Keskiviikkoaamuna kävin treenaamassa Giblin lyhyesti:
Tomba kävi fysioterapiassa, faskioita käsiteltiin samalla. Lievää tukkoisuutta oli lapojen seudussa, lonkan ojentajissa ja toisessa sääressä (tämä kolahti lauantaina rimaan). Sain uuden venytysohjeen kaulaan.
Illalla siivosin auton. Vein roskiin Lystin alustan. Lysti onkin ollut paljon mielessäni. Tajusin tässä yhtenä päivänä sellaisen jutun, että mikäli aiemmalla kotipaikkakunnalla eläinlääkäriasema ei olisi aina järjestänyt meille rauhallista tiputushuonetta haimatulehdusten hoitoon, ja Lysti olisi aina joutunut osastohoitoon eläinsairaalaan, olisi lähtö voinut tulla aiemminkin. Jotenkin se ajatus lohdutti.
- "Lysti, he puhuvat yhä sinusta."
- "Tiedän."
Tomban kanssa kisoissa. Ei jännittänyt etukäteen. Sunnuntai-iltakisat eivät sovi psyykelleni, jotenkin menee lauantai ja sunnuntaiaamukin "pilalle" startteja odotellessa. Lauantaiaamu olisi paras. Oli siis tahmea olo. Giblillä on nollia enkä aio lähteä SM-kisoihin ja kun on jo valiokin, niin jouduin pönkittämään motivaatiota. Päätin alkaa tekemään radat taitoja testaten.
Helle väistyi ja toinen rata kisattiin maltillisessa sateessa. Radat oli tehnyt tuomariharjoittelija Palsola, ylituomari valvoi hommaa. Painan Palsolan nimen hyvällä mieleen. Kaikki radat olivat kivan virtaavia ja koirille loogisia. Ei mitään eipäs-juupas-kuvioita.
1. agilityradalla eka hyppy oli radalta poispäin, sitten putkeen, hypyltä A:lle, minkä jälkeen pitkittäinen hyppy ja toinenkin. Nämä ratkoin poispäin hyppyyttämällä ja viskillä ja seuraavalta valssilla alta pois. En halua olla hypyillä Giblin laskeutumispuolella. Rengas, takaakierto, hyppy, putkeen, puomille (leikkasin takana). Gibli loikkasi alastulokontaktin, en kyllä oikein käskyttänytkään. Putkesta kepeille, hyppy, takaakierto, keinu, 2 hyppyä maaliin. 5 vp:llä voitettiin, etenemä 5,16 m/s. Olisin voinut käskyttää sen puomin.
2. oli hyppyrata. Tässä pääsi koiran edelle monessa kohtaa ja vedättämään. Gibli varasti lähdöstä, mitä en edes tajunnut. Kepeillä päätin kokeilla tiukkaa takana leikkaamista. Menin liian lähelle keppejä ja Gibli hämääntyi. Kun annoin mennä rauhassa, onnistui. Seuraavalla pätkällä persjättö (harvinaista minulle). Täällä oli useampi takaakierto/saksalainen, joissa olin hyvin edellä. Aivan lopussa käänsin Giblin väärälle hypylle, josta hylkäys. Tuloksesta huolimatta oli hyvä flow ja jotenkin rennon rapeaa.
3. oli agilityrata. Siinä oli toiselle hypylle pakkovalssi, kuten edelliselläkin radalla. Nyt Gibli pysyi hyvin lähdössä. Puomin kontakti oli hyvä myös, kuten muutkin kontaktit. Kepeillä menin edellä, jotta sain käännettyä seuraavalle hypylle, joka oli koiralle pitkittäin ja vinossa haastavasti. Sitten putkeen ja kolmen hypyn loppusuora, minkä Gibli eteni kivasti. Tältä 0, millä kolmanneksi. Etenemä 5,30 m/s.
Aion jatkaa testikisaratoja.
Suomen koronaluvut ensin: tuttuun tapaan sairastuneet, sairaalahoidossa olevat, tehohoidossa olevat ja menehtyneet. Aikamoisia lukemia.
Kuluneella viikolla kävin Giblin kanssa keskiviikkona poimimassa mustikoita. Gibli tosin keskittyi niiden syömiseen. Torstaina olin reissussa ja Gibli hoidossa, missä oli rauhoittunut heti tuttuun paikkaan. Eilen samoilimme jälleen metsässä. Oli lämmintä. Poimin mustikoita 1,5 litraa. Sen verran, kun tuntui sopivan helpolta. Enimmäkseen istuksin rannalla ja Gibli ruoppasi rantaa mieleisekseen.
Ohi meni seurue. Jonkin ajan päästä kuuluu: "Mikä tuolla rannassa pärskii ja räpiköi? Siellä on peura!!! Missä? -Tuolla!" Gibli katsoo korvat pystyssä oksien lomasta huutelijoita. Minä huudan: "Se on koira, älkää ampuko!" [naurua]
Tänään kävin ennen aamukahvia treenaamassa Giblin lyhyesti:
Sunnuntaina hain Giblin. Kävimme samassa niemessä, missä tasan vuosi sitten ennen muuttoa, kun Lystikin vielä eli. Oli vähän haikea olo. Söimme ja poimimme mustikoita (kuten silloinkin). Gibli oli samanlainen merihevonen kuin vuosi sitten. Ilmeisesti tuossa on juuri sopivan syvää sellaiseen.
Kesälomalle teki mieli keksiä jotakin, jotta päivät eivät toistaisi toisiaan. Varasin matkan Viareggioon. Viareggio on 60 000 asukkaan kaupunki. Paikka on italialaisten suosima rantalomakohde, Wikipedian mukaan elänyt kulta-aikaansa 1920-luvulla. Ajattelin, että siellä on sopivasti nähtävää, kun ei ole kylä, ja pääsee uimaankin. Gibli jäi kotihoitoon ja sain olla turvallisin mielin.
Pisassa on lähin lentokenttä, minne kertyy matkaa 21 km. Ei se kulku Viareggioon silti ihan simppeliä ole. Lentokentältä siirrytään miehittämättömään ja kätevään Pisamover-junaan, joka vie 5 minuutissa Pisan rautatieasemalle. Sieltä kulkee 2-3 junaa tunnissa Viareggion asemalle, miltä käveli noin vartin hotellille. Sama sitten toiseen suuntaan. Taksi olisi maksanut 120 euroa lentokentältä hotellille, joten valitsin julkiset kulkuneuvot.
 |
| Pisamover |
Viareggio ei loista historiallisilla pikkukivikujilla tai rakennuksilla. Esim. rantakatu oli asfaltoitu ajotie, josta oli tehty kävelykatu. Siitä tuli jenkkielokuvien maisemat mieleeni. Rantakadun varrella oli lukuisia kauppoja, ihan laatuputiikkeja. Ihmiset kävelivät sitä pitkin iltaisin.
Hiekkaranta on hienoa hiekkaa ja syvenee loivasti. 30 metrin päässä rannasta olisi voinut uida käsipohjaa. Pituutta on kilometritolkulla. Vesi oli lämmintä. Käytännössä koko ranta on jaettu yksityisille pitäjille. Rantatuoli ja -varjo maksavat noin 30 euroa/päivä. Palveluihin olisi kuulunut myös vessat ja pukukopit. Uimassa sai käydä ilmaiseksi. Koska en ota aurinkoa, hilppasin kadun yli uimaan ja sitten takaisin. Koirat saavat uida samalla rannalla, herättivät iloa muissa pulikoijissa, mikä minusta oli sympaattista kaiken kaikkiaan.
Ilma oli lämmin, noin 31 astetta päivisin. Onneksi ehdin pahempien helteiden alta pois. Siesta-ajan loikoilin hotellihuoneessa, minkä ilmastointi oli erittäin helposti säädettävä ja toimiva. Auringossa suojasin ihoni. Olin ajatellut piipahtaa katsomassa Pisan vinon tornin, mutta en lähtenyt sinne läkähtymään.
Hintataso oli vähän halvempi kuin Suomessa. Pizzapaloja sai 2,50 eurolla, hienompi ruoka-annos maksoi 10-20 euroa.
Kisasimme Kari Jalosen radoilla. Olin ilmoittautunut kolmelle radalle neljästä mahdollisuudesta. Oli paljon kisaajia ja lähdettiin ihan lähtölistan loppupäässä n. 50. koirakkona, joten päivästä oli tulossa pitkä. Jo mennessä päätin, että kisaamme vain 2 rataa, mikäli mitään ihmettä ei tapahdu Oli 21-22 astetta lämmintä, vähän hautova ilma, aurinkoista, välillä pilvistäkin, ja tippui 3 pisaraa vettä. Minulla tuntui pieni hiki. Gibli pärjäsi hyvin. Auto oli varjossa ja vähän tuuleksikin.
