Cagliari 17.-22.9.2022

Sardinian Cagliariin veti luonto, kirkkaat uimavedet, kaupunki, ruoka ja italian opinnot (ehheh). Cagliari on Sardinian pääkaupunki. Asukkaita pitäisi olla reilu 150 000, mutta tuntui isommalta. 

Ennen lähtöä "ajelin" Googlen kuva-autolla pitkin katuja ja kaduin valintaa. Graffitteja riitti ja mietin, kuinka väistellä k*silätäköitä ja huumeruiskuja. Kaupunki vaikutti kalpealta ja kiviseltä, tosin kuvat olivat helmikuulta. Päätettiin vuokrata auto koko ajaksi, jotta pääsisimme kauempana sijaitseville uimarannoille. Toki samalla autolla pääsisi pois kaupungista, jos se osoittautuisi aivan hirveäksi. 

 

Kaikki kuvat ovat kännykkätasoa.

Yleisilmeestä voisin todeta, että ulkomaalaisia turisteja tuntui olevan vähän, mikä ei haitannut laisinkaan. Turistit olivat enimmäkseen italialaisia, sitten saksalaisia ja ranskalaisia. Suomalaisiin ei törmätty kertaakaan. Paikalliset olivat ystävällisiä. Monessa paikassa osattiin puhua englantia vähintään auttavasti, mutta osassa paikoista sujui vain italia. Hintataso oli Suomea vähän halvempi. Kahvi kahvilassa 1-2 euroa, pikapizza 2,20 euroa, oikea pizza 9-11 euroa jne. Aperitivoja sai edullisesti ja olivat suosittuja: lankulla valtavasti ruokaa ja oheen 2 isoa lasia viiniä. Jos en väärin muista, tällainen maksoi kaikkinensa 18-24 euroa ja meiltä jäi puolet syömättä, koska ruokaa vaan oli liikaa. 

Olimme Cagliarissa lauantaista torstaihin. Lauantai- ja sunnuntai-illat olivat vilkkaimmat, mutta ihmisiä oli liikenteessä suomalaisittain paljon muinakin iltoina. Kadut täyttyivät miellyttävästä puheensorinasta ihmisten illastaessa ja kävellessä. Maskeja kuului pitää julkisissa kulkuvälineissä, muuten maskipakko näytti purkautuneen. Kauppojen henkilökunnalla oli maskit. Itse pidettiin niitä aina sisätiloissa.

Olihan niitä graffiteja, mutta eivät ne haitanneet. Kaupunki oli yleisesti varsin siisti.

Lämpötila oli aamuisin ja iltaisin 21-24 astetta, päivisin 31. Merivesi oli 26-27-asteista. Ihan Cagliarissa on useita kilometrejä pitkä ja hitaasti syvenevä Poetton hiekkaranta, jonka vesi on kirkastakin. Hotellilta sinne oli 4 km. Käytiin siellä kahdesti. Muuten uimme etelämpänä pienemmillä rannoilla, ja lännessä kävimme leikkimässä tuulen nostamilla aalloilla. Suihkuja rannoilla ei ollut, "suihkutin" itseni juomavedellä (0,28 € puolen litran pullo). Länsirannikolle oli matkaa 70 km, matkaan meni noin tunti. Tiet olivat yleisesti hyväkuntoisia. Monet ajoivat selkeää ylinopeutta. Liikenneympyröitä oli paljon ja monilla risteysalueilla kaksi kaistaa sulautui yhtäkkiä yhdeksi. Jalankulkijoille annettiin tietä paremmin kuin Suomessa. Suojatien eteen autot pysähtyivät heti, jos näytti yhtään aietta mennä yli.

Monet rannoille vievät "polut" olivat katettuja. Oli kiellettyä
poiketa niiltä luonnon suojelemiseksi.

 

Cagliarissa on monia kaupunginosia, kävimme kävelemässä niistä monessa. Osassa niistä oli kauniita, perinteisiä ja kapeita mukulakivikatuja, osa kaupunginosista oli modernimpeja. Kaupunki on rinteessä, mikä lisää viehättävyyttä monellakin tapaa, mm. meri näkyi kauempaakin rannasta. Kaupunkikuvaa hallitsee Bastione San Remy, minkä katolla on näköalatasanne. Katedraali Duomo oli hieno, sisään astuessamme sattumalta uruilla soitettiin Ave Mariaa. Sitten on Urpinun viheralue yms. Nähtävää siis on, vaikka kaupunki ei tietääkseni mikään kulttuurin kehto varsinaisesti olekaan. Poetto-rannan takana on suolavesialtaita, joissa asustaa flamingoja. Niitä oli saarella muuallakin. Sisiliskoja vilisti rannoille vievillä poluilla.

Bastione San Remyn katolta auringonlasku.

Yhtenä iltana meni sähköt noin klo 19 koko korttelista. Sähköt palasivat vasta seuraavana yönä. Huoneessa paloi yksi varavalo. Oli jännää kännykän valossa laittautua illallista varten, kävellä 6. kerrokseen ees taas ja illemmalla valmistautua nukkumista varten. Vettä ei tullut, onneksi oli juomavettä. Muistan, että joskus nuorempana noudatin matkailuohjeita ja mukanani oli myös pattereilla toimiva taskulamppu. Ei ollut enää.

Indiana Jones -portti

Oli hyvä reissu.