Pussi pois, loukkaantumistutkimukset, perutut kisat ja Giblin jumppa

Tuli SAGI:n infokirje lisenssinhaltijoille. Samat jutut ovat somessa näkyneet jo pidempään SAGI:n sivuilla, joten en levittele mitään salaisuuksia.

Agilityyn on tulossa sääntömuutoksia 1.1.2023 alkaen. Mm. pussi on jäämässä pois. Lisäksi on valmistunut kaksi agilityn loukkaantumistutkimusta. En voi välttyä ajatukselta, että olen jonkin verran vaikuttanut suomalaiseen agilityyn.

Tässä on adressi pussin/umpitunnelin vaarallisuudesta, jonka tekstin työstin v. 2016. Tarkempi selvitys pussin vaarallisuudesta toimitettiin SAGI:n hallitukselle samana vuonna. Aloite ei johtanut silloin pussin kieltoon, mutta ehkä/mahdollisesti vaikutti jollakin tavoin, koska pussin käyttö radoilla väheni. 

Sitten nämä loukkaantumistutkimukset. Vuosia sitten yhteistyö ei onnistunut, mutta nyt näköjään on saatu tutkimuksia onnistumaan. Tässä v. 2018 oma juttuni. Kiitän kaikkia, jotka olivat myötävaikuttamassa näihin projekteihin.

Ilolla tervehdin myös A:n ja puomin ylösmenokontaktin kriteerin löystymisestä, riittää, että 4 tassua osuu ylösmenolle. Entinen kontaktialue poistuu. Mitähän sitä jatkossa treenataan? Tämä vuosi täytyy tosin vielä jotenkin rimpuilla vanhenevan kontaktisäännön kanssa.

(c) Irene Erling

No sitten nämä perutut kisat. Olin ilmoittautunut hyvin koronaturvallisiin kisoihin, juuri sen vuoksi, että kaikki oli ajateltu niin viimeisen päälle. Mutta sitten! Luvattiin -11 pakkasta, mikä tuntuisi pohjoistuulen vuoksi -15 asteelta. Kaiken kruunasi Giblin starttipaikka nro 2. Rataantutustuminen oli juuri ennen starttia. 

Viikko sitten startattiin ekana. Silloin oli 0 astetta. Lämmittelin Giblin hyvin ennen rataantutustumista ja jätin autoon kahden loimen kera. Juoksin rataantutustumiseen ohuemmissa kisavaatteissa. Silmälasit huurtuivat maskin takia. Rataantutustumisesta lähdin 2 minuuttia ennen päättymisaikaa ja juoksin autolle. Riisuin Giblin, kieputin jkv ulkona ja lisää sisällä. Maskin takia silmälasit olivat taas huurussa. Oli huonon omatunnon ja tietämättömyyden ristiriita. Miten valmis koira on täysivauhtiseen suoritukseen, jos se on lämmitelty noin 10 min ennen suoritusta, on istunut sen jälkeen 0-asteisessa autossa ja sitten veivataan 2 minuuttia lämpimäksi? Kestääkö lämmöt siinä 10 min välissä? Paljonko loukkaantumisriski lisääntyy?

No nyt tilanne olisi ollut sama, bonuksena -11 astetta. Auto jäähtyy tosi nopeasti. En halunnut jäätyä itse tai riisua hallissa toppavaatteita "jonkin verran innostuneen" malinoisin hihnaa pidellen rillit huurussa. Piilolaseja pidän tosi harvoin enkä halua ajaa niiden kanssa pidempiä matkoja tai laittaa niitä silmiini yleisissä vessoissa, varsinkaan nyt covid-aikaan. En halunnut myöskään 2 minuuttia lyhyempää rataantutustumisaikaa, jotta ehdin lämmitellä uudelleen edes vähän aikaa 10 min pakastimessa istunutta Gibliä (väkisin niitä minuutteja kertyy, vaikka kuinka ryntäilee paikkojen välillä). Ja se kiire yleensäkin. Juokset rataantutustumiseen ja sieltä pois, ja uudelleen radalle. Ei siinä ehdi miettiä tarpeeksi ohjauksia tai asettaa itseään sopivaan mielentilaan. En minä ainakaan pysty. Varsinkin, kun takaraivossa kaihertaa, onko Giblin kroppa tarpeeksi valmis suoritukseen vai altistanko belgialaisen ystäväni vammautumiselle. Aika lailla sama juttu, kun tiedät, että alusta on liukas ja suunnittelet ohjauksia sen mukaan, ettei tule tiukkoja käännöksiä. Siinä on harrastamisen ilo kaukana. Nykyään en sellaisille alustoille edes mene. Niinpä sitten peruin taas kisat ja mietin, että eihän tämmöisestä mitään tule. Ehkä ensi kerralla arpaonni viskaa meidät lähtölistalla vähän myöhäisemmälle starttipaikalle.

Illalla jumppasin Giblin. Teetin punnerruksia ja etujalkojen siirtoja takajalat korkeammalla, kyykkyjä, lannerangan joustoa, lannerangan liikkuvuutta lisääviä venytyksiä, takajalkojen lähentäjiä ja loitontajia. Sitten teimme koiratanssin läksyt: etutassujen nostot eri asemassa minuun nähden sekä pyörähdykset takananikin sekä kurreja. Testasin ruokapalkasta luopumista. Ei ollut Giblille kovinkaan helppoa, mutta onnistui toistojen myötä. Jos edistymme ruokapalkasta luopumisessa, ehkä paremmin jatkossa myös lelupalkasta luopumisessa, mikä kantanee myös agilityssa.