Hyppäri oli hyvin sujuva profiililtaan. Ennen keppejä oli tiukka kaarros, joka meillä levahti. Tehtiin nolla, millä tultiin 8. sijalle, kärki meni 2,5 sekuntia kovempaa. Noita kiemuroiden levähdyksiä ei saisi tulla yhtään ja pitäisi ottaa joka paikasta ohjauksessa sekunnin kymmenykset pois. Saatiin noin 15 ranking-pistettä. Tällä hetkellä meidän rankingiin laskettu hitain 0-tulos on tuonut 10 pistettä, eli tuosta tuli noin 5 lisää.
Agilityradalla oli toinen hyppy takaakiertona ja takana metrien päässä häämötti putki. Gibli sujahti putkeen. Olisi pitänyt käskyttää, kuten treeneissä just viimeisimmäksi opeteltiin. Olisi tullut kielto myös hypyn ulkokautta kierrätyksestä ja lopun haastavassa putki-putki-kuviosta olisi tullut toinen hylkäys.
Koski vähän päähän (ukkosta ilmassa), joten toteutin ennakkosuunnitelmani ja ajeltiin kotiin.
Kävin Giblin kanssa lyhyesti kentällä:
Ei ihan kulkenut Laitisen radoilla.
1. agilityradalla Gibli teki heti alkuun A:lta virheen, keppien jälkeen tein jostakin syystä persjätön, kun piti valssi, Gibli meni putkeen, myöhemmin ohjasin A:lle huolimattomuuttani uudelleen ja katsoin, kuinka koira loikkasi taas A:n alastulon yli.
2. hyppärillä heti alkuun asettelin Giblin huonosti ja se tuli ekan hypyn ohi. Laitoin lähtöön uudelleen, mistä hylky. Myöhemmin kokeilin kepeillä irtoamista, Gibli tuli kesken pois, ja ne uusiksi. Lopun rataa menin suunnitellusti. Radan jälkeen mietin, miksi harrastan agilitya. Eikä tämä ollut vain hetken mietintä, vaan pitempäänkin hautunut asia.
3. agilityradalla Gibli yritti hakea kepit, kun piti kääntyä. Siinä tuli pitkä lenkki. Jälkikäteen ajateltuna en tajunnut keppien "ansaesteyttä". Kepeillä irtoaminen/leijeröinti sujui hyvin. Maalissa kiittelin Gibliä nollasta. Oikeasti oltiin saatu vitonen jostakin. Ehkä kepeille irtoamisesta tai kontaktilta, en tiedä.
Kävin kentällä aamupäivällä. Vaikka oli 23 astetta lämmintä, tarkeni siltikin liian hyvin, mikä vähän lievensi eilisen kisaperuutuksen aiheuttamaa harmitusta.
Tein 4 lyhyttä pätkää viime tiistain treenistä:
Jahas, on taas niitä päiviä, jolloin en ole kisoissa vaikka pitäisi. Koko aamun kyttäsin sääennustuksia. Ajattelin, että ehkä se 25 astetta vielä menee, vaikka aiemmin olen itselleni luvannut, että 24 on Giblin raja. Gibli kun on oikeasti lämpöherkkä. Lähdin ajamaan. Puolen tunnin ajon jälkeen tarkistin ennustukset: perille luvattiin Forecan ja Ilmatieteen laitoksen mukaan 27-29 astetta kisojen aikaan. Soitin koetoimitsijalle ja käännyin takaisin. Nyt tietysti kotona ollessa sinne luvataan 25, mutta "onneksi" myös 28 astetta. Kyllähän se itse kisasuoritus menee, mutta kun pitäisi lihakset jotenkin lämmitellä ja jäähdytelläkin enkä ole vakuuttunut, että se sujuu, jos päällä on kylmäloimi. Harmittaa peruminen joka tapauksessa. Koiran ehdoilla mennään, mutta en haluaisi olla liiankaan varovainen.
Metsässä ja uimassa on käyty.
 |
| (c) Strübing |
