30.3.

5 vuotta sitten unohtumaton Lykky sai siivet selkäänsä ja lensi sinne, missä kaikilla eläimillä on hyvä olla.

Ja tiedätkö, Lykky, minulla on yhä sinua ikävä. Enkä ole unohtanut, miltä turkkisi tuntui.

Agilitytreenit, jumppaa, porrastreeniä

Giblin ihorikko sai ihoa päälleen eikä enää aristanut. Kävin Giblin kanssa agilitytreeneissä. 

• Lyhyt rata, jossa puomi, takaakierto, putki puomin ali ja kepit. Tämä molempiin suuntiin.
• A ja ulkopuolelta takaakierrot
• Keinu ja kauempaa pakkovalssi
• Pujottelu putkihäiriöllä
• Lähtöhyppy poispäin, slalom
• Double lap turnin muistutin enemmän vissiin itselleni.

Olen jumpannut Gibliä: lannerangan liikkuvuus, etujaloille punnerruksia, ojennuksia vuorotellen. Ollaan harjoiteltu myös kyljelle menoa  ja kuonon pitämistä maassa siinä asennossa. Tätä siis ihan fysioterapioita ym. varten.

Kävin juoksemassa Malminkartanon portaat yhteensä kolme väliä. Reisiin iski maitohapot pahasti. Olen aloittanut myös punnerrusprojektin.

844 713 - 937 - 32 - 2 985

Otin otsikkoon tuoreimmat koronaluvut (Suomessa todetut tapaukset, sairaalahoidossa olevat, teholla olevat, menehtyneet). Aikamoiset lukemat, joita saa klikkailla monesta eri paikasta.

Mutta kävinpä Malminkartanon portailla. Nyt niitä pystyi kapuamaan toiselle tasanteelle saakka, muuten olivat lumessa. Juoksin ensimmäisen osion, huilasin, juoksin toisen osion, kävelin portaita alas maan tasalle ja juoksin taas 1. välitasolle. Ei hengästyttänyt, mutta jalat olivat setsuuria vielä kotiinkin kävellessäni. Jatkan tätä, mikäli akillekseni kestävät.

Entiselämys

Entiselämys on ranskaksi déjà vu. 

Eilen töiden lomassa huomasin Giblin luputtavan tassuaan. Huomasin nuppineulan terävän pään kokoisen punoituksen polkuanturoiden välissä. Paketoin tassun varmuuden vuoksi. Töiden jälkeen huomasin Giblin vapauttaneen itsensä turhista käärylöistä ja nyt varpaassa oli vajaan sentin kokoinen märkivä ja vetistävä ihorikko.

Juoksepa itse tuommoisella jalalla soralla (lämmitellessäsi) ja kumirouheessa ja vältä sen jälkeen pahempi infektio. Eli se niistä Halli-SM-kisoista. Eikä toki ole ensimmäinen kerta agilityurallani. Lystin tassuvaivojen takia peruuntui monet isotkin kisat. 

Nyt mietin, olisiko pitänyt jättää väliin kaduilla kävelyttäminen ja mennä vain metsän puolelle. Kadut ovat täynnä soraa ja ties mitä suolaa ja sulatusaineita. Olisiko pitänyt huuhtoa tassut jokaisen ulkoilutuksen jälkeen? Nyt välillä vain pyyhin tassut kostealla. Alkaako Gibli oireilla yhtä vahvasti kuin Lysti?

Koiratarvikkeita

Nyt vasta pystyn nämä myymään. Tänään möin Lystin "loukun" eli ensimmäisen autohäkin *KLIK*. Oli haikeaa, vaikka häkkiä ei ole käytetty vuosiin. Mutta muita muistoja kyllä heräsi.

Myyn Lykyllä muutaman kerran päällä olleet Zero DC Faster -valjaat. Sopivat hyvin vetolajeihin. Koko M. Lykky oli 65 cm korkea malinois. Ovh 49, myyn 30 eurolla. Ovat uutta vastaavassa kunnossa. Mahdolliset postikulut päälle.

Myyn myös mustat TopCaniksen valjaat, olleet Lykyllä ja Lystillä. Rintaosa pehmustettu. Taidettiin jäljestää näillä, menevät muutenkin arkikäytössä. Moitteettomassa kunnossa. Heijastimet. 15 €.

Sähköpostilla minut saa kiinni.

Herne

Hiplasin Gibliä lauantaina kisojen jälkeen vasemman tricepsin tienoilta ennen kuin aloin kisakaveriani venytellä. Ja voihan vee. Siellä se elokuinen herne taas mollotti. Ei aristanut koskettelua. Koira liikkui täysin normaalisti. No, sunnuntai vähemmällä liikunnalla varmuuden vuoksi. En voinut tietää, onko aiempi revähtymä kisoissa ottanut osumaa ja koko jalka irtoaisi (ehheh), jos en älyäisi pitää koiruutta levossa. Oli tupsahtanut aikoja hyvänä pitämälleni urheilukoiralääkärille ja klikkasin ajan tiistaille. Samalle, joka ultrasi jalan elokuussa, jolloin herne oli ehtinyt jo hävitä.

