Aiemmin olin ajatellut, etten välttämättä kisaa MM-karsintojen kolmantena päivänä, mutta kun eilen tuli se 5 ja 0 ja Gibli näytti normaalivointiselta, niin lähdin sittenkin. Pientä lisäjännitystä oli ilmassa, vaikka en nyt varsinaisesti kärsinyt suorituspaineista tai ramppikuumeesta. Sain jalkoihini taas sen tutun varman rapean tunteen, miltä Gibliä tuntuu ohjata - sitä on vaikea kuvailla tarkemmin.
Etukäteen uumoilin, että on varmaan tarjolla leijeröintiä, ja oikeassa olin. Nyt tarkistan, että rata oli Muotkan (toiseksi tuomariksi oli merkitty Anders Virtanen). Olen viimeksi toista kuukautta sitten kokeillut keppien leijeröintiä ja pitkään mietin, kummin ohjaan. Päädyin kokeilemaan leijeröintiä, koska sillä pääsisin paremmin keinulle jarruttamaan Gibliä. Vähän hirvitti testata osaamista tällaisessa paikassa, mutta milloinkas sitten...? Toinen pohdinnan paikka oli puomi, kummalta puolelta ohjata se. Lopulta otin lyhyemmän reitin, jotta olisin nopeammin alastulolla ohjaamassa poispäinkäännöstä. Lopun päätin ohjata takaa, jotten valuta Gibliä ansaputkeen. Tiesin, ettei se ole nopeinta, muttei tehnyt mieli riskeerata enää sitä.
Video on tässä. Hienointa oli, kun pujottelun aikaan havahduin siihen, että yleisö on aivan hiljaa. Gibli teki nollan, sijoituttiin 11.:ksi tällä radalla ja kokonaiskilpailussa sijalle 33. Olen ylpeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti