Klikkasin viime viikonloppuna Giblille kisailmon kisoihin. Ajattelin, että ehdin toipua, kun viimeisimmästä kuumepäivästä on sitten 2 viikkoa. Torstaina sujui jo puolen tunnin kävely ja perjantaina samoin, tosin molemmat "koiraa tässä ollaan ulkoiluttamassa, haistele vaan Gibli" -mentaliteetilla. Kolmanteen kerrokseen portaiden kävely sujui myös ilman voimien menetystä vain suht normaalisti hengästyen.
Mainittakoon jo heti alkuun tartuttamisnäkökulmasta, että THL:n ohjeiden mukaisesti "töihin voi palata, kun oireet ovat selvästi vähentyneet ja kuume on poissa. Yleensä tähän menee 3-5 päivää. Infektion jälkeinen ärsytysyskä tai nenän tukkoisuus ei ole este arkeen palaamiselle". Ja "nykytiedon mukaan koronavirustautiin sairastunut henkilö on tartuttavimmillaan oireisen taudin alussa ja 1-2 päivää ennen oireiden alkua. Tartuttavuus laskee jyrkästi ensimmäisten oireisten päivien jälkeen." Koska sairastuin 23.10., varoajat olivat ohi. Pidin maskia rataantutustumisessa ja radan laidalla. En sen takia, että pelkäsin tartuttavani, vaan siksi, etten halua seuraavaa tautia. Jaossa on mm. A- ja B-influenssaa.
Etukäteen toivoin, että rata olisi etänä ohjattavaa mallia. Ei ollut. Olen ollut aiemmin Mona Liljegrenin radoilla, eivät olleet sellaisia silloin eikä sellaisia ratoja kolmosissa nyt ole muutenkaan. En uskaltanut lämmitellä itseäni, koska ilma tuntui vähän raa'alta. Giblin lämmittelin normaalisti. Tuntui typerältä mennä radalle, kun en tiennyt, pystynkö oikeasti juoksemaan yhtään ja loppuuko happi.
Gibli tuli sivuirrotuksesta heti ekan hypyn ohi, sille lähetin uudelleen. Oli kyllä ajatuksenikin muualla kuin kisaamisessa. Kolmannelle hypylle pakkovalssi, sitten putkeen, putkijarru ja hypylle 2 putken väliin. Gibli oli hienosti kuulolla. Tiukka takana leikkaaminen seuraavalle hypylle, minkä Gibli luki hyvin myös. Sitten putkeen, putkeen ja putkeen, ylimääräisenä pituus. Pari takaakiertoa suorana, koska en ehtinyt minnekään. Päätin myös jo säästellä itseäni. Kepit oli päin putkensuuta, mitkä ovat Giblille hankalat. Niiltä monta virhettä ja uusintaa, kun Gibli jätti kesken. Sitten pituus ja taas takaakiertohyppy suoraan, pari putkea ja seuraava takaakiertohyppy suoraan, koska en juossut ja yritin ohjata kaukaa sanallisesti, ja maaliin. Henki ei varsinaisesti loppunut, mutta radan jälkeen pää ja kroppa valuivat hikeä. Normaalisti en hikoile. Hain kisakirjan, lähdin kotiin, ja toivon, ettei tullut hirveästi takapakkia. Yritin lohdutella itseäni, että jos en testaa minuutin juoksupyrähdystä (josta osan oikeasti seison ja kävelen), mistä sitä tiedän, mihin pystyn. Noh, jälkiviisaana harmittaa joka tapauksessa, että pitää sitä olla tyhmä. Kokeillaan kisaamista seuraavan kerran, kun pystyn juoksemaan.
Lopuksi materiaalia, kuinka ilmavälitteinen infektio leviää. Materiaali on Lotta Oksasen väitöskirjasta *KLIK*. Tässä on Oksasen koosteesta luvallansa lainauksia, joista näkyy, miten ilmavälitteinen infektio leviää. Kun nyt korona on jälleen voimissaan, voi miettiä mm. ruokakaupassa ja hallikisoissa käydessään, meneekö sinne kipeänä ja pitääkö maskia itseä tai muita suojatakseen. "1. Kaikki luontainen hengitystietoiminta (hengitys, puhe, laulu, nauru, kuiskaus, yskä, aivastus) tuottaa jakauman pieniä, hyvin pitkälti aerosolikokoisia hiukkasia ja suurin osa syntyvistä hiukkasista on alle 1 um kokoisia. 2. Syntyvien hiukkasten määrä ja kokojakauma riippuu tehdystä aktiviteetista. Henkilöiden välillä nähdään suuriakin tuottoeroja. Nyrkkisääntönä voi ajatella, että mitä aktiivisemmin keuhkotilavuutta hyödynnetään ja mitä kovempaa puhutaan tai lauletaan, sitä suurempi tuotto on. Yskä tai aivastus tuottaa hetkellisesti paljon hiukkasia, mutta saattaa hyvin hävitä hiemankaan pidemmässä altistuksessa muussa toiminnassa (esim. puheessa) syntyvälle tuotolle. 6. Hiukkasen toimintaan tilassa vaikuttaa merkittävimmin sen koko. Suuret pisarat käyttäytyvät kuin ”angry birds-linnut” ja seuraavat tiettyä lentorataa. Pienemmät hiukkaset, eli aerosolit taas kulkeutuvat ilmavirtojen mukana - hyvänä mielikuvana toimii esimerkiksi tupakan savun käyttäytyminen. 8. Tilassa olevat pitoisuudet ovat harvoin (eivät lähes koskaan) täydellisesti sekoittuneita ja siksi suurin osa tartunnoista nähdään lähempänä lähdettä, jossa pitoisuudet ovat korkeammat. Sisäilman turbulenssi kuitenkin levittää hiukkaset kaikkialle tilaan, vaikka pitoisuuseroja jääkin. 9. Syntyvää infektiivistä kokonaisannosta määrittävät infektio, sen sijainti hengitysteissä, patogeenipitoisuus sekä tehtävä toiminta. Tartuttajan ei tarvitse olla oireinen voidakseen tartuttaa. Optimaalinen tilanne superlevittäjyystapahtumalle onkin korkea viruspitoisuus, huonon ilmanvaihdon omaava tila, paljon hiukkasia synnyttävä toiminta, kuten laulaminen ja pitkä altistus. 13. Riski saada infektio samassa tilassa, jossa on (tai on vähän aikaa sitten ollut) infektiivinen henkilö riippuu tilaan tuotetusta infektiivisten hiukkasten konsentraatiosta, ilmanvaihdosta, patogeenikohtaisesta infektiivisestä annoksesta ja tilassa vietetystä ajasta. Jos potilaalla on hengitystieinfektio tulisi suojautua, kun aikaa vietetään jaetussa ilmatilassa tai tilassa, jossa infektiivinen henkilö on hetki sitten ollut. Ns. metrin sääntö ei toimi kuin pisaroille (joita syntyy hyvin vähäisesti suhteessa aerosoleihin)."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti