V. 2021

Vuosi sitten toivoin tällaisia asioita: 

• Saa nähdä, miten koronan armoilla ollaan ensi vuosi. Toivon, että rokote tepsii ja päästään normaaliin elämään takaisin.
• Lystille toivon terveyttä ja hyvää vointia.
• Giblille toivon myös terveyttä ja hyvää vointia. Harrastuksellisesti pyrin kehittämään Gibliä taitavammaksi agilityssa. BH-koe on vähän ajatuksissa. Näyttelyssä pitäisi käydä.
• Itse pyrin kehittymään agilityn ohjaamisessa ja koirien parissa muutenkin.

Kuinka kävi?

Tämä vuosi on surun ja muutosten vuosi. Menetin Lystin ja muutimme. Koronan rajoittama elämä jatkui.

Lysti

Kaunotar Lysti oli hyvästeltävä elokuun viimeisenä päivänä. Voi kuinka kaipaankaan urheaa ja luotettavaa ystävääni.

Lysti sairasti useita haimatulehduksia tänäkin vuonna. Maaliskuussa siloturkkini oli tiputuksessa 3 päivää ja vähän sen jälkeen haettiin päivystyksestä apua, ja sitten taas kohta ja kohta. Selkävaiva paheni. Ajoittain Lysti oli jopa haluton liikkumaan. Lystikki väsähti monta kertaa lyhyelläkin lenkillä, jolloin kannoin sylissäni jonkin matkaa. Lystihän ei mitenkään kantamisesta pitänyt, joten kysyin aina ensin: "Lysti, otanko syliin?" Samaa tehtiin joskus eläinlääkärissä, kun liukkaalta lattialta oli vaikea hypätä tutkimuspöydälle ja talvisin autoon noustessa, jos alusta oli liukas. No nyt lenkillä, jos Lysti pysähtyi ja kysyttyäni kyykistyi "syliinottamisasentoon", otin syliini. Samalla mietin, kuinka voipunut Kaunotar mahtoi ollakaan. Kun kantamukseni alkoi olla levoton, laskin hänet maahan. Seuraavana päivänä kaikki väsymys saattoi olla poissa ja koira hyvin pirteä. Kipulääkkeet eivät sopineet tai auttaneet. Akupunktiosta oli paras apu, mikä hiipui ajan kanssa. Muuttoon Lysti suhtautui rauhallisesti ja asettui hyvin uuteen kotiimme. 

Lähtö oli lopulta yhtäkkinen. Edellisenä iltana Lysti juoksi metsässä Giblin kanssa ja ui. Seuraavana päivänä otin Lystin mukaani hakemaan pizzaa italialaisesta ravintolasta. En tiennyt, että Lysti lähti kotoa silloin viimeisen kerran. Ehkä se oli armollista meille molemmille? Oli kaunis päivä. Olin etukäteen pohtinut, miten vaikeaa Lystistä luopuminen tulee olemaan, mutta en silti aavistanut surun määrää. Kuolema on joka kerta liian lopullinen. Tämä Englantilainen potilas -elokuvan video kuvastaa tunnelmia parhaiten. Olen ikuisesti kiitollinen siitä kaikesta, mitä Lysti minulle antoi. Ilman Lystiä minulla ei olisi koiraelämää.

17.8.2021

Gibli

Gibli, pieni belgialaiseni. Sydäntytöstäni tuli ainut koirani, mikä tuntuu haavoittuvaiselta. Olen tavallaan luonut suhdetta Gibliin uudelleen. Olen ymmärtänyt, kuinka poikkeuksellisen hyväluonteinen Kip on belgialaiseksi malinoisiksi. Kisavideoilla starteissa Tomba näyttää siltä kuin söisi minut välittömästi, mutta ei syö. Olen katsonut iltaisin hennosti kihartuvia lyhyitä niskakarvoja ja miettinyt, että tämäkin koira on minulle valtavan arvokas perheenjäsen. 

Agility

Giblistä tuli hyppyvalio. Agilityvalion arvo on yhden sertin päässä. Gibli kipusi Sagin Rankingissa sijalle 48, mikä on minusta hieno saavutus.