Ultraäänitutkimuksessa havaittiin pieni noin 0,5 cm kokoinen muutos ihonalaislihaksen ja tricepsin fascian välissä. Muutos oli keskeltä vähäkaikuinen, nesteen merkiksi. Muilta osin triceps oli siisti. Muutos ei vaadi jatkotoimenpiteitä. Mikäli patti ilmestyy treenin jälkeen, voi siihen laittaa jatkossa paikallisesti kylmää. Faskiakireyksiin suositeltiin faskiahoitoa.

Ensinnäkin oltiin iloisia, että löydös oli tuota luokkaa ja tyytyväisiä, että se vihdoin saatiin kuvaan. Spekuloitiin vähän, mistä moinen on voinut tulla. Ehkä isku hypyn siivekkeeseen voisi tehdä sellaisen. Itse tricepsistä ei tosiaan löytynyt mitään vikaa, ei sitä "vanhaa lihasvammaakaan". Saa treenata ja kisata.

Koska agilityuramme ei loppunutkaan, jatkoin eläinlääkäristä hallivuorollemme. Mitään ratasuunnitelmaa ei ollut. Teimme "kaikkea":

• Puomi x 3, A x 3, keinu x 2
• Kepeillä tiukka puolenvaihto edessä ei onnistunut x 2 enkä jäänyt hinkkaamaan, koska Gibli menee nopeasti epävarmaksi. Teetin korvaukseksi 2 x tiukan takana leikkaamisen, mikä onnistui hienosti.
• Siivekkeen ympäri kierrätys  x 3
• Saksalainen x 2
• Sivuirrotus x 2
• Muuri, rengas, pituudelta käännökset
• Lähtöön jättäminen kauas
• "Mene-mene"

Sitten menimme metsään nauttimaan keväästä. Haikein mielin nykytilanteen vuoksi.

Paluu kisoihin

Torstaina käytiin laserissa. Hyvin oli lihaksen arpi myödännyt. Uusia aikoja en nyt olekaan varannut.

Tänään käytiin kahdella radalla Ojangossa. 

Agilityradalla Gibli otti puomilta ylösmeno- ja alastulovirheet, mistä 10 vp. 

Hyppärillä tuli 0, yhdeltä takaakiertohypyltä miltei kielto ja toisen hypyn jälkeen kiepsahdus väärään suuntaan. Olimme neljänsiä.

Päivän hyvät:

• Startit
• Rimat
• Pujottelu
• Kontaktit muuten paitsi tuo puomi

Kehitettävää:

• Siivekkeen ympäri kierrätys toisella tai kolmannella hypyllä tai kovavauhtisesti.

- Noin muuten hirvittää tämä maailmanmeno.

Laseria, treenit ja "koira hyppäsi leukaan"

Gibli on käynyt kahdesti viikossa laserissa. En ole treenannut agilitya tai kisannut. Sen sijaan ollaan jumpattu, venytelty ja käyty metsälenkeillä. Lekuriltahan saatiin kisa- ja treenilupa, mutta en nyt laserkuurin aikana ole tehnyt kumpaakaan. 

Tänään käytiin treenaamassa pitkästä aikaa. Teetin niin muodissa olevan "lähdön väärään suuntaan", sivuirrotuksia sekä kepit x 2 niin, että vaihdoin puolen edessä ja takana. Keinu tehtiin 3 x. Aika lyhyesti siis treenattiin. Sitten käytiin metsässä.

Sitten tuo "koira hyppäsi leukaan". Lauantaina metsälenkillä oli auto jäätiköllä. Metsästä palattua ajattelin nostaa Giblin kyytiin, jottei liukastu autoon ponnistaessaan. Kumarruin Giblin ylle, kun se päättikin hypätä kyytiin. Ja ponkaisi suoraan leukaani niin, että hampaani löivät kipeästi yhteen ja niska retkahti. Laskin vähän aikaa tähtiä ja mietin, murtuiko kaulanikama ja montako hammasta tippuu. Aika voimakas on tuommoisen belgialaisen ponkaisu. Alaetuhampaani katkesi ja yläetuhampaan takaosa "karheentui". Niska kipeytyi, tietysti. Eilen olin hammaslääkärissä. Hammas paikattiin ja toinen hammas hiottiin. Murtumia ei ollut. Muutama päivä pehmeää ruokaa, jos iskeytyneet hampaat aristavat. Tapaturmavakuutukseen pitäisi mennä. Hammaslääkäri oli kyllä hyvä. Menen uudelleenkin hänelle, jos hammaslääkäriä kaipaan.

