lauantai 30. huhtikuuta 2022

2 hilkkuhylkyä

Kankaan radoilla meille uudessa hiekkapohjahallissa. Vain 2 starttia akillesteni vuoksi.

  • Hyppärillä peitin yhdessä kohtaa takaakiertohypyn siivekkeen. Gibli hyppäsi muurin takaakiertona. Hylkäys.
  • Agilityradalla Gibli lukitsi A:n päältä putken ja meni sinne, vaikkei pitänyt. Hylkäys.
Hyvää: 
  • Startit
  • Pujottelu
  • Kontaktit
  • Hypyt - Gibli piti rimat.
  • Kultainen Gibli
Sekä mennessä että tullessa oli kuollut peura tai kauris (isoja molemmat), tien penkalla. Sääliksi käyvät.

Ja huomio: Kokeile, onko kotiavain taskussa ennen kuin painat oven kiinni. Avain oli nimittäin toisten housujen taskussa.

tiistai 26. huhtikuuta 2022

Treenit

Olen väännellyt Giblin kinttuja ja kroppaa sunnuntaisten kaatumisten jäljiltä. Mitään erityistä en ole huomannut, joten kävimme tänään treenaamassa. 

  • Hyppytekniikan kasvava sarja
  • Kepeille kaukaa ohjaus avokulmaan
  • Kontaktit
  • Pituudelta kääntymiset
  • Käännös putken edessä, samantapainen kuvio kuin sunnuntain kisoissa. Gibli kaipasi voimakkaan jarrun.
  • Putkeen irrottamiset ja irtoaminen hypylle.
Sitten kävimme metsässä. Ihanalta tuoksuu lämmin sammal.

(Akilleeni kestivät sunnuntaiset kisat ja toipuminen näyttää jatkuvan.)

sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Tomban kanssa kisoissa

Ilmoittauduin vain kahteen starttiin akillesteni vuoksi. Tuomarina oli Salme Mujunen. 

  • Hyppärillä Gibli teki nollan ja sijoittui kuudenneksi. Etuosa meni alta kahdessa käännöksessä. Gibli on liukastellut tuolla ennenkin, mutta jotenkin olin unohtanut. Nyt kaatui myös (ainakin) kaksi muuta belgiä. Meni nyt boikottiin tuo alusta, kunnes vaihtuu. Onneksi kentät alkavat sulaa.
  • Agilityradalla luulin juuri saaneeni Giblin ohi ansaputken, kun kisakaverini teki uukkarin ja käännähti sinne kuitenkin. Hyl.
  • Sitten kotiin ja omat kintut jäihin. Toivottavasti Gibli ei saanut vammoja.

torstai 21. huhtikuuta 2022

1 000 472 - 844 - 31 - 3 638 Ja treenit

Otsikossa on tämän päivän koronalukemat. Maskipakko on jäänyt. Itse aion sitä vielä pitää ruuhkaisissa paikoissa. Eipä reilu 2 vuotta sitten ollut (onneksi) tiedossa, että näin kauan kestää ja että tuollaisiin lukemiin päädytään. Eipä (onneksi) ollut tiedossa sekään, että kamppaillaan nyt ihan toisenlaisten ongelmien parissa.

Kävin tänään Giblin kanssa hallilla:

  • Hyppytekniikkana set point ja power grid 12 ft, rimat 45-55 cm
  • Pujottelussa kaukaa kepeille avokulmaan, ulko- ja sisäpuolelta ohjaten. Kerran käytin verkkoa apuna.
  • Ohjauksista takaakierto tai backlap ja takaakierto poispäinkäännöksellä.
  • Kaikki kontaktit, pystyin pitämään etupalkkaa.
Illalla kävin Giblin kanssa iltakävelyllä ja isossa kauppakeskuksessa. Gibli ei hämmentynyt ihmisvilinästä sen kummemmin kuin liukuportaiden seuraamisestakaan. Ilo oli tehdä retki pienen ystäväni kanssa.

tiistai 19. huhtikuuta 2022

Etäohjausta

Kävin Giblin kanssa Suoknuutin opissa. Halusin säästää akillesjänteitäni, joten sovimme, että ohjaan kävellen. Lykyn kanssa etäohjausta jonkin verran treenasinkin, Lystikin oli varsin hyvä irtoamaan, mutta Giblille se ei ole ollut helppoa. Tämä tunti tuli siis hyvään saumaan Gibliäkin ajatellen.

