Eilisestä eivät jalat tulleet kipeiksi, joten kiipesin tänään mäelle uudelleen. Nyt aloin keskellä mäkeä hölkkähissutella kävelyvauhtia. 10 metriä hölkkähissuteltuani otti henkeen niin kovasti, että oli pakko pysähtyä. Tuntui taas se koronapolte. Läähätys jatkui loppunousun ajan ja mäen päällä piti huilata. Olen äimistynyt ja järkyttynyt. Ehkä viikon päästä pystyn hölkkähissuttelemaan 15 metriä? Surkeaa!
No jumppasin Giblinkin. Ja jotta ruudun toisella puolella ei menisi iltatee väärään kurkkuun, kerron äkkiä liikkeet: 1. Vasemman puolen etu- ja takajalka makuualustan (n. 8 cm korkea pehmeä patja) päälle x 3 ja pito noin 3 sekuntia ja sitten oikean puolen etu- ja takajalka patjan päälle x 3. Eli koira seisoo tarkoituksella vinossa. Tätä 2 sarjaa. 2. Peruutus puoli metriä niin, että Gibli nosti takajalat tälle patjalle. Näitä 3 toistoa. Siinä se jumppa sitten olikin. Tuumin, että jos koira saa liikkua remmin jatkona, niin kait tuollaistakin kestää. Katson muitakin kevyitä liikkeitä. Esim. seisten tassujen annot tuntuvat vielä liian vaativilta.
 |
| Hetki ilman paitaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti