Käytin Giblin loppuvuodesta ja alkuvuodesta kahdella eri fysioterapeutilla, koska minua vaivasi Giblin rajoittuneempi eturaajan ojennus. Siis kun oikea venyy eteen ja ylös miltei loputtomiin, vasen tyssää 5 cm aiemmin ja siinä tulee tiukempi loppuvastus. Gibli sai käytännössä puhtaat paperit, mutta ei liikkeitä kunnolla testattu eikä eturaajan lihaksia kunnolla palpoitu. Puoliero jäi minua vaivaamaan.
Katsoin viime viikonlopun kisavideoita. Gibli liukasteli etupainoisesti muutaman hypyn jälkeen. Joko alusta oli liukas tai eturaajan ojentajassa aristusta. Giblin lihaksia napratessani oikea puoli tuntui sileältä ja tasaisesti myötäävältä, kun vasemmassa tricepsissä tuntui jäykempi ja karheampi kohta siinä samassa kohtaa, missä oli elokuussa herne. Ultraäänessähän herne oli hävinnyt ja lihakset ja jänteet kunnossa.
Niin sitten jätin tiistain treenit ja tämän viikon vapaana juoksemiset väliin. Tänään mentiin urheilukoiraklinikalle. Eläinlääkäri tunsi muutoksen vasta Giblin maatessa, seisoma-asennossa se jää lihasjännityksen alle piiloon. Ultraäänessä tricepsin lihaskimpun sisällä oli paikoin lievää sidekudostiivistymää, ei lihassyyrakenteen katkeamista eikä nesteturvotusta (mikä olisi viitannut akuuttiin vammaan). Toinen tiivistymäalue löytyi lähempää lihas-jänneliitosta, siinäkään ei ollut rakenteen katkeamista tai turvotusta. Löydökset sopivat vanhaan lievään venähtymään/revähtymään tricepsin alueella n. 1/3 alakiinnityskohdasta ja lähellä alakiinnityksen lihas-jänneliitosta.
Tämä erikoiseläinlääkäri painotti löydösten olevan hyvin lieviä, joten mitään taukoa ei tarvitse pitää: Gibliä saa pitää ulkona vapaana, treenata ja kisata. Lämmittely on tärkeää. Fysioterapia on suositeltavaa: liikeratojen ylläpito, lihaskireyksien hoito, laser ja fasciakäsittely.
Löysin netistä ajan eläinfysioterapeutin antamaa laserointia varten täksi illaksi. Hän tutki huolella. Gibli sai laseria tricepsiinsä ja myös rintalihakseen, jossa hän tunsi kireyttä.
Lopuksi keskusteltiin treenaamisesta, kisaamisesta ja koiran vapaana pitämisestä. Sanoin, että Gibli on 4-vuotias, hyvä agilitykoira eikä minulla ole ongelmia jättää kisaamatta tai treenaamatta, jos se on Giblille hyväksi. Ajattelen niin, että jos on vanha vamma, ja pitää vaan tottua siihen, että siltä puolelta on jäykempi, niin eipä sitten muukaan auta. Mutta jos vamma ei olekaan niin vanha ja tuottaa Giblille epämukavuutta (ja vaikuttaa hyppytekniikkaan), niin tehdään mitä voidaan. Päädyttiin siihen, että annetaan laseria nyt 2-3 viikkoa 2-3 x viikossa ja katsotaan, miltä sitten näyttää. Jätän ensi viikonkin agilitytreenit väliin enkä ilmoita seuraavan vkl:n agilitykisoihin. SM-kisoihin ilmoitan, koska sinne on osallistumisoikeus, mutta jätän nekin herkästi väliin.
***
Siltä varalta, että joku ajattelee, että siellä se vaan leipoo koiraansa, kun on isommatkin asiat menossa, niin top tykkänään. Viimeisin viikko on ollut epäuskoinen. Vähän samaa kuin koronan tullessa, mutta pahempaa. Olen sitä ikäpolvea, joka on kuullut suoraan, millaista oli sota-aikana. Mitä oli keittää, silittää ja leikata lakanakangasta haavoittuneiden sidostarpeiksi tai "ostaa" ruokaa pula-aikana. Tai katsoa, miltä näyttää, kun vihollisen pommikoneet tiputtavat pommejaan. - Toivon, että tämä painajainen loppuu joskus. Painajaista voin olla miettimättä sinä hetkenä, kun vien agilitykoirani fysioterapeutille. Mutta palatessa, kaunista keväistä iltataivasta katsellessaan mietin, miten kaikki voisi olla hyvin. Ja kotona katselen ympärilleni, mikä on tärkeää, jos tulee äkkilähtö. Gibli, valokuvat ja tärkeimmät todistukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti