Illalla kuume nousi taas liki 38. Otin parasetamolia, millä se laski. En ottanut yöksi naprometiinia, kuten aiemmin. Ajattelin toipuneeni jo sen verran. Yöllä heräsin palelemaan, kun kuume nousi. Otin tonnin parasetamolia ja luin sanomalehteä kännykästä. Nukahdin jossakin vaiheessa.
Heräsin aamulla hikisenä. Keitin kahvia ensimmäistä kertaa sitten tiistain. Pesin uudelleen pyykit, jotka olin pessyt tiistaina, mutta joita en ollut jaksanut ripustaa kuivumaan. Nyt ne on kuivumassa. Kävin suihkussa, viimeksi ke tai to. Mutta on pyörryttänyt. Söin. Iski taas etova olo. En enää oksentanut. Myöhemmin lämpö oli taas nousussa, otin lisää parasetamolia. Kuiva yskä jatkuu. Sain lisää sairauslomaa. Jos toipuminen tyssää, pitää mennä lähilääkärille.
Kulutin päivän taas sohvalla. Katsoin agilitykisojen live streamia, mikä oli sopivaa ajanvietettä. En nukkunut päiväunia.
On outoa, kun Gibli ei ole kotona. En pystyisi pikku ystävästäni nyt huolehtimaankaan. Huomaan joitakin asioita, joihin olen oppinut 15 koirallisen vuoden aikana: 1. Nyt tipahtaneet ruuanpalat eivät katoa lattialta. 2. On syötävä yksin. 3. Kun laitan valmiiksi leikatun juustosiivun leivälle, olen tottunut taittamaan leivän yli menevän osan koiralleni. Teen nytkin niin automaattisesti. 4. Valmisruoka-astian pohja (ennen muovijätteisiin menoa) ja lautanen (ennen apk:ta) on itse pyyhittävä puhtaaksi. 5. Sohvapöydälle jääneeltä puhtaan näköiseltä lautaselta voi syödä uudelleen.
Lopuksi alla on screen shot eilisestä siskoterapiasta sisareni luvalla.
2 kommenttia:
Nestettä, lepoa ja malttia !
Näinhän sitä on mentävä. Melkoinen takamatka.
Lähetä kommentti