Kolmiokorvat: V. 2021

Vuosi sitten toivoin tällaisia asioita:

Saa nähdä, miten koronan armoilla ollaan ensi vuosi. Toivon, että rokote tepsii ja päästään normaaliin elämään takaisin.
Lystille toivon terveyttä ja hyvää vointia.
Giblille toivon myös terveyttä ja hyvää vointia. Harrastuksellisesti pyrin kehittämään Gibliä taitavammaksi agilityssa. BH-koe on vähän ajatuksissa. Näyttelyssä pitäisi käydä.
Itse pyrin kehittymään agilityn ohjaamisessa ja koirien parissa muutenkin.

Kuinka kävi?

Tämä vuosi on surun ja muutosten vuosi. Menetin Lystin ja muutimme. Koronan rajoittama elämä jatkui.

Lysti

Kaunotar Lysti oli hyvästeltävä elokuun viimeisenä päivänä. Voi kuinka kaipaankaan urheaa ja luotettavaa ystävääni.

Lysti sairasti useita haimatulehduksia tänäkin vuonna. Maaliskuussa siloturkkini oli tiputuksessa 3 päivää ja vähän sen jälkeen haettiin päivystyksestä apua, ja sitten taas kohta ja kohta. Selkävaiva paheni. Ajoittain Lysti oli jopa haluton liikkumaan. Lystikki väsähti monta kertaa lyhyelläkin lenkillä, jolloin kannoin sylissäni jonkin matkaa. Lystihän ei mitenkään kantamisesta pitänyt, joten kysyin aina ensin: "Lysti, otanko syliin?" Samaa tehtiin joskus eläinlääkärissä, kun liukkaalta lattialta oli vaikea hypätä tutkimuspöydälle ja talvisin autoon noustessa, jos alusta oli liukas. No nyt lenkillä, jos Lysti pysähtyi ja kysyttyäni kyykistyi "syliinottamisasentoon", otin syliini. Samalla mietin, kuinka voipunut Kaunotar mahtoi ollakaan. Kun kantamukseni alkoi olla levoton, laskin hänet maahan. Seuraavana päivänä kaikki väsymys saattoi olla poissa ja koira hyvin pirteä. Kipulääkkeet eivät sopineet tai auttaneet. Akupunktiosta oli paras apu, mikä hiipui ajan kanssa. Muuttoon Lysti suhtautui rauhallisesti ja asettui hyvin uuteen kotiimme.

Lähtö oli lopulta yhtäkkinen. Edellisenä iltana Lysti juoksi metsässä Giblin kanssa ja ui. Seuraavana päivänä otin Lystin mukaani hakemaan pizzaa italialaisesta ravintolasta. En tiennyt, että Lysti lähti kotoa silloin viimeisen kerran. Ehkä se oli armollista meille molemmille? Oli kaunis päivä. Olin etukäteen pohtinut, miten vaikeaa Lystistä luopuminen tulee olemaan, mutta en silti aavistanut surun määrää. Kuolema on joka kerta liian lopullinen. Tämä Englantilainen potilas -elokuvan video kuvastaa tunnelmia parhaiten. Olen ikuisesti kiitollinen siitä kaikesta, mitä Lysti minulle antoi. Ilman Lystiä minulla ei olisi koiraelämää.

17.8.2021

Gibli

Gibli, pieni belgialaiseni. Sydäntytöstäni tuli ainut koirani, mikä tuntuu haavoittuvaiselta. Olen tavallaan luonut suhdetta Gibliin uudelleen. Olen ymmärtänyt, kuinka poikkeuksellisen hyväluonteinen Kip on belgialaiseksi malinoisiksi. Kisavideoilla starteissa Tomba näyttää siltä kuin söisi minut välittömästi, mutta ei syö. Olen katsonut iltaisin hennosti kihartuvia lyhyitä niskakarvoja ja miettinyt, että tämäkin koira on minulle valtavan arvokas perheenjäsen.

Agility

Giblistä tuli hyppyvalio. Agilityvalion arvo on yhden sertin päässä. Gibli kipusi Sagin Rankingissa sijalle 48, mikä on minusta hieno saavutus.

