Torstaina levättiin. Perjantaina pikkujumppana etujalkojen steppaukset alas, takajalkojen steppaukset alas ja istu-kickback. Päiväunet otin molempina päivinä. Unikohtaus vaan iskee.
Tänään piti olla kisoissa 2 radalla, mutta koska en vieläkään ole kunnossa, saan hikoilukohtauksia ja ottaa keuhkoihin (polttaa ja on painon tunne) ja kurkkuun, peruin. En halua keuhkokuumetta tai sydänlihastulehdusta. Siitä sitä vasta pitkä tauko tulisikin. Yritin selittää kaverilleni, miltä keuhkojen polte tuntuu. Se on se sama tunne, mikä tulee hankalassa yskässä. En tiedä, tuleeko teille muille. Mutta siis hankalassa yskässä yskimisen lopuksi keuhkoihin polttaa ja sattuu, jotenkin säkenöi keuhkoissa, ja sen takia alan inhota sitä yskimistä. Niin nyt se sama keuhkojen polte tulee ihan itsestään aika ajoin. Niinpä minulle suositeltiin höyryhengitystä ärtyneisiin äänihuuliin, kurkkuun ja keuhkoihin.
 |
Kun teen paidasta "teltan" kattilan päälle, höyry ehtii vähän viilentyä
eikä rillit huurru. Voin katsoa televisiota samalla. |
Illalla jumppasin Giblin: ulkona peruutukset ja pohkeenväistöt, sisällä leikkiasento-seiso, istu-seiso takajalat korokkeella, lankutus ja etujalkojen sivuaskeleet takajalat ylempänä.
Päivälenkillä vastaan tuli kissan kokoinen koira, joka kävi maihin vaanimaan jo 30 m päässä. Tässä kohtaa kevyen liikenteen väylä on vain yhdellä puolella tietä, joten en voinut väistää ajotien toiselle puolelle. Ensin ajattelin ripeästi kävellä ohi, kuten normaalisti, sitten päätin muuttaa taktiikkaani vastapönötyksen kaltaiseksi. Siltä varalta, että termi kuulostaa vieraalta, kerron, että hyökkäävän koiran kanssa pysähtyjää kutsutaan tietyissä piireissä "pönöttäjäksi" ja jos toinen ei suostu hyökkäyksen kohteeksi ja pysähtyy, hän on "vastapönöttäjä". Minusta on niin väärin, että vien Giblin tilanteeseen, jossa toinen koira hyökkää päin. Sama kuin lähettäisi jonkun alikulkutunneliin, jossa jengi odottaa hihat käärittynä. Vilkaisin Gibliä ja Gibli minua. Hidastin kävelyä ja annoin Giblin haistella antaumuksella nurmikkoa. Giblihän haistelee/rauhoittelee ihan tarkoituksella, jos joku koira räyhää. Maassa makaavan koiran taluttaja seisoi ja alkoi ihmetellä, mikä meillä kestää. Päätin, että tarvittaessa pysähdyn odottamaan, että hän saa koiransa liikkeelle, tyyliin "en tule ohi niin kauan kuin koirasi siinä makaa ja mulla ei sitten ole kiire". Vajaan 10 metrin päässä sanoin ulkoiluttajalle, että "sun koirasi vaanii ja varmastikin hyökkää meitä päin, kun ollaan kohdalla". - "Joo, mutta niin se on aina tehnyt. Se aina rähisee kaikille hirveästi." - "Tuo on epäreilua muita koiria kohtaan, että pitää ohittaa koira, joka makaa ja hyökkää kimppuun. Etkö sinä tosiaan saa sitä liikkeelle?" Samalla katsoin merkitsevästi 5-kiloista koiraa. Gibli ratkaisi tilanteen käymällä piehtaroimaan nurmikolle. Ulkoiluttaja sai kun saikin koiransa liikkeelle ja ohi kulkiessaan puhui koiralleen "katso, kun tuo toinen on niin kiltti, piehtaroi vaan ja sinäkin menit nyt nätisti ohi". Maailma olisi niin paljon helpompi paikka, jos vaanijapönöttäjät saisivat koiransa edes pysymään liikkeessä, jolloin ainakin ohitusaika lyhenisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti