Musiikki ja koirat

Tehdäänpä nyt tällainen erilainen postaus. Musiikki on aina ollut minulle tärkeää.

Kun Lysti haettiin, radiossa soitettiin Happoradion Hirsipuuta. "...Roikun sinussa kuin hirsipuussa, koiranpentuna luussa, voi mielipuolta..." *KLIK*

Kun Lykky haettiin, kotimatkalla radiossa soi Haloo Helsingin Maailman toisella puolen. Tulee vieläkin kylmät väreet ja silmät kostuvat. Pieni harmaa pentu oli pojan sylissä. "Isä olen täällä maailman toisella puolen ja laulan pappadaduda papappa duda dapa. Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen...." *KLIK*

Lykyn kanssa hyvät kisabiisit olivat Kenny Logginsin Danger Zone ja Push It to the Limit. En mahda mitään sille, että yhä muistan kaiholla sitä voimaa, millä se koira meni rataa.

Lykyn kuoleman jälkeen kuuntelin Kuningasidean Pohjolan tuulia. "... Vaikka kuinka koetin nähdä ja ymmärtää paremmin, ehkä sittenkin ymmärtämättä, vois olla helpommin. Lauluni laulan sulle, kun kesäyön aurinko laskee ja Pohjolan lempeät tuulet vastaa..."

Lystin kanssa kuuntelin ensimmäisiin yksilö-SM-kisoihin mennessä The Scriptin Hall of Famea. Oli kohtalon ivaa, että sama kappale tuli radiosta, kun Lystin kuoleman jälkeen ajoin ruohikon ohi, missä Lystiä ulkoilutin yöpyessäni hotellissa juuri samaisissa SM-kisoissa. "Standin' in the Hall of Fame. And the world's gonna know your name. 'Cause you burn with the brightest flame. And the Wordl's gonna know your name..."

Lystin kanssa yhteenkuuluvuutta todisti Happoradion Rakkaus. "Tunnemeren kuohussa, kaksi kastunutta luodolla, läsnä joka solulla, se on sallimista luotolla. Tahto olla vahva nyt, ehkä selvänä ja tahdikas. Itsetunto elpynyt, vihdoin lupa olla toiveikas." Ja jotenkin kolahti se "...viimeinen viini juomatta." Lykyn kuoleman jälkeen kuuntelin paljon Lystin kanssa kisoissa Juha Tapion "Sinun vuorosi loistaa". "Tänään tullut on päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa." Ja onnistuneiden kisojen jälkeen kuunneltiin Haloo Helsingin: Huuda!

Lohtua on tuonut Rag'n'Bone Manin "Human": You're only human after all.  Ja vähintään yhtä hyvä on Bruce Springsteenin "Dancing in the dark."

Lystin kanssa kuuntelin usein Tina Turnerin Better Be Good to Me:tä. Tämä liittyi Lystin kohteluun ja sanattomaan sopimukseemme. 

Toisaalta lähtö- ja kontaktivarasteluaikoina tsemppasin itseäni ennen Lystin kisarataa tällä... Joan Jett: I hate myself for loving you. 

Giblin kanssa tsemppaan tällä, vanha kunnon AC/DC: Kick You When You're Down. "Why do they kick you? Man, they're trying to trick you when you're down."

Laulelin Lystille usein John Me:n "Love is my drug is my medicine". Lysti heilautti häntäänsä. 

Lyrics

"When you're feeling tired

I'll lie there with you
When you get up early in the morning
I'll get up with you
If you have a craving
I'll get it for you
You wanna take a ride all by yourself
I'll be waiting for you

Love is my drug, is my medicine
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me..."

Jostakin syystä Lystin viimeisinä aikoina kuului radiosta usein Queenin "Who wants to live forever". En kärsi kuunnella sitä vieläkään. En pystynyt kuuntelemaan sitä Lystin ollessa kyydissäkään viimeisinä aikoina. "... But touch my tears with your lips, touch my world with your fingertips. And we can have forever and we can love forever, forever is our today..."

Lystin varsinainen muistokappale on Antti Tuiskun Iltalaulu, jota poika hyräili, kun Lystin henki oli höllässä, ennen leikkausta. Lystihän eli sen jälkeen vielä liki 10 vuotta, mutta aina sitä kappaletta mietin, kun Lysti voi huonosti. Toivoin, että Lysti on tyyni, kun lähtö tulee. "Varjot kasvavat, on tullut ilta. Nurmen kukat jo sulkeutuneet. Karjaa noudetaan pois laitumilta ja hiljaa ovat järvien veet. Joskus pelkäsin, en enää pelkää. Tyynin mielin nyt ootan mä vaan. Ei heikoille käännetä selkää, vielä portin mä nään raollaan. Ja kun viimeisen lauluni kuulet, se on kaunis ja rauhallinen. Ehkä hiljainen hyräily tuulen, taikka viserrys varpusen."