Muuton jälkeen agilityyn on tullut uudenlainen rytmi: treenaamme tiistaisin ja kisaamme viikonloppuisin, mistä tulee toinen treeni. Käymme keskimäärin kerran kuukaudessa yksityistunnilla.

Kisavuotta sävyttivät useat tauot: Giblin loukkaantumiset, alkuvuoden kovat pakkaset, heinäkuun helteet, ja tietenkin korona, minkä vuoksi kisoja peruttiin ja helmikuussa harjoitushallikin suljettiin. Kisakausi alkoi toukokuussa.

1.6. Gibli loukkaantui kisoissa kaaduttuaan pituuden jälkeen kamalan ahtaalla radalla. Seurasi parin viikon agilitytauko.
5.6. anturaan leikkaantui palkeenkieli, jota parannettiin 2 viikkoa.
19.6. käytiin seniori-SM-kisoissa ihan kylmiltään. Mentiin vain yksi rata. Säästelin tuoreesti parantunutta tassua ja lisäksi oli helle, mitä Gibli sietää huonosti.
Heinäkuussa oli helteitä, jolloin keskityimme uimiseen. Heinäkuun puolivälissä käytiin halli-SM-kisoissa vailla menestystä - eipä oltu käytännössä treenattukaan. Lisäksi mielessäni siinsi seuraavan viikon muutto ja olin siksi jopa iloinen, ettei päästy finaaliin.
5.8. fysioterapiassa löytyi vasemmalta tricepsin vierestä nappula, joka ei fysioterapeutin mukaan sopinut jänne- tai lihasvammaksi. Koska en ollut varma, Gibli jäi treenitauolle Toijalan uä-kontrolliin saakka, mikä oli 19.8. Gibli sai puhtaat paperit.
Meillä oli osallistumisoikeus agilityn yksilö-SM-kisoihin, mutta pelkäsin jo etukäteen luonnonnurmialustan olevan liukas. Valitettavasti olin oikeassa. Perjantai-illan esikisoissa useat koirat kaatuivat, joten peruin osallistumisen. Lysti kuoli seuraavana tiistaina, joten jälkikäteen olen tyytyväinen, että sain viettää Lystin kanssa senkin viikonlopun.
Loppuvuodesta Gibli juoksi Ojangossa päin verkkoaitaa, kun luuli ulkokentän oven olevan auki siinä kohtaa. Fysioterapiassa pää kääntyi vinoon, ja korjaantui hoidolla. Olisi törmäyksessä voinut niska katketakin.

Kisasimme 70 starttia. 0-ratoja tuli 15 eli 21 %, 5 vp:n ratoja 9 kpl, 10 vp 4 kpl, 15 vp x 1 ja hylättyjä ratoja 41 kpl eli 59 %.

Virheet on alla sekä hylätyiltä että oikeassa järjestyksessä suoritetuilta radoilta. Kaikkia virheitä en ole merkinnyt kisojen jälkeen, vaan tyytynyt ilmaisuun "moninkertainen hylkäys" tms. Onnistuin valikoimaan useammat kisat, joissa kukaan muukaan ei tehnyt nollaratoja, mutta jalosti ajateltuna sekin on vain treenin puutetta.

22 x hypyltä virhe (takaakierto suoraan, hypyn ohitus tms.)
18 x ansaputki
9 x keppivirhe
9 x rima
4 x ohi pituuden, 1 x pituuden kalikka
1 x renkaan ohi
3 x puomin ylösmeno, 1 x puomin ohi
1 x puomin alastulo
6 x A:n alastulo, 1 x A:n ohi, nämä alastulovirheet alkoivat tulla loppuvuodesta
1 x Gibli varasti lähdöstä ja keskeytin radan siihen.

Fysioterapiassa käytiin säännöllisesti, joko loukkaantumisten vuoksi tai muuten vain tarkistuksissa.

Näyttelyt

Valion arvo mielessäin käytiin näyttelyissä elokuussa ja syyskuussa. Elokuussa Gibli ei ollut riittävän hyvä, mutta syyskuussa "erittäin hyvä".

Koiratanssi

Loppuvuodesta aloitettiin koiratanssi, mikä on Giblin kanssa hauskaa! Kiittelen jälleen pienen ystäväni keskittymiskykyä ja välinpitämättömyyttä muita koiria kohtaan.

Mitä minä sitten?

Vuoden aikana tapahtui paljon. Huoli Lystistä lisääntyi. Giblin kanssa kisatessani jätin Lystin hoitoon, koska Lysti ontui pidempien automatkojen jälkeen. En myöskään halunnut Lystiä kiusata, "odota sinä autossa, minä kisaan Giblin kanssa". Muutettuani kisamatkat lyhenivät, jolloin Lysti oli helpompi jättää kotiin lyhyemmäksi aikaa. Keskeytin silti jotkin kisat jo yhden startin jälkeen tai ilmoittauduin vain 2 starttiin, jotta Lystin ei tarvitsisi olla niin pitkään yksin, jos vaikka alkaa voidakin huonosti. Oli huojentavaa asua lähellä päivystäviä eläinlääkäriasemia ja apteekkeja.

Lystin kanssa opin nauttimaan pienistä hetkistä kävelyillä ja kotona viimeisinä aikoina. Jälkikäteen hämmästelen, kuinka Lysti ehti asua täällä vain vähän alle 6 viikkoa. Elin niin täysillä sitä aikaa. Joskus kävin pitkäkseen matolla maanneen Lystin viereen ja vain hengitimme vierekkäin. Suru Lystin kuoleman jälkeen on ollut iso ja niin on yhä, mutta pahin ahdistus on sentään laantunut. Jotenkin elämäni aikajana on jakaantunut. On aika ennen koiria ja Lystiä, Lystin ajan aika ja aika Lystin jälkeen.

Rakentelen Giblin kanssa nyt samaa rauhoittumista kuin Lystin kanssa. Katson, kuinka Gibli nauttii haistelemisesta ja maailman katselemisesta. Yritän muistaa ajatella, että todennäköisesti elän myös nyt "vanhaa hyvää aikaa", jota kaipaan vielä joskus.

Agilitysta sitten: Innostuin lisää omd-ideologiasta ja aloin käydä koulutuksissa harvakseltaan. Muutto helpotti huomattavasti treenaamista ja kisaamista, kun matkat lyhenivät merkittävästi. Vieläkin kisafiiliksestä tuntuu puuttuvan jotakin, kun ei ole tarvinnut pakata edellisiltana ja herätä viideltä. Myös koiratanssi tuntuu luonnikkaalta.

Kävin Roomassa lokakuun alun viikonloppuna, kun korona oli hyvässä vaiheessa ja rokotus vielä suojasi. Matka oli hyvä katkos tähän kaikkeen. Ja kuten aina, matkailu avartaa. Näin, kuinka ulkomailla pelattiin koronan kanssa. Maskipakko ja koronapassi loivat turvallisuutta ja pitivät koronaluvut aisoissa. Suoritin italiankielen tentin kiitettävin arvosanoin.

Roomassa 2.10.

Mitä toivon vuodelta 2022?

En toivo ääneen mitään. En toivo myöskään kristallipalloa. En halua tietää kauheuksia etukäteen. Yritän jälleen kehittyä koiran lukijana, agilityohjaajana ja ihmisenä. Haluan tajuta, että elän just nyt vanhaa hyvää aikaa.

V. 2021 kuvina

30.1.2021 Minusta tässä kuvassa näkyy Lystin luottamus Gibliin.
En asetellut kumpaakaan tähän kuvaan. Huomasin vaan kerran,
että nythän he ovat kuvauksellisesti.

10.2.2021

13.2.2021

7.3.2021 Haimatulehdus tuloillaan

Gibli ja seuran Vuoden maksi-agilitykoira-pysti 27.3.2021
(Tämän kuvan ottamisen jälkeen Lystille tuli taas haimatulehdus
ja ajoin päivystävälle eläinlääkärille 45 km päähän.)

9.4.2021 Turussa Giblin kanssa

17.4.2021 kirkkaassa auringonvalossa

22.4.2021 Gibli kotona normaalipaikallaan

Lysti 13-vuotissyntymäpäivänään 28.5.2021.

Giblin tassu 12.6.2021

28.6.2021 uimassa lempipaikassamme varjon puolella.
Luovuin lelujen viskelystä, koska molemmat uivat ilmankin
ja sen verran kuin haluavat.
Näin tunnelma on seesteisempi.