Heti alkuun yllätyin, kuinka hyvin Gibli osasi. 
  • Älä kiirehdi esteille nytkään, jotta jää tilaa saattaa eteenpäin ja ehdit/pääset paremmin toiseen suuntaan.
  • Backlap sujui kuin vettä vaan, ja eteneminen seuraavalle hypylle. Voit ottaa backlappiin myös hypyn toiselta puolelta.
  • Poispäinkäännöllä voit kääntää edempääkin - etkä jätä vaihtoehtoavaruutta auki.
  • Gibli osaa kaukaakin takaakierron.
Yleistä:
  • Linjat takaakin ohjatessa.
  • Kaikkia esteitä ei tarvitse käydä ohjaamassa.
  • Harjoittele kontaktit eri sijainneista.
  • Kepeille tuli hyvä irtoamisharjoitus.
  • Hyödynnä aika lukituksen ja suorittamisen välillä!!!
  • Muista se katse.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Yölastat akilleksiin

Hehkutan "yölastoja", jotka näyttävät taas rauhoittavan akilleeni. Sama metodi tepsi vuosia sitten, ja nyt taas. Virallisesti yölastoista voi olla hyötyä, omalla kohdallani teho näyttäisi olevan 100 %.

Vaikutusmekanismi menee käsittääkseni jotenkin näin: Öisin jalkaterät rentoutuessaan ojentuvat nilkoista jonkin verran. Tulehtunut kudos "liimautuu" siihen kohtaan ja nilkka siihen asentoon. Kun nousee ylös, nilkat koukistuvat 90 asteen kulmaan, kävellessä tiukempaankin kulmaan, mikä repii liimaantuneen ja paranemassa olevan kudoksen irti. Tämän huomaa aamuisin jäykkyytenä ja kipuna. Niinpä, kun pitää huolen, että öisin nilkat eivät ojennu yli 90 asteen, kudos arpeutuu/liimaantuu kävelyä ja liikkumista ajatellen parempaan kohtaan eikä aamuisin tunnu jäykkyyttä tai kipua. Liimaantumis-repeytymis-tulehtumiskierre ei jatku.

Edellä mainittua proseduuria varten on ihan virallisia yölastoja lähtien 50 eurosta ylöspäin. Kokeilin tällä kertaa alkuun kinesioteippiä, mikä on liian löysää, vaikka kuinka venyttäisi tiukalle. Parhaiten auttaa joustamaton teippi, olen joskus käyttänyt jopa maalarinteippiä. Ostin nyt urheiluteippiä, mitä saa isommasta ruokamarketista urheilu- tai laastariosastolta 2,50 euroa per rulla. Ihon säästämiseksi kieputan teipin sukan päälle. Pari kahdeksikkoa nilkan ja jalkaterän ympäri, kun nilkka on 90 asteen kulmassa ja se on siinä.


Simsalabim. Tänä aamuna tai päivänä ei kipua. Pystyin jopa käymään metsäkävelyllä Giblin kanssa eikä kiprinyt jänteisiin lainkaan. Jatkan käärimistä.

Mainittakoon vielä, että eilen kävin Giblin kanssa pyöräilemässä. Lisäksi Gibli on saanut jumpata.

Bologna & Firenze 7.-10.4.2022

Varasimme matkan tammikuussa. Bolognaan halusin palata, koska se tuntui sympaattiselta etenkin turistien täyttämän Rooman jälkeen. Maailma ehti muuttua matkan varaamisen jälkeen. Matkaa ei olisi saatu peruttua ilmaiseksi ja lopulta vahvistui olo, että turvallisempaa on Italissa kuin Suomessa. Lisäksi tuntui hyvältä saada vaihtelua uutisten seuraamiseen täällä kotimaassa. 

Koronatoimet ovat Italiassa yhä jämäkämpiä kuin Suomessa. Mennessä piti täyttää koronaturvallisuuslomake, sisätiloissa oli käytettävä maskia ja koronapassia kysyttiin sisätiloissa myös. Lentokoneessa maski oli pakollinen.

Giblin vein tuttuun hoitopaikkaan keskiviikko-iltana ja sovin varajärjestelmästä, jos joku katastrofi sattuu.

