MM-karsinnoissa tuntui siltä kuin oltaisiin saatu osallistumisoikeus muropaketin kyljestä. Radat olivat Muotkan, eivät vaikeita. Tuntuma puuttui. Viime viikon pidin Giblin lomalla, koska oli niin juntturassa tiistaina. Kait silläkin oli osansa. Pääasia, että Gibli tuntui omalta itseltään. Olin varautunut jättämään leikin kesken, jos olisi ollut jäykän oloinen.
Agilityradalla heti alkuun jäin varmistelemaan, että Gibli kääntyi putkeen, jolloin jäin vähän jälkeen. Koira ei löytänyt kepeille avokulmaan, siitä virhe. Sitten puomin alastulolta virhe. Myöhemmin jarrutin yhdellä hypyllä paljon, jolloin sain Giblin hyppäämään hypyn eestaas. Kohta olin takaakiertosiivekkeen edessä. Myöhemmin käänsin vippauksesta putkeen, jonne ei pitänyt. Että sillä tavalla.
Hyppyradalla pohdin etukäteen neloshyppyä sillä seurauksella, että vaikka olin päättänyt ohjata sen toiselta puolelta, ohjasin sittenkin toiselta puolelta. Giblille ei jäänyt tilaa ja se kaatoi siivekkeen, mistä tuli hylkäys. Myöhemmin viskin jälkeen koira juoksi putkeen, tämä oli ennaltakin hankala paikka. Siitä tuli toinen hylkäys. Lopussa takaakiertokäskytys ei toiminut ja siitä seuraava hylkäys. Sitten kotia kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti