1. Arto Laitisen agilityrata. Kaikki meni muuten suunnitelmien mukaan, mutta en jarruttanut Gibliä kunnolla 8 hypylle, jolloin tuli ylimääräistä matkaa. Tulimme kolmansiksi, -14,99, etenemällä 5,26 m/s. Voittajalle jäätiin 1,2 sekuntia, nopeimmalle vitoselle 2,5 sek. Tässä on videolinkki.
2. Hyppyrata Marko Kivihalmeen. Jo ennalta se näytti mahdottomalta ja kävi niin kuin joskus ennenkin: yleisö eli kanssakilpailijat elivät jokaisen radassa mukana, koska ne vaan olivat niin tragikoomisia seurata. Giblin kanssa tehtiin nollaa 11 estettä, eipäs, kun tuli siellä näköjään yksi rima tosi viistosta hypystä, jossa olin edessä, sitten yksi hyppy väärin päin ja lopussa vähän ekstraa vielä. Video.
Jälkimmäisen radan jälkeen otti keuhkoihin, mutta lievemmin kuin aiemmin. Oli radalla mittaakin 216 m eikä pelkkää koiran juostavaa se matka. Tämä koronan jälkeinen keuhkojen polte on erilaista kuin normaalin hengästymisen hengenahdistus. Normaali ei koske, tämä koronapolte koskee. Siksi tämä koronahengenahdistus on niin inhottavaa ja vähän pelottavaakin ehkä. Ihan kuin keuhkorakkulat repeäisivät rikki ja tihkuisivat verta. Vertaisia onneksi löytyy, viikko sitten yksi kertoi 6 vkoa kestäneestä poltteesta ja tänään yksi 6 kk poltteesta.
Laitan lopuksi kuvan viikon takaisista kisoista. Aika isoilla loikilla sitä mennään ja oikeasti hirvittää tuota kuvaa katsoessa. Nykyiset hajoavat renkaat pelastavat jotakin, jos tulee arviointivirhe tai tassu luistaa ponnistuksessa.
 |
| (c) Irene Erling |
Ja jotta en unohtaisi! Jälkimmäisen radan maalissa tuli yksi arvostamani agilityohjaaja sanomaan, kuinka meidän yhteistyö näyttää hienolta. Hän oli katsonut yhteistyötämme jo ekalla radalla.
P.S. Tällaista oli, kun olin nuori. :D Tarkoitan tuota fiilistä. Lisäksi silloin tennissukkia sai ja kuului käyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti