2 vuotta sitten oli päivä, jollaista ei pitäisi ikinä tulla. Kaunotar Lysti, toivottavasti sinulla on hyvä olla siellä jossakin.
Tällä videolla Lysti ulvoo kuultuaan jäätelöauton ujelluksen. Voitte vaan uskoa, minkä kuulen aina korvissani, kun kuulen jäätelöauton äänen.
Ei ollut minkäänlaista kisafiilistä. Sen enempää sairauksissa piehtaroimatta voin todeta, että korva- ja poskiontelontulehdus, antibiootti (ei-dopingia) seurauksineen (vatsa) ja asentohuimaus sekä selässä hermoja painava kysta entisten ahtaumien lisäksi (sykkivä kipu pakarasta takareittä pitkin nilkkaan) kisataukoineen eivät saaneet tuntemaan minua mitalinhehkuiseksi kilpaurheilijaksi. Uutuuden viehätystäkään ei enää ole yksilökisoissa. Puuttuu se "vitsit me ollaan täällä lappu rinnassa", mikä tuntui superhienolta Lystin kanssa aikoinaan. Lystin kanssa olin 6 SM-kisoissa, Giblin kanssa jätin menemättä Turkuun (liukasta) ja Rovaniemelle (matka, ja liukasta olisi ollut sielläkin). Olen jättänyt menemättä myös Vantaalle liukkauden takia, mutta en muista, oliko kyse silloin Lystin vai Giblin kisoista.
Koska niitä SM-nollia tavoitteellisesti kerätään ja aina on se pieni mahdollisuus, ajelin perjantaina Jyväskylään miettien, että jos alusta on liukas, en starttaa. En maksa koiran terveydellä ja tulevaisuudella omaa kisaamishinkuani, mikä oli tällä kertaa harvinaisen vaimea.
Perjantaina olin ilmoittautunut yhdelle etko-radalle, jonne en sitten sateen ja toipilaisuuteni vuoksi mennyt. Seurasin kisoja live streamista ja kävin lopulta paikan päälläkin sateen tauottua, ja jestas sentään - alusta oli hyvä! Eivät kaatuilleet belgit, vaikka oli takuuvarmasti märkä kenttä. Ilmoittauduin, jotta oli lauantailta se pois ohjelmasta. Kävin tervehtimässä poikaa pizzalaatikot viemisinä. Gibli tervehti riemuisasti eikä pojan ja avovaimonsa luona rauhoittunut, vouhotti, ja kerjäsi lisää rapsutuksia. Hotellissa Gibli sitten lopulta osasi levätä. Nelijalkainen kisakaverini osasi ottaa lunkimmin kuin aiempina kertoina. Saatoin siis piipahtaa respassa eikä takaisin tullessa kukaan painellut rytmikkäästi oven kahvaa, vaan vastassa oli makaava belgialainen.
Lauantaiaamuna oli karsinta hyppyradalla. Koska parkkipaikkoja oli vähän, lähdin aiemmin kuin olisi kisojen puolesta tarvinnut. Hyppyrata oli Laitisen kirjoittama, olen aina pitänyt hänen käsialastaan. Auton sain kohtalaisen lähelle, mutta koska lähdimme oman ryhmän alkupäässä, tarvitsin jonkun pitämään koiraa, jottei tarvitsisi sitoa ystävääni kiinni lipputankoon. Onneksi kisakaverin vaimo auttoi. Ei tarvinnut valmiiksi hengästyneenä kipaista lähtöön.
Gibli varasti. Näissä kisoissa ei ole tapana kouluttaa viemällä koira pois tai palauttamalla lähtöön uudelleen. Onneksi vilpillinen koirani ohjautui suullisella käskyllä takaakiertoon ennen putkea. Pääsin siinä rytmiin mukaan. Keppien jälkeen hypyillä käskytin Gibliä, koska pelkäsin koiran livahtavan putkeen. Samalla näin tuomarin käden nousevan. Jatkoin rataa suunnitelmien mukaan maaliin. Maalissa kuulin, kuinka kuuluttaja sanoi, että "yleisö tietää ja rata jatketaan loppuun virheistä huolimatta" tms. ja kun ei meille mitenkään hurrattu, tiesin meille tulleen hylkäyksen kepeillä. Soimasin itseäni, miksen katsonut, että tulee kepeillä loppuun saakka. Että ei ollut kuin muutama tarkka paikka ja piti sössiä. Ja että tämän tason kisat voivat oikeasti olla viimeiset millä kerralla hyvänsä.
Jäähdyttelin Giblin, vein numeroliivin pois ja kysyin kisakirjoja, joissa kerrottiin viipyvän. Istuskelin autossa ja ajattelin, että voisin kyllä lähteä jo heti ajamaan kotiin, että kyllähän kisakirjoja postitetaan jälkikäteenkin tai joku tuttu tuo. Vilkaisin odottaessani tuloksia, miten muut ovat pärjänneet. Ihmettelin, kun meidän nimi oli sijalla 22, tuloksella 5 vp. 40 koiraa pääsee finaaliin. Tarkistin, katsonko joitakin aiempia kisoja. Mutta ei, oltiinkin saatu vitonen. "Kotimieheltä" kuulin, että se oli tullut rimasta. Katsoin sitten livestreaminkin. Tämän linkin pitäisi viedä livestreamin oikeaan kohtaan. Kävelin takaisin infoon ja pyysin numeroliivin takaisin. Hämmästelin käännettä ja palasin autolle odottelemaan. Finaali alkaisi parin tunnin päästä.
Se on sitten aika nopeaa touhua se finaali. Rata rakentuu siinä silmien alla. 1 nollakoira ja sitten tutustumaan. Siinä yhdistyy radan opettelu ja ohjaamisen suunnittelu, ja on siinä ehkä vähän painetta enemmän kuin ihan tavallisissa kisoissa. Onneksi Giblin kanssa lähdettiin vasta sijalta 19, joten ehdin hakemaan autolta ja lämmittelemään sopivasti. Yleisöä oli kohtalaisen paljon. Hetken ehdin fiilistellä ja herkistyä, kuinka viimeksi olin SM-finaalissa Lystin kanssa v. 2014. Sitten oli pakko palata miettimään rataa ja sen ohjaamista. Karsinnassa ennen meitä korjattiin rataa, ja niin nytkin. Vein Giblin lähtöön nykyisen tapani mukaisesti ilman hihnaa, jotta veto ei nyhdä selkääni. Koska viivettä oli, teetin pientä jumppaa, jotta kisakaverini ei vaan hämillään haukkuisi ympärilläni, vaan tehtäisiin jotakin yhteistä. Pyysin tassuja ja teetin jotakin istu-seisoa. Sitten tulikin lähtölupa. En näyttänyt kunnolla käännöstä 2. hypyltä, mutta sitten pääsin taas rytmiin. Puomin jälkeen Gibli lähti hakemaan takaakiertoa, kieputin takaisin hypylle oikein päin. Siinä paloi aikaa ja tuli kielto-vitonen. Muuten rata menikin suunnitelmien mukaan. Sen pitäisi olla tässä. Sijoitus oli 14.
Yhteistuloksissa oltiin sijalla 13. Ei huono n. 100 SM-nollat keränneestä maksikoirakosta. Kiitos Gibli.
"... Cause you're a sky, 'cause you're a sky full of stars..." (Coldplay: A sky full of stars)
Jumppa:
Aloitin Giblin kanssa vaihteeksi uuden jumppakurssin. Eilen makasin koko päivän sohvalla, paitsi treenasimme olohuoneessa uusia juttuja, mm. istu-seiso niin, että etujalat pysyvät paikoillaan, ja korokkeen yli kulkemista ees-taas.
Tänään kävin kentällä: lämmittelynä set point ja ilman hyppyjä kahdeksikkoa, treeninä kavaletit, agilitysta 2 x kepit.
Kotona jumppana korokkeen yli ees-taas, tassujen annot seisaallaan ja istu-seisot. Venyttelynä leikkiasento, "vatsan venytys" ja namilla sivutaivutukset.
Huomenna on lepoa. Niistettävää riittää, huimaa, ja henkeen ottaa herkästi. Koronatesti x 2 negatiivinen.
Sitten minuun iski flunssa. Terveiset sille keskiviikkona kisoissa olleelle keski-ikäiselle aikuiselle naiselle, joka yski estoitta muiden keskellä, että jää ensi kerralla kotiin tai pidä muihin etäisyyttä ja laita käsi, hiha tai nenäliina suun eteen, kun yskit. Pitää olla jo pohjakasvatus pielessä ja sen lisäksi idiootti minä-minä-ihminen, kun ei kahden vuoden koronan jälkeen ole oppinut ja tajunnut, kuinka käyttäydytään yskäisenä.
Kävin lyhyesti treenaamassa Giblin, kun luulin jo olevani toipumassa.
 |
| (c) Kuvauksellista |
Gibli kävi fysioterapiassa kontrollissa. Oikealla triceps-lihaksessa ja leveässä selkälihaksessa oli kireyttä, mikä hellitti manuaalisella käsittelyllä ja laserilla. Muuta ihmeellistä ei ollut. Oikealla kyljen takaosassa vanha arpikohta on pehmentynyt käsittelyni ansiosta. Sitä kannattaa jatkaa. Fysioterapeutti suositteli 2 päiväksi kevyemmin ottamista, koska tienoota on käsitelty. On todennäköistä, että jumi on tullut viikon takaisesta tassurikosta. Seuraava aika on kuukauden kuluttua, mikä taitaa Giblin kaltaiselle olla passeli väli.
Tuomarina oli Miia Kallio jälleen. Voin mennä hänen radoilleen jatkossakin.
1. agilityradalta saatiin 5 vp rimasta. Olen pahasti Giblin edessä takaakiertohypyn jälkeen. Jäätiin kärjestä 0,5 sekuntia. Olisi kannattanut tehdä 0 ranking-pisteitä ajatellen. Video.
2. hyppyradalla tehtiin 0. Erkanin kepeillä paljon ja Gibli hidastui sen vuoksi. Keppejä edeltävä käännös levahti myös. Videolla näkyy vain osa radasta. Video. Kärkeen jäätiin 4 sekuntia.
3. agilityradalla jäin heti alussa jälkeen ja olin liemessä 4. esteen jälkeen. Unohdin hetkeksi jopa radan ja olin ohjata Giblin väärälle esteelle, kunnes huomasin numeron oikealta esteeltä. Myöhemmin oli luvassa lisää pelastuksia, mm. putken jälkeisen muurin jälkeen. Lisäksi Gibli kiepsahti väärään suuntaan hypyltä ennen keinua. Tehtiin kuitenkin 0. Kärjestä jäätiin liki 5 sekuntia, mutta näihin pelastuksiin paloi aikaa. Video.
Olen joka tapauksessa iloinen. Se oli nimittäin tuplanolla, v. 2024 SM-kisojen nollajahti on käsittääkseni jo alkanut.
Peruin perjantain kisat. Iltalenkillä Gibli ei enää arkonut tassuaan, pientä punoitusta oli vielä. Gibli pääsi toteuttamaan itseään käyttölinjaisena rotunsa edustajana, kun pysäytettiin 3 rosvoa, jotka olivat menossa autohalliin - hitain oli vielä ulkopuolella. Aivan, luit oikein. Hämmästelen tapahtumaa vielä itsekin. Ilman Gibliä olisin jättänyt leikkimättä poliisia. Hiipparit perääntyivät ...ttu...tanaa huudellen, keskaria heilutellen ja adrenaliinihöyryisiä nyrkkeilijäloikkia tehden. Pakko oli itsekin vilauttaa näille keskaria ennen kuin puikahdin Giblin kanssa turvaan rappukäytävään. :D
Heräsin yöllä 3 otteeseen enkä aamulla ollut kovin virkku. Olin ilmoittautunut vain 2 hyppärille. Takapuoleen vihloo tärinästä (kun askel osuu maahan) selkäperäinen iskias. Ennen lähtöä tsekkasin Giblin tassun, punoitus oli hävinnyt ja tassu oli aristamaton.
Tuomarina oli uusi Miia Kallio. Radoissa ei ollut vikaa.
Kävin Giblin kanssa hallilla. Treenasimme sitä A:ta. Nyt kontakti oli täpärä, kun tein lelu kädessä valssin tai persjätön A:n jälkeen. Tätä yritin sitten korjailla. Vauhtia oli edelliseltä hypyltä. Toisena oli erottelu: hypyt suoraan tai hypyiltä käännös. Muista käskyttää ajoissa!
Viime viikolla Lysti tuli yöllä käymään. Lysti makasi kyljellään hyvässä voinnissa. Silitin Lystin kaulakarvoja, otsaa ja korvia. Ajattelin, että tästä koirasta en luovu ikinä. Vielä aamulla muistin, miltä Lystin kaulapuuhka tuntuikaan sormieni välissä. Tule Lysti pian käymään uudelleen. On ikävä.
Kolmantena. Sunnuntaina siirsin A:ta vähän sivusuunnassa, vetämällä hiekalla. Selkä on ollut sitten 2 päivää herja. Ei se kestä mitään ponnistelua. Se on muuten syy, miksi vien irrallaan Giblin kisoissa lähtöön.
