Tassu- ja treeniuutisia

Giblikki Tomban tassumuutos sulaa hyvää vauhtia. Kun se alun perin oli 1 cm x 3 cm, nyt tuntuu tassun sisällä noin 0,5 x 1 cm  aristamaton pötkylä, joka ei näy liikkeessä. Vaikea sanoa, mikä on arpea tulehduksen jäljiltä. Iho on kunnossa. Kun ensin oli ajateltava sitä, säilyykö koko koira hengissäkään, ja sitten, että meneekö 3 kk, että liikunta onnistuu lainkaan, tämä edistys tuntuu huikealta. 

Mainittakoon tässä kohtaa, että ruokatunnilla käytän Giblin usein nopeasti ulkona ja samalla haukkaan happea itsekin. Uutena ilmiönä Giblistä tämä lyhyt lenkki tuntuu nykyään riittämättömältä ja saan miltei kiskoa sisälle sahapukkina kevään tuoksuja haistelevan koirakaverini, joka vilkuilee minua sivusilmällään. Turha selittää, että tämä on kuules ihan ekstraa normilenkkien lisäksi. Mutta kuvastanee sitäkin, että liikuntaa on toukokuussa tullut liian vähän eikä tassu enää estä liikuntahaluja.

Olemme kotona jumpanneet: kyykkyjä, etuosan vahvistusta, core-lihaksia. Lisäksi on treenattu vähän koiratanssin liikkeitä.

Kävin viikolla lyhennetyllä metsälenkillä, josta Gibli nautti. Nautin minäkin. Se on juuri sellaista luonnossa olemista, mikä tuntuisi kovin tyhjältä ilman koiraseuraa. 

Olemme käyneet myös kahdesti treenaamassa, lyhyesti nekin ja ilman suunnitelmia, ihan fiilistelemässä valmiilla radalla.

Ekalla kerralla:

• Lähtöhyppy pois päin
• Putkesta kepeille avokulmaan, takana vaihdan puolta ja Gibli jatkaa itsenäisesti loppuun ja tulee pakkovalssiin (kepit x 2)
• Hyppy putken edessä ja siitä sivulle hypylle (Gibli meni putkeen x 3), optimaalisen ohjauksen testaamista. Vastakäännös auttaa!
• Pituudelta käännökset
• Puomi x 1, A x 2, ei keinua, jottei tassulle tulisi liikaa jarrutusta.

Toisella kerralla aloitin 18 esteen radalla:

• Hyppy väärään suuntaan, puomille
• Hypylle lähetys, persjättö sitä seuraavan pituuden edessä
• Viskillä A:lle, hyppy pois päin, keinu
• Kepeille, hyppy, putkeen, 3 hyppyä, putkeen ja maalihyppy
• Ehdin tehdä edellä kuvatun ratapätkän, kun alkoi sataa. Hypättiin autoon turvaan. Sade ei laantunut. Kenttä oli täynnä lammikoita. Yhden hypyn jälkeen totesin, että treeni oli sitten tässä.

Lystin syntymäpäivä

Heräsin aamulla ja kuvittelin, miltä Lysti tuntui sängyn vierellä. Tikkinen tuli viereen hiljaa, mutta aistin läsnäolon. Silitin kuonoa, korvia, niskaa ja pitkiä kaulakarvoja. Kun avasin silmät, näin kolmiokorvat ja ilahtuneen hännänheilautuksen. Ajattelin, että ajattelemalla voin olla Lystin kanssa. Iski ikävä. Koira, joka muutti elämäni suunnan. Lysti, toivon, että sinulla on nyt hyvä olla.

Lysti pentuna.

Melkein 1-vuotiaana v. 2009.

Melkein 1-vuotiaana 14.5.2009

Melkein 2-vuotiaana 6.5.2010.

3-vuotiaana 11.6.2011

Vuonna 2012 olen ottanut vain vähän valokuvia. Tämä on otettu 9.4.2012,
miltei 4-vuotiaana.

