jotta sisäänmeno toiseen putkeen oli parempi. Pujottelu oli 10. este ja ehdimme sen hyvin loppuun. Töötti soi "varaesteellä". Vaikka loppuosan gamblessa oli tiukka aikaraja, ehdimme tekemään. Laitan taas itselleni ylös, että 30 sekunnissa ehdin 10 estettä kokonaan, niissä 2 x A ja 2 x 12 kepin pujottelu ja pitkät välimatkat. Tällä toisella radalla tulimme kuudensiksi. Tässä on videolinkki.
Koska 10 parasta per rata pääsi jatkoon, kisat jatkuvat huomenna. Herätys on yhtä aikaisin ja nyt on luvattu sadetta.
Pikku-Giblin kanssa kisasimme Arto Laitisen radoilla.
1. rata oli agilityrata, jolla tipahti 3. hypyn rima. Ja olin että "tästä ei tule ikinä mitään". Alusta oli vähän upottava hiekka ja rimat 60:ssä. Myöhemmin saatoin Gibliä liian vähän mersun merkin yhdelle hypylle ja koska Gibli ei pysähtynyt puomin alastulolle, otin puomin uusiksi. Hyl.
2. rata oli myös agilitya. Pelkäsin alun kiemuraista "hyppysuoraa", jossa olin Gibliä vastaanottamassa. Mietin, miten saan rimat pysymään ylhäällä. Puomilla Gibli ei pysähtynyt, vaan teki yleisön kehuman juoksupuomin. Jos on nolla alla, annan Giblin tehdä sellaisen, ja jos ei ole nolla alla, otatan uusiksi. Ei kovin loogista. Tehtiin nolla parin venähtäneen mutkan ja miltei ylimääräisen hypyn kautta. Tulimme toisiksi. Tulosohjelma on kaatunut, joten en näe nyt tarkempia tuloksia.
3. rata oli hyppäri. Siinä eniten vaivasi alku monine mutkineen ja keppien jälkeinen osa. Renkaan jälkeen ei nimittäin pitänyt jatkaa suoraan u-putkeen, vaan kääntää toisaalle. Merkkasin Giblille käännöksen ennen rengasta. Tälläkin tehtiin nolla ja tultiin kolmansiksi.
Hienoa oli ajaa kisoista kotiin auringon laskiessa lämpimässä kesäyössä.
Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että jäimme taas vaille nollia.
Muotkan eka radalla, agilitya, Gibli hyppäsi ekan hypyn väärään suuntaan. En katsonut lähtöä kunnolla. Uudella yrityksellä tehtiin hyvää rataa loppuun, kunnes Gibli lurahti putkeen A:n sijaan. Ei tosin ollut ainut, joka niin teki. Muuten oli hyvä rata.
Tokalla radalla eli Muotkan agilityradalla Gibli tiputti muurin kalikan, voi helv***. Ei olleet kovin hempeät tunnelmat koiraa kohtaan siinä. Pian hypyltä lähtöhypylle eli hylkäys. Muuten olisi ollut ihan hyvä. Tässä rata.
Ajoin kisoista suoraan treenikentälle. Laitoin muurin maksimiin ja vedättämällä tai häiritsemällä Gibli ei uhallakaan tiputtanut kalikkaa. Tämäkin lie vain kisaongelma eli otetaan se kisoissa ohjelmaksi.
Paitsi, että kotona katsoin livestreamista, että _minä_ juoksin muurilla Giblin laskeutumispaikkaa kohden eli koiran näkövinkkelistä eteen. Ja eilen Gibli tuli muurille niin vinossa ja siinäkin olin vähän edessä, että on peiliin katsomisen paikka. No parempi näin Giblin ja kouluttamisen kannalta.
.jpg)
.jpg?img=img2048)