Torstaiaamuna kello soi klo 4.15: tikkana ylös, pikaisesti lähtökuntoon ja kentälle. Lento kesti 3 tuntia ja koska kelloa siirrettiin tunti, perillä oltiin klo 9. Lentoasemalta vie keskustaan "junayhteys". Lainausmerkeissä, koska molemmat 2 vaunua olivat matkailuvaunun kokoiset, mikä herätti vain hilpeyttä. Mitään valittamisen sijaa ei jäänyt. Kyyti oli ripeä. 7 minuutissa oltiin keskustassa. 

Hotellihuone saatiin heti käyttöön. Hotelli oli sama kuin edellisellä kerralla eikä pettänyt odotuksissa. Siisti hotelli ja hotellihuone, ystävällinen henkilökunta ja monipuolinen aamiainen.

Näkymä hotellin ikkunasta. Katsokaa tuota pyörätietä!

Lämpöä oli 10-20 astetta, välillä tuuli viileästi. Lauantai-iltana satoi, muuten oli aurinkoista. 

Kiertelimme paljon Bolognan keskustassa. Sota näkyi parina rauhallisena mielenilmauksena. "Stop guerra!" (guerra= sota) Yritin kiivetä 90-metriseen torniin, mutta korkeanpaikankammolleni oli liikaa kiivetä vanhoja puisia portaita tornin reunoja pitkin. Ehkä pääsin noin 1/3-korkeuteen ja sitten oli tultava alas.

Kävimme San Lucan pyhäkössä n. 300 m kaupungin tasangon yläpuolella. Ajoimme sinne taksilla akillesjänteideni vuoksi, mutta palasimme kävellen katettua käytävää pitkin, 3,5 km alamäkeä.

Näkymä ylhäältä.




Tästä alkoi laskeutuminen.


Kaupungin päässä

Perjantai-iltana mietimme lauantaille jotakin ekstra-ohjelmaa. Keksimme reilun 100 km päässä olevan Firenzen. Ajatuksena oli käydä se katsastamassa sillä mielellä, että haluaako sinne matkustaa joskus uudelleen pidemmäksi aikaa. Firenzeen kulkee Bolognasta supernopea juna. Tosin huomaamamme maksiminopeus "jäi" 249 km:iin tunnissa. Lipun ostaminen oli helppoa. Junia kulkee tiheästi ja täsmällisesti. Lisäksi ne olivat siistejä. Bolognan päässä juna lähti 3. maanalaisesta kerroksesta. Firenzeen saavuimme 38 minuutin kuluttua.





Firenze


Firenze oli juuri niin täynnä turisteja kuin olin uumoillutkin. Tuli samanlainen olo kuin Roomassa. Pakollisten nähtävyyksien jälkeen palasimme Bolognaan. Ei jäänyt halua palata Firenzeen.

Sunnuntai oli vielä täysi päivä, koska kone lähti vasta illalla. Hotellihuoneen saimme pitää klo 15 saakka. Keskustan kaduilla autoilu oli yhä kielletty viikonloppuna, kuten viimeksikin. Ihmiset kävelivät kaduilla. Joka paikan täytti miellyttävä puheensorina. Katusoittajat olivat laadukkaita. Sinne jäävät italialaiset elämään.


Meidät toi Finnair kotiin yötä vasten.


Sain lomani aikana säännöllisesti Giblistä valokuvia, joissa vahvistui hyvä huolenpito. Hain Giblin maanantaina aamupäivällä hoidosta. Gibli tervehti minut iloisesti hyvävointisena. On kuulemma tervetullut hoitoon seuraavallakin kerralla.

lauantai 16. huhtikuuta 2022

Urheilija ei tervettä päivää näe - tasapainoilua

Olen perunut kymmeniä agilitystartteja koirani tai itseni vaivojen takia. Tänään peruin viimeksi. Joka kerta ahdistaa ja ottaa päähän. Ennalta suunniteltu kisapäivä menee keturalleen, kun mietin, olisiko sittenkin pitänyt lähteä. Olenko liian herkkä? Liian matala kipukynnys? Vedänkö rajan väärälle korkeudelle? Olen ollut joka kerta kiitollinen, jos olen saanut jämäkät ohjeet hoitavalta taholta.  

Jälkikäteen saatan armahtaa itseni, etten osallistunutkaan. Jotenkin järki palaa päähän. Hyviä esimerkkejä löytyy nilkkamurtuman, selän ja kaularangan välilevyongelmien jäljiltä. Palasin radalle vasta, kun kykenin juoksemaan esimerkiksi kahdeksikkoa. Eniten korpesi perua FMBB-kisat Lystin kanssa, koska olkapää oli niin kipeä, etten pystynyt kääntämään sälekaihtimia tai tankkaamaan autoa - 30-kiloisen lentoboksin tai matkatavaroiden liikuttelu ei olisi onnistunut. Nyt peruin kisat turvonneiden ja kosketusarkojen akillesteni vuoksi. Jos en eilen pystynyt kävelemään, miten pystyisin tänään juoksemaan täysillä, vaikka aamulla kävely jo onnistui?

Koirien kanssa päätös on ollut helpompi. Siihen vaikuttaa myös eläinsuojelulliset näkökohdat: erilaisten loukkaantumisten jälkeen kaikki koirani ovat olleet vähennetyllä liikunnalla ja kisatauolla. Olen perunut kisoja, jotka kisataan liukkaalla alustalla.

- Mutta mitä ajatuksia päässäni menee erityisesti omaa kisaamistani miettiessäni? Mitkä ajatukset puoltavat tai vastustavat kilpailuihin osallistumista?

Kisaamista puoltavat:

  • Urheilija ei tervettä päivää näe. Jos aina peruu kisat, kun vähän kolottaa, jää tulokset saamatta eikä ole oikea urheilija.
  • Tuleeko jatkossa jotakin pahempaa, jolloin harmittaa, että peruit näin pienestä syystä?
  • Kisaamista vartenhan sitä enimmäkseen harjoitellaan.
  • Koira kaipaa kisoja.
  • Kisarutiini säilyy sekä koiralla että itselläsi.
  • On tekemistä.
  • Ehkä vaiva ei radalla tunnu tai pahenekaan.
  • Ehkä olisit illalla tyytyväinen osallistumisestasi hyvin menneiden kisojen jälkeen.
Kisaamista vastustavat:
  • Vamma kipeytyy lisää, jolloin mahdollisesti alkaneen paranemisprosessin voi joutua aloittamaan alusta. Erityisesti tulehtuneiden jänteiden kanssa tämä on ongelma ja voi tarkoittaa viikkojen tai kuukausien taukoa normaalista liikkumisesta, liikunnasta, treenaamisesta ja kisaamisesta. Tai saat oikeasti vamman kroonistumaan. 
  • Vamman paheneminen vaikeuttaa merkittävästi Giblin ulkoilutusta ja normaalia elämää.
  • Voi tulla lisäongelmia ja enemmän hoidettavaa. Esim. välilevytyrä pullahtaa lisää tai akilles repeää, mikä tarkoittaa kuukausien sauvakävelyä ja kuntoutusta.
  • Et voi ohjata kisoissa normaalisti, koska joudut varomaan käännöksiä tai juoksupyrähdyksiä. Pahimmillaan tämä johtaa uuteen loukkaantumiseen, jos törmäät koiran kanssa tms. Tässä tulee sama ilmiö kuin liukkaalla alustalla kisatessa. Et voi ohjata normaalisti, mikä vie maun koko touhulta. Siksi olen jättänyt liukkaat alustat väliin.
  • Jos nyt maltat olla lähtemättä, se nopeuttaa paluuta normaalielämään.
  • Tämä on oikeasti harrastus eikä ammatti.
  • Jos läheisesi kysyisi vastaavassa tilanteessa, lähteäkö kisoihin vai ei, vastaus olisi selvä.
Seuraavaksi leikin pisteillä (tänään tosiaan on aikaa). Mietin, miten faktat tukevat edellä kirjaamiani ajatuksia. Pisteytin joka kohdan 0-5 "faktapisteellä". Sain tällä systeemillä kisaamista puoltavista väitteistä 7 pistettä (kisarutiinin säilyminen 4 p., tekemistä 3 p.). Kisaamista vastustavista sain 26 pistettä (vamma kipeytyy 4 p., vamman paheneminen vaikeuttaa... 4 p., kisoissa ohjaaminen 4 p., jos nyt maltat 4 p., harrastus eikä ammatti 5 p., läheisen ohjeistus 5 p.). Että se niistä kisoista. 

Nyt kuntoutus jatkuu: teippaukset, pohjalliset, oikeanlaiset kengät, ft-harjoitteet, liikunta kivun sallimissa rajoissa. Ehkä toipuminen edistyy vauhdilla ja ensi viikonloppuna startataan.

torstai 14. huhtikuuta 2022

Giblin treenit

Olin tässä välissä reissussa, mistä kirjoitan myöhemmin tarkemmin. Maanantaina kävin näyttämässä molemmat akilleeni urheilulääkärille, koska ne ovat olleet tosi hankalina muutaman kuukauden. Eipä niihin mitään salamaparannusta ole.

Giblikki Tomban kanssa kävin tiistaina treenissä, teemalla sitä sun tätä.

  1. Hyppytekniikkana set point ja power grid 12 ft välein
  2. Kepit putkesta tiukkaan avokulmaan ja takana leikkaaminen. Gibliä piti auttaa keppien sisäänmenossa.
  3. Keinu, A, puomia
  4. Toiselle hypylle niisto ja siivekkeen ympäri kierrättäminen, pidä niistokäsi pidempään!
  5. Takaakierto putken edessä: kun pidin lelua kädessäni, Gibli tuli saksalaisesta ohi. Putkeen pikkuinen ei mennyt kertaakaan.
  6. Takana leikkaaminen hypyllä

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Treenit ylös

 Agilityhallilla: 

- 1 x kontaktit 

- Kepeille tiukka kulma mol. suuntiin ja takana leikkaaminen. Avokulmaan piti saattaa enemmän kepeille mennessä. 

- Hyppytekniikkana 1 hyppy + okseri x 2 ja 2 x power grid 35 ja 40 cm rimat, 9 ft välit 

- Sivuirrotus 

- Takaakierto kauempaa

lauantai 2. huhtikuuta 2022

Tomba kisaa

Kisasimme 2 rataa. Ensimmäinen oli hyppäri, toinen agilityrata. Tuomarina oli Muotka.

1. radalla oli heti alkuun siivekkeen ympäri kierrätys, jossa olisin voinut odottaa Gibliä niistoon kauemminkin. Seuraava oli hyppy, jonka jälkeen takana vaani taaempi putki, jonne ei pitänyt mennä. Kiepautin vastakäännöksen. Sitten vähän selkeämpää pätkää, viski yhdelle hypylle. Kepeille mennessä oli ansahyppy, jota Gibli ei ottanut. Tietoisesti ohjasin varovaisesti. Pujottelun lopussa vähän kökkö päällejuoksu, putkeen, 2 hypyn käännös, putkeen. Sitten 2 takaakiertoa, joista olin unohtaa jälkimmäisen, mutta muistin sitten kuitenkin. Putkeen, 2 hyppyä ja maalissa. Gibli voitti nollalla. Etenemä 5,22 m/s. Kintut meni hapoille radan lopussa, rata olikin yli 210 m pitkä. Eivät jalat olleet toipuneet kuluneen viikon porrastreeneistä, mutta kyllähän kuntoni huutaa lisää portaita... Pikaisesti laskettuna tämä oli 27. nolla kolmosista Giblin kanssa.

2. agilityradalla hyppäytin yksi hyppy edestä, kun piti takaa, ja otin puomin uusiksi. Kepeillä uskalsin kokeilla tiukempaa takana leikkaamista, kun tuloksella ei ollut enää väliä. Onnistui. Näitä voisi ihan oikeasti suunnitella jo puhtaillekin radoille. Radat Jau:n streamista.

Hyvällä mielellä ajoin kotiin ja kuuntelin vanhaa kunnon Kissin Jumpia. 

perjantai 1. huhtikuuta 2022

Valkku

Giblikki Tomban kanssa Liuhdon Timon koulutuksessa.

  • Sivuirrotukseen saatiin hyvät avut. Autettiin Gibliä lelulla, omalla liikkeelläni ja merkkaamisellani. Muista liike jatkossakin!
  • Sitten mentiinkin 25 esteen rata nollalla läpi, minkä jälkeen hiottiin joitakin kohtia ja testattiin eri ohjauksia.
    • Sivuirrotus eri puolilta
    • Vastakäännökset pienensivät käännöksiä yhdellä laukka-askeleella.
    • Persjättö toimi hyvin.
    • Valssilla Gibli kääntyi hienosti.
    • Sitten harjoiteltiin putken jälkeen takaakiertoa - tämä jää läksyksi. Opin myös Giblin radan lukemisesta, miten sukkelaan se kääntyy puolelleni hyppäämään.