5-vuotiaana 28.5.2013. Edellisenä vuonna oli alkanut tassuoireilu.

5.4.2014, melkein 6-vuotiaana.

7-vuotiaana 27.6.2015

Myös 27.6.2015

V. 2016 olen myös ottanut tosi vähän kuvia, tässä Lysti on 2 kk vaille 8-vuotias.

9-vuotiaana 8.6.2017

10-vuotiaana v. 2018

11-vuotiaana v. 2019.

Samoin 11-vuotiaana

28.5.2020, 12-vuotissyntymäpäivänä. 
Tämä oli niin tuttu näky.

Samana päivänä. Lysti nauttii.

13-vuotiaana, viimeistä kertaa lempipaikassamme.

Jälleennäkemisiin, rakas ystävä.

Seuraava viikko

Suihkutan Giblin tassun kerran päivässä, kuivaan huolellisesti kertakäyttöliinalla, viimeistelen loput hiustenkuivaimella. Sivelen desinfioivaa geeliä. Koukistan ja ojennan koko raajaa, pyörittelen ja liikuttelen varpaita. Haavataitos, kipsinalusvanua, itseensä tarttuvaa sidettä, ulos suojaksi paksumuovinen tippapussi. Gibli kävelee hissille, hissin jälkeen hyppää syliini. Kannan soran yli metsän laitaan. Kun hommat on hoidettu, Gibli hyppää syliini, kannan takaisin hissille, sisälle, tippapussi pois. 

Tippapussista taiteiltu suoja 
näyttää minusta nerokkaalta.

Alkuviikosta aristus ja turvotus alkaa vähentyä. Tiistaina jalassa on enää kipsinalusvanua ja tossu. Gibli kärsii kävellä. Sisällä pidetään enää teipattua sukkaa. Töiden aikana toisesta huoneesta kuuluu askartelun ääniä. Olen oikeassa, sukka on saanut lähdöt. Kokeilen tötteröä, mistä Gibli ei ole riemuissaan, vaikka olen siihen ehtinyt totuttaa. Alkaa kuulua lopulta valitusta paikoilleen jähmettyneestä koirastani. Vapautan ystäväni tötteröstä ja otan työhuoneeseen silmän alle. Tassu jää rauhaan. 

Ihmettelen, missä patologin tulos viipyy. Mietin, onko Gibli sittenkään viimeinen koirani. Osaanko elää koirattomana? Mitä järkeä sitten on ulkoilla? Käynkö sitten kaupungilla, kuntosalilla, jossakin jumpassa ja ulkomailla? Riittääkö se riittävään elämänlaatuun normaalielämässä?

Perjantaina vihdoin soittaa eläinlääkäri. Tiivis massa sisällä todellakin on solukkoa, jota ei sinne kuulu, mutta sinänsä muutos on hyvänlaatuinen. Yleensä paranee spontaanisti, mutta voi ottaa kolmisen kuukautta. Ehkä paranee nopeammin.

Pieni ystäväni on opettanut enemmän kuin tarvitsisi. 

I know You were waiting (for me)

Rankka viikko

Gibli on nukutettu tällä viikolla kolmesti. Tiistaina siis tutkittiin, löytyykö tassusta vierasesinettä. Keskiviikkoiltana tassu turposi lisää, Gibli tärisi tassu koukussa. Etsin eläinlääkäriä ja uusi aika saatiin (vasta) torstaille ortopedille. Pidin jäitä ja annoin kipulääkkeitä. Onneksi pahin kipu laimeni. Torstaina Gibli rauhoitettiin, toivoin, että märkäkertymän huuhtomista varten, mutta ei tassussa ole sellaista. Gibli rauhoitettiin ohutneulabiopsiaa varten, "jotta tiedetään mitä hoidetaan". Siinä tassusta aiemmin löytynyt pieni ja kuolioituneesta kudoksesta koostunut reikä aukeni ja alta löytyi verestävä onkalo. Kudosta lähetettiin patologille. Onkaloa huuhdottiin. Gibli oli hyvin väsynyt illan ja varoi tarkasti, ettei tassu osunut maahan.

Eilen oli seuraava huuhtelu. Koska tassu oli kipeä, sanoin vahvana mielipiteenäni operaation tehtävän rauhoituksessa, jotta ihmisiin myönteisesti suhtautuva Gibli ei saisi kauheaa kokemusta. Olin päättänyt etukäteen, että suojelen Gibliä liialta kivulta. Rauhoituksesta ei tarvinnut neuvotella sen enempää. Onkalo oli jo pienentynyt. Alun perin oli suunnitelmissa, että huuhdon onkaloa ruiskulla viikonloppuna, mutta onneksi paraneminen oli lähtenyt niin vauhdilla, että suihkuttelu riittää. 

Piimää sänkyyn

Olen kantanut tassua arkovan Giblin tarpeilleen ja takaisin. Gibli ponkaisee syliini oma-aloitteisesti. Tekniikka ei ole kovinkaan hioutunut ja hampaani ovat taas vaarassa. Ehkä jalostan siitä joskus tempun, jonka esittelen koiratanssissa tai agilityradan maalissa? Kantaessani nuuskuttelen Giblin turkkia. Mieleeni tulee, kuinka kannoin aikanaan Lykkyä varvasvamman jälkeen. Perun MM-karsintoihin osallistumisen. Vähän kirpaisee, mutta tuntuu mitättömältä isoon huoleen verrattuna: pelon vallassa odotan patologin vastausta. 

Katson Giblin sydänkuviota. Mietin, kuinka pieni malinoisini auttoi aikoinaan Lykyn suruun ja on ollut korvaamaton Lystin ikävässä. Kuinka lopulta tajusin kunnolla, että Gibli ei ole korvike vaan todella arvokas omana itsenään. Miten Gibli on siro ja kaunis sydänkuvionsa kanssa, fiksu ja nokkela, harvinaisen ystävällinen. Miten hyvin meillä synkkaa arjessa ja kisoissa. Kuinka monesti olenkaan nukahtanut Giblin viereen? Kuinka Gibli tulee viereeni, kun luen. Kuinka Gibli juttelullaan kommunikoi. Kuinka välillä kävelen Giblin kanssa kaupungilla ja annan päättää, minne mennään, ja kuinka Gib teputtaa edelläni, kääntyy oman suunnitelmansa mukaan kadun kulmassa, kulkee suojatietä pitkin, ja kuinka joku ohikulkija hymyillen sanoo, että "onpas se päättäväinen", nyökkään ylpeänä ja katson, kuinka Giblin korvat läpyttävät niskaa vasten. 

Olen käynyt töiden välissä silittelemässä pientä ystävääni. Pelkään taas olevani äärettömän äärellä. En ollut varautunut lainkaan siihen, että voisin joutua miettimään luopumista. Meillähän on kaikki aivan kesken. Giblillä on elämä kesken. Mietin patologin tulosten hyviä mahdollisuuksia enkä halua antaa itseni surra kahteen kertaan, ennen tuloksia ja mahdollisesti niiden jälkeen. On helppo jälleen muistaa, mikä on koiran pitämisessä tärkeintä. Kaikki muu menettää merkityksensä, jäljellä on yhteys ja yhdessäolo. Silitän Giblin lyhyitä niskakarvoja ja imen taas sormiini turkin tuntua, jotten sitä ikinä unohda. Gibli venyttää raajansa pitkiksi, huokaisee ja painautuu vasten.

Seuraava käynti

Tassu paheni ja Gibli kävi kolmijalkaiseksi. Vaihdoimme eläinlääkäriä. Tänään tassusta katsottiin röntgenkuva ja ultraääni. Ei löydy tikkua. Tassua ei avattu, vaikka siksi vein, jos koira sillä pääsisi nopeammin vaivastaan. Mutta ei kysytty. Hoitaja vaan toi herätyspiikin saaneen koiran aulaan. Antibiootilla jatketaan. Gibli toipuu nyt rauhoituksesta (7 vrk doping). Voi pieni, tule kuntoon.

***

Nämä on kyllä seestä nämä nykyisten el-asemien systeemit. Selität asian hoitajalle, joka kirjaa oman käsityksensä mukaan ja selittää eläinlääkärille. Lääkäri piipahtaa ja sitten joskus hoitaja tuo koiran takaisin. Tieto vääristyy joka välissä. Kertaakaan en ole nähnyt tekstiä, joka pitäisi paikkaansa kertomani kanssa. Samaan olen törmännyt ihmispuolella. 

I love that song!

Pieni Gibli, kallisarvoinen ystäväni. Onnea 5-vuotissyntymäpäivänäsi! 

Mikä ilme!

Saikulle

Onneton Tomba potkaisi pari kertaa toisella takajalallaan metsälenkillä maanantaina. Hetken mietin, tuliko haava samaan tapaan kuin viime kesänä. Tilanne meni ohi. Tiistain treeneissä en huomannut mitään. Illalla Gibli arkoi takatassuaan soralla. Tassun pohjassa oli turvotusta ja punoitusta ison anturan vieressä. Keskiviikkona turvotus oli sormenpään kokoinen "makkara" ja koiruus kevensi askeltaan. 

Töiden jälkeen päästiin eläinlääkäriin. Gibli käyttäytyi mallikkaasti ja asettui tutkimuspöydälle kyljelleen. Eläinlääkäri sai tutkia tassua tarkkaan. Dg jäi avoimeksi. Reikää ei näkynyt. Ehkä sisällä muhii kuitenkin tikku. Ehkä joku pisti ja pistoskohta tulehtui. Ehkä kehittyy furunkkeli (pahin vaihtoehto tulevaisuutta ajatellen). Nyt suojataan tassu ja hoidetaan paikallisesti. Voi olla, että kehittyy puhkeava paise tai sitten ei. Jos ei korjaannu, uusi käynti. 

Peruin agilityvalmennuksen ja vkl:n kisat. 

On tämä kyllä onnetonta taukoilua sairauslomasta toiseen. Molemmat vuorotellen pois pelistä.

Tiistaitreenit

Tomban kanssa hallilla. 

• Hyppytekniikkana korkeuden arviointi ja vapaa rinkula
• Treeninä kontaktit
• Sunnuntain kisoista kuvio, missä putkesta koira hypylle inin:in tapaisesti.
• Saksalainen
• Siivekkeen ympäri kierrättäminen, jossa en jää itse eteen
• Kepit putkesta avokulmaan

Oletan Giblille tulevan enemmän etenemisvoimaa, kun nyt päästään treenaamaan raskaammalla alustalla (hiekka tai maapohja).

Vappukisoissa

Tomban kanssa kisoissa. Ei ollut Kauton radoissa vika. Ensimmäiset kevään ulkokisat vähän upottavalla hiekkakentällä.

Ekalta agilityradalta hylkäys. Gibli otti hypyn väärään suuntaan. Putkesta tullessa oli pitkittäinen hyppy, joka piti hypätä minun puoleltani. En pitänyt huolta, että Gibli reagoi ohjaukseeni, joten hyppäsi väärään suuntaan. Myöhemmin uusin puomin, jonka alastulolta Gibli lähti ennakkoon. 

Tokalta agilityradalta 10 vp. Toisen hypyn rima tipahti, oli takaakiertohyppy, ja olin ehkä edessä. Puomilta ylösmenovirhe. Sijoituimme toisiksi. -16,01, 5,05 m/s.

Kolmannelta, hyppäriltä, nolla. Ennen pujottelua Gibli lähti kohti putkea, mutta sain kutsuttua takaisin. -16,34, 5,62 m/s, sijoitus 3. 

Kahden agilityradan jälkeen päällimmäisenä oli harmitus, kun nollat olivat pienestä kiinni eikä niitä saatu tehtyä. Hyppärin jälkeen oli kiva fiilis onnistumisen jäljiltä.