Laseria ym.

Käytin Giblin loppuvuodesta ja alkuvuodesta kahdella eri fysioterapeutilla, koska minua vaivasi Giblin rajoittuneempi eturaajan ojennus. Siis kun oikea venyy eteen ja ylös miltei loputtomiin, vasen tyssää 5 cm aiemmin ja siinä tulee tiukempi loppuvastus. Gibli sai käytännössä puhtaat paperit, mutta ei liikkeitä kunnolla testattu eikä eturaajan lihaksia kunnolla palpoitu. Puoliero jäi minua vaivaamaan. 

Katsoin viime viikonlopun kisavideoita. Gibli liukasteli etupainoisesti muutaman hypyn jälkeen. Joko alusta oli liukas tai eturaajan ojentajassa aristusta. Giblin lihaksia napratessani oikea puoli tuntui sileältä ja tasaisesti myötäävältä, kun vasemmassa tricepsissä tuntui jäykempi ja karheampi kohta siinä samassa kohtaa, missä oli elokuussa herne. Ultraäänessähän herne oli hävinnyt ja lihakset ja jänteet kunnossa.

Niin sitten jätin tiistain treenit ja tämän viikon vapaana juoksemiset väliin. Tänään mentiin urheilukoiraklinikalle. Eläinlääkäri tunsi muutoksen vasta Giblin maatessa, seisoma-asennossa se jää lihasjännityksen alle piiloon. Ultraäänessä tricepsin lihaskimpun sisällä oli paikoin lievää sidekudostiivistymää, ei lihassyyrakenteen katkeamista eikä nesteturvotusta (mikä olisi viitannut akuuttiin vammaan). Toinen tiivistymäalue löytyi lähempää lihas-jänneliitosta, siinäkään ei ollut rakenteen katkeamista tai turvotusta. Löydökset sopivat vanhaan lievään venähtymään/revähtymään tricepsin alueella n. 1/3 alakiinnityskohdasta ja lähellä alakiinnityksen lihas-jänneliitosta.  

Tämä erikoiseläinlääkäri painotti löydösten olevan hyvin lieviä, joten mitään taukoa ei tarvitse pitää: Gibliä saa pitää ulkona vapaana, treenata ja kisata. Lämmittely on tärkeää. Fysioterapia on suositeltavaa: liikeratojen ylläpito, lihaskireyksien hoito, laser ja fasciakäsittely.

Löysin netistä ajan eläinfysioterapeutin antamaa laserointia varten täksi illaksi. Hän tutki huolella. Gibli sai laseria tricepsiinsä ja myös rintalihakseen, jossa hän tunsi kireyttä. 

Lopuksi keskusteltiin treenaamisesta, kisaamisesta ja koiran vapaana pitämisestä. Sanoin, että Gibli on 4-vuotias, hyvä agilitykoira eikä minulla ole ongelmia jättää kisaamatta tai treenaamatta, jos se on Giblille hyväksi. Ajattelen niin, että jos on vanha vamma, ja pitää vaan tottua siihen, että siltä puolelta on jäykempi, niin eipä sitten muukaan auta. Mutta jos vamma ei olekaan niin vanha ja tuottaa Giblille epämukavuutta (ja vaikuttaa hyppytekniikkaan), niin tehdään mitä voidaan. Päädyttiin siihen, että annetaan laseria nyt 2-3 viikkoa 2-3 x viikossa ja katsotaan, miltä sitten näyttää. Jätän ensi viikonkin agilitytreenit väliin enkä ilmoita seuraavan vkl:n agilitykisoihin. SM-kisoihin ilmoitan, koska sinne on osallistumisoikeus, mutta jätän nekin herkästi väliin.

***

Siltä varalta, että joku ajattelee, että siellä se vaan leipoo koiraansa, kun on isommatkin asiat menossa, niin top tykkänään. Viimeisin viikko on ollut epäuskoinen. Vähän samaa kuin koronan tullessa, mutta pahempaa. Olen sitä ikäpolvea, joka on kuullut suoraan, millaista oli sota-aikana. Mitä oli keittää, silittää ja leikata lakanakangasta haavoittuneiden sidostarpeiksi tai "ostaa" ruokaa pula-aikana. Tai katsoa, miltä näyttää, kun vihollisen pommikoneet tiputtavat pommejaan. - Toivon, että tämä painajainen loppuu joskus. Painajaista voin olla miettimättä sinä hetkenä, kun vien agilitykoirani fysioterapeutille. Mutta palatessa, kaunista keväistä iltataivasta katsellessaan mietin, miten kaikki voisi olla hyvin. Ja kotona katselen ympärilleni, mikä on tärkeää, jos tulee äkkilähtö. Gibli, valokuvat ja tärkeimmät todistukset.