Muuton jälkeen agilityyn on tullut uudenlainen rytmi: treenaamme tiistaisin ja kisaamme viikonloppuisin, mistä tulee toinen treeni. Käymme keskimäärin kerran kuukaudessa yksityistunnilla. 

Kisavuotta sävyttivät useat tauot: Giblin loukkaantumiset, alkuvuoden kovat pakkaset, heinäkuun helteet, ja tietenkin korona, minkä vuoksi kisoja peruttiin ja helmikuussa harjoitushallikin suljettiin. Kisakausi alkoi toukokuussa. 

• 1.6. Gibli loukkaantui kisoissa kaaduttuaan pituuden jälkeen kamalan ahtaalla radalla. Seurasi parin viikon agilitytauko.
• 5.6. anturaan leikkaantui palkeenkieli, jota parannettiin 2 viikkoa.
• 19.6. käytiin seniori-SM-kisoissa ihan kylmiltään. Mentiin vain yksi rata. Säästelin tuoreesti parantunutta tassua ja lisäksi oli helle, mitä Gibli sietää huonosti. 
• Heinäkuussa oli helteitä, jolloin keskityimme uimiseen. Heinäkuun puolivälissä käytiin halli-SM-kisoissa vailla menestystä - eipä oltu käytännössä treenattukaan. Lisäksi mielessäni siinsi seuraavan viikon muutto ja olin siksi jopa iloinen, ettei päästy finaaliin.
• 5.8. fysioterapiassa löytyi vasemmalta tricepsin vierestä nappula, joka ei fysioterapeutin mukaan sopinut jänne- tai lihasvammaksi. Koska en ollut varma, Gibli jäi treenitauolle Toijalan uä-kontrolliin saakka, mikä oli 19.8. Gibli sai puhtaat paperit.
• Meillä oli osallistumisoikeus agilityn yksilö-SM-kisoihin, mutta pelkäsin jo etukäteen luonnonnurmialustan olevan liukas. Valitettavasti olin oikeassa. Perjantai-illan esikisoissa useat koirat kaatuivat, joten peruin osallistumisen. Lysti kuoli seuraavana tiistaina, joten jälkikäteen olen tyytyväinen, että sain viettää Lystin kanssa senkin viikonlopun.
• Loppuvuodesta Gibli juoksi Ojangossa päin verkkoaitaa, kun luuli ulkokentän oven olevan auki siinä kohtaa. Fysioterapiassa pää kääntyi vinoon, ja korjaantui hoidolla. Olisi törmäyksessä voinut niska katketakin.

Kisasimme 70 starttia. 0-ratoja tuli 15 eli 21 %, 5 vp:n ratoja 9 kpl, 10 vp 4 kpl, 15 vp x 1 ja hylättyjä ratoja 41 kpl eli 59 %. 

Virheet on alla sekä hylätyiltä että oikeassa järjestyksessä suoritetuilta radoilta. Kaikkia virheitä en ole merkinnyt kisojen jälkeen, vaan tyytynyt ilmaisuun "moninkertainen hylkäys" tms. Onnistuin valikoimaan useammat kisat, joissa kukaan muukaan ei tehnyt nollaratoja, mutta jalosti ajateltuna sekin on vain treenin puutetta. 

• 22 x hypyltä virhe (takaakierto suoraan, hypyn ohitus tms.)
• 18 x ansaputki
• 9 x keppivirhe
• 9 x rima
• 4 x ohi pituuden, 1 x pituuden kalikka
• 1 x renkaan ohi
• 3 x puomin ylösmeno, 1 x puomin ohi
• 1 x puomin alastulo
• 6 x A:n alastulo, 1 x A:n ohi, nämä alastulovirheet alkoivat tulla loppuvuodesta
• 1 x Gibli varasti lähdöstä ja keskeytin radan siihen.

Fysioterapiassa käytiin säännöllisesti, joko loukkaantumisten vuoksi tai muuten vain tarkistuksissa. 

Näyttelyt

Valion arvo mielessäin käytiin näyttelyissä elokuussa ja syyskuussa. Elokuussa Gibli ei ollut riittävän hyvä, mutta syyskuussa "erittäin hyvä".

Koiratanssi

Loppuvuodesta aloitettiin koiratanssi, mikä on Giblin kanssa hauskaa! Kiittelen jälleen pienen ystäväni keskittymiskykyä ja välinpitämättömyyttä muita koiria kohtaan.

Mitä minä sitten? 

Vuoden aikana tapahtui paljon. Huoli Lystistä lisääntyi. Giblin kanssa kisatessani jätin Lystin hoitoon, koska Lysti ontui pidempien automatkojen jälkeen. En myöskään halunnut Lystiä kiusata, "odota sinä autossa, minä kisaan Giblin kanssa". Muutettuani kisamatkat lyhenivät, jolloin Lysti oli helpompi jättää kotiin lyhyemmäksi aikaa. Keskeytin silti jotkin kisat jo yhden startin jälkeen tai ilmoittauduin vain 2 starttiin, jotta Lystin ei tarvitsisi olla niin pitkään yksin, jos vaikka alkaa voidakin huonosti. Oli huojentavaa asua lähellä päivystäviä eläinlääkäriasemia ja apteekkeja. 

Lystin kanssa opin nauttimaan pienistä hetkistä kävelyillä ja kotona viimeisinä aikoina. Jälkikäteen hämmästelen, kuinka Lysti ehti asua täällä vain vähän alle 6 viikkoa. Elin niin täysillä sitä aikaa. Joskus kävin pitkäkseen matolla maanneen Lystin viereen ja vain hengitimme vierekkäin. Suru Lystin kuoleman jälkeen on ollut iso ja niin on yhä, mutta pahin ahdistus on sentään laantunut. Jotenkin elämäni aikajana on jakaantunut. On aika ennen koiria ja Lystiä, Lystin ajan aika ja aika Lystin jälkeen.

Rakentelen Giblin kanssa nyt samaa rauhoittumista kuin Lystin kanssa. Katson, kuinka Gibli nauttii haistelemisesta ja maailman katselemisesta. Yritän muistaa ajatella, että todennäköisesti elän myös nyt "vanhaa hyvää aikaa", jota kaipaan vielä joskus.

Agilitysta sitten: Innostuin lisää omd-ideologiasta ja aloin käydä koulutuksissa harvakseltaan. Muutto helpotti huomattavasti treenaamista ja kisaamista, kun matkat lyhenivät merkittävästi. Vieläkin kisafiiliksestä tuntuu puuttuvan jotakin, kun ei ole tarvinnut pakata edellisiltana ja herätä viideltä. Myös koiratanssi tuntuu luonnikkaalta. 

Kävin Roomassa lokakuun alun viikonloppuna, kun korona oli hyvässä vaiheessa ja rokotus vielä suojasi. Matka oli hyvä katkos tähän kaikkeen. Ja kuten aina, matkailu avartaa. Näin, kuinka ulkomailla pelattiin koronan kanssa. Maskipakko ja koronapassi loivat turvallisuutta ja pitivät koronaluvut aisoissa. Suoritin italiankielen tentin kiitettävin arvosanoin.

Roomassa 2.10.

Mitä toivon vuodelta 2022?

En toivo ääneen mitään. En toivo myöskään kristallipalloa. En halua tietää kauheuksia etukäteen. Yritän jälleen kehittyä koiran lukijana, agilityohjaajana ja ihmisenä. Haluan tajuta, että elän just nyt vanhaa hyvää aikaa.

V. 2021 kuvina

30.1.2021 Minusta tässä kuvassa näkyy Lystin luottamus Gibliin.
En asetellut kumpaakaan tähän kuvaan. Huomasin vaan kerran,
että nythän he ovat kuvauksellisesti.

10.2.2021

13.2.2021

7.3.2021 Haimatulehdus tuloillaan

Gibli ja seuran Vuoden maksi-agilitykoira-pysti 27.3.2021
(Tämän kuvan ottamisen jälkeen Lystille tuli taas haimatulehdus
ja ajoin päivystävälle eläinlääkärille 45 km päähän.)

9.4.2021 Turussa Giblin kanssa

17.4.2021 kirkkaassa auringonvalossa

22.4.2021 Gibli kotona normaalipaikallaan

Lysti 13-vuotissyntymäpäivänään 28.5.2021.

Giblin tassu 12.6.2021

28.6.2021 uimassa lempipaikassamme varjon puolella. 
Luovuin lelujen viskelystä, koska molemmat uivat ilmankin
ja sen verran kuin haluavat.
Näin tunnelma on seesteisempi.

4.7.2021 sama paikka. Gibli on kova tyttö ruoppaamaan.
Lysti seuraa.

14.7.2021 Sama paikka

21.7.2021 Muuttopäivän ilta

23.7.2021 Lysti lunkina

23.7.2021

29.7.2021 Uusilla seuduilla lämmin päivä

Elokuussa kisoissa

 

19.8.2021 Jotta muistaisin, miltä Lystin korvan tyvi tuntuu.
Nyt tätä kuvaa katsellessani sen tunnenkin.

19.8.2021

30.8.2021

1.9.2021 Lystin makuupaikka

4.9.2021 Gibli on vieressäni päiväunillani, kun yritän nukkua
ikävää ja väsymystä pois.

10.10.2021

17.11.2021 Gibli
ja niskakarvat

Agilitytreeni

 Lyhyesti:

• Keinu
• Lyhyellä radalla pakkovalssi, siivekkeen ympäri kierrätys, saksalainen, päällejuoksu

Hyvää joulua

"... Niin taas, kun illaksi painuu jouluaatto

ja juhlaa soittavat kellot temppelin,

sadun taikapiirissä siivin havisevin

tule luokseni, muistojen kalleimpien saatto!

Ja te tupaan käykää, rakkaat vainajat,

te joulun katoamattoman haltijat,

tule, äiti, lietesi luo, tule penkilles, taatto."

- Kaarlo Sarkia-

Lisää agilitya

 Eilen oli treenivuoro, tein tosi vähän agilitya. Lämmittelyksi ja jäähdyttelyksi "tanssitin" Gibliä.

• Puomin ylösmenoa
• Pari saksalaista
• Pituus
• A
• Kepit päin seinää

Tänään olin Suoknuutin opissa:

• Oli puhe rimoista ja ohjauksen muuttamisesta riman päällä, vaikkei olisi edessäkään.
• Laukat ohjaussuunnitelmassa
• Gibli kesti pujotellessaan hienosti erkaantumiseni.
• Vippaukset hyvät
• Mieti linjat ja mitä ohjauksia tarvitsee tehdä, jottet tee liikaa. Esim. pakkovalssi.
• Käännä sokkovalssi ajoissa!!! Yhdessä kohtaa vastakäännös oli parempi.
• Treenaa keinu!
• Muista KATSE! Etenkin takaakierron lähetyksessä iso merkitys!
• Ja lukituksen seuraaminen!
• Jarrut tarvittaessa valsseissa.

On pakkasta. Ei lunta.

0 - hyl - 0

Vielä oli yhdet kisat tälle vuodelle. Savioja tuomaroi.

1. agilityradalta 0, sij. 2. Tässä on Jeren ottama video. Onnistui mm. ulkokautta takaakierto kahdessakin kohtaa. Arastelin saksalaista ohjausta, koska viime kisoissa Gibli tiputti herkästi rimoja, jos olin edessä metrienkään päässä. Tällöin kisakumppanini laski ilmalennon aikana laskusiivekkeet (= takajalat) ja tiputti riman. Hapuilua oli nyt ennen keppejä edeltävää hyppyä, Gibli oli jo menossa pujottelemaan, käännähti takaisin.

2. agilityradalla tehtiin moninkertainen hylky ja kaadettiin mm. muuri onneksi hitaassa vauhdissa. Gibli meni heti alkajaisiksi putkeen, kun piti A:lle yms.

3. hyppyradalla tehtiin 0 ja jälleen sijoitus 2. Tässä on Jeren ottama video. Yritin jälleen varoa Giblin edessä olemista. Viimeisimmän putken jälkeistä ohjausta mietin pitkään, koska en halunnut rynniä Giblin eteen. Pakkovalssi ei siihen paikkaan kuulunut. Jotakin kummallista siinä tein, mutta Gibli ymmärsi. Kamalaltahan erityisesti tuo kohta näytti. 

Pohja on pehmeä, missä on hyvät puolensa. Olen kiitollinen, että Gibli piti rimat. Kontaktitkin sujuivat. Samoin kepit. Hyvä mieli.

Saas nähdä, miten korona vaikuttaa kisaamiseen alkuvuodesta.

Portaissa ja metsässä

Keskiviikon huilailimme tiistain fysioterapian jäljiltä.

Torstaina kävin juoksemassa sulaneet Malminkartanon portaat eli 3 x 101 porrasta ja neljännen kerran joka toiselle askelmalle kävellen askeltaen. Huomasi hyvin, että on ollut taukoa. Jo ekan kipaisun jälkeen otti henkeen ja jalkoihin.

Tänään pääsin töistä vähän aiemmin. Samoiltiin tunti metsässä ja kallioilla auringon laskiessa.

Koronasta en viitsi sanoa mitään. Odotan kolmannen rokotuksen ajanvarausta.

207 033 - 296 - 52 - 1 444 - Tomba agilitytreeneissä ja fysioterapiassa

Ensinnä koronaluvut. Ei tarvitse olla kova ennustaja nähdäkseen, että ilmaantuvuus tulee lisääntymään merkittävästi, kun omikron valtaa maata ja lisärajoitukset antavat odottaa itseään.

Täällä on joka paikka jään peitossa eli liukasta.

Agilitytreenit:

• Hyppytekniikan alastuloharjoitus
• Sivulle irrottaminen, takaakierto - pituus - takaakierto
• Tavoite on lähteä ajoissa, koska jään nykyisellään liian kauan odottamaan ja myöhästyn.
• Tähän yhdistin valmiin palkan. 2 x Gibli teki oman ratkaisunsa ja lähti puomille palkan siintäessä silmissään, sitten alkoi kuunnella.
• Testasin poispäinkäännöksen ja juoksemaan lähtemiseni, Gibli kesti hyvin.
• Puomin ylösmenoja, puomi oli maassa, näitä noin 5 x
• 3 A:ta vapaa-käskyillä, niin koira näyttää venyvän alastulolle hyvin
• Kepit seinää päin oli vaikeat valmispalkalla, pidin sitten palkan kädessäni. Edessä leikkaaminen sujui hyvin. Irtoamiseni Gibli kesti hyvin myös.
• 2 x eteenmeno 

Sitten ajoin fysioterapiaan, missä Giblillä oli kaikki paremmin kuin viimeksi. Pää ja niska ei nyt vääntynyt testatessa vinoon, kaulan kova kohta oli pehmeämpi eikä eturaajoissa ollut puolieroa. Ft suositteli venyttelyjen jatkamista pari kertaa viikossa ja jumpat ovat myös hyväksi.

Hyl - hyl - 20

Ei-suomalaisten tuomareiden radoilla:

1. hyppärillä ei onnistunut takaakierto ja myöhemmin Gibli meni takaakiertoon, kun ei pitänyt. 1 rimakin tipahti, kun olin edessä.
2. agilityradalla en saanut myöskään takaakiertoon ja puomin takana putken jälkeinen hyppy ei onnistunut. Muuten ihan sujuvaa.
3. hyppärillä tuli rima, kun tein liian täpärän persjätön, ja myöhemmin myös, kun tein Giblin mielestä valssin liian myöhään. Keppejä Gibli harjoitteli kolmesti. 20 vp.

Päivän huonot:

• Taisi tulla joka radalla joku rima alas. Videolta näen, että Gibli rankoo, jos olen hänen mielestään yhtään edessä, siis vaikka valssi tai persjättö olisi valmiihko metrien päässä.
• Puomin ylösmeno nyt oli siinä ja siinä, keinu ok, A:n alastulo täpärä.
• Kepit Gibli teki hienosti toka radalla, mutta kolmannella vastaavasta kulmasta ei sitten onnistunutkaan, ei kääntynyt kolmanteen väliin ajoissa.

Päivän hyvät: 

• Lähdöt?
• Nyt ei voi kehua rimoja, kontakteja tai pujottelua.

Me tarvitaan ison kentän treenejä. Ja onnistumisia.

Ai niin, koronapassi oli käytössä - hyvä. Ja maski oli lähes kaikilla paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Musiikki ja koirat

Tehdäänpä nyt tällainen erilainen postaus. Musiikki on aina ollut minulle tärkeää.

Kun Lysti haettiin, radiossa soitettiin Happoradion Hirsipuuta. "...Roikun sinussa kuin hirsipuussa, koiranpentuna luussa, voi mielipuolta..." *KLIK*

Kun Lykky haettiin, kotimatkalla radiossa soi Haloo Helsingin Maailman toisella puolen. Tulee vieläkin kylmät väreet ja silmät kostuvat. Pieni harmaa pentu oli pojan sylissä. "Isä olen täällä maailman toisella puolen ja laulan pappadaduda papappa duda dapa. Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen...." *KLIK*

Lykyn kanssa hyvät kisabiisit olivat Kenny Logginsin Danger Zone ja Push It to the Limit. En mahda mitään sille, että yhä muistan kaiholla sitä voimaa, millä se koira meni rataa.

Lykyn kuoleman jälkeen kuuntelin Kuningasidean Pohjolan tuulia. "... Vaikka kuinka koetin nähdä ja ymmärtää paremmin, ehkä sittenkin ymmärtämättä, vois olla helpommin. Lauluni laulan sulle, kun kesäyön aurinko laskee ja Pohjolan lempeät tuulet vastaa..."

Lystin kanssa kuuntelin ensimmäisiin yksilö-SM-kisoihin mennessä The Scriptin Hall of Famea. Oli kohtalon ivaa, että sama kappale tuli radiosta, kun Lystin kuoleman jälkeen ajoin ruohikon ohi, missä Lystiä ulkoilutin yöpyessäni hotellissa juuri samaisissa SM-kisoissa. "Standin' in the Hall of Fame. And the world's gonna know your name. 'Cause you burn with the brightest flame. And the Wordl's gonna know your name..."

Lystin kanssa yhteenkuuluvuutta todisti Happoradion Rakkaus. "Tunnemeren kuohussa, kaksi kastunutta luodolla, läsnä joka solulla, se on sallimista luotolla. Tahto olla vahva nyt, ehkä selvänä ja tahdikas. Itsetunto elpynyt, vihdoin lupa olla toiveikas." Ja jotenkin kolahti se "...viimeinen viini juomatta." Lykyn kuoleman jälkeen kuuntelin paljon Lystin kanssa kisoissa Juha Tapion "Sinun vuorosi loistaa". "Tänään tullut on päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa." Ja onnistuneiden kisojen jälkeen kuunneltiin Haloo Helsingin: Huuda!

Lohtua on tuonut Rag'n'Bone Manin "Human": You're only human after all.  Ja vähintään yhtä hyvä on Bruce Springsteenin "Dancing in the dark."

Lystin kanssa kuuntelin usein Tina Turnerin Better Be Good to Me:tä. Tämä liittyi Lystin kohteluun ja sanattomaan sopimukseemme. 

Toisaalta lähtö- ja kontaktivarasteluaikoina tsemppasin itseäni ennen Lystin kisarataa tällä... Joan Jett: I hate myself for loving you. 

Giblin kanssa tsemppaan tällä, vanha kunnon AC/DC: Kick You When You're Down. "Why do they kick you? Man, they're trying to trick you when you're down."

Laulelin Lystille usein John Me:n "Love is my drug is my medicine". Lysti heilautti häntäänsä. 

Lyrics

"When you're feeling tired

I'll lie there with you
When you get up early in the morning
I'll get up with you
If you have a craving
I'll get it for you
You wanna take a ride all by yourself
I'll be waiting for you

Love is my drug, is my medicine
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me..."

Jostakin syystä Lystin viimeisinä aikoina kuului radiosta usein Queenin "Who wants to live forever". En kärsi kuunnella sitä vieläkään. En pystynyt kuuntelemaan sitä Lystin ollessa kyydissäkään viimeisinä aikoina. "... But touch my tears with your lips, touch my world with your fingertips. And we can have forever and we can love forever, forever is our today..."

Lystin varsinainen muistokappale on Antti Tuiskun Iltalaulu, jota poika hyräili, kun Lystin henki oli höllässä, ennen leikkausta. Lystihän eli sen jälkeen vielä liki 10 vuotta, mutta aina sitä kappaletta mietin, kun Lysti voi huonosti. Toivoin, että Lysti on tyyni, kun lähtö tulee. "Varjot kasvavat, on tullut ilta. Nurmen kukat jo sulkeutuneet. Karjaa noudetaan pois laitumilta ja hiljaa ovat järvien veet. Joskus pelkäsin, en enää pelkää. Tyynin mielin nyt ootan mä vaan. Ei heikoille käännetä selkää, vielä portin mä nään raollaan. Ja kun viimeisen lauluni kuulet, se on kaunis ja rauhallinen. Ehkä hiljainen hyräily tuulen, taikka viserrys varpusen."

Tomban treenit

Oli oikein muistiinpanot mukana, kun mentiin treenaamaan. Oli liikaa rakennettavaa. Gibli sai toki välit huilata.

• Hyppytekniikan alastuloharjoitus x 4: rimat 15 - 45 - 40 - 40
• 2. hypylle lähettäminen takaakiertoon ja valssi, tähän sain itse jotakin järkeä, yht. 3 toistoa
• Putki puomin ali ja pujottelu, sivuerkaantuminen, rengas ja saksalainen, x 2
• Saksalaiset sujuivatkin hyvin
• Putki puomin ali ja hyppy, suora hyppy kerralla hyvä, vino hyppy vaati 3 toistoa
• 4 hypyn kuvio, missä kolmannelle takaakierto
• Kepeille tiukka sulkukulma, lähestyminen renkaan ja okserin kautta, poismeno pituuden kautta, sekä takana leikkaaminen että edessä puolen vaihto. Kahdesti Gibli ei taipunut toiseen väliin.
• A:lla toimii harjoitusolosuhteissa, jos toistan "vapaa"-käskyn
• Puomin ylösmeno oli taas hankala, jos en seiso vieressä näyttämässä.

Käytiin taas metsässä jäähdyttelemässä. Ja hyvin siellä 15 asteessa jäähtyykin.

Eilisiltana jumpattiin ja venyteltiin.

Hyvää itsenäisyyspäivää

6 vuotta sitten otettuja kuvia. Ikävä.

Täytyy muistaa arvostaa sitä, että todennäköisesti elän myös juuri nyt vanhaa hyvää aikaa. 

Kiitos pieni Gibli.

Hyl ja 5 pakkasessa

Lahikaisen radoilla. Eka startti klo 20.15 ja toinen klo 21.15. 13 astetta pakkasta, kylmä viima. Pimeää, tosin lumi ja valot valaisivat riittävästi. Radat olisivat olleet täysin suoritettavissa.

1. agilityradalla hylkäys. Ennen sitä Gibli otti A:n alastulolta virheen. Juoksu-A:mme on mennyttä. Kepit veivät päin seinää. Yllättäen kepit pujoteltuaan Gibli kääntyikin pujottelemaan niitä takaisin. Hylkäys. Puomi ok.

2. hyppärillä kivaa nollaa, kunnes imaisin Giblin pituuden vierestä. Kielto, 5 vp. 

Hyvää: rimat, pujottelu, ohjautuvuus.

Huonoa: A.

Olin ilmoittautunut myös tälle päivälle. Luvattiin 18 astetta pakkasta. Lisäksi aikataulu oli epämiellytävä: 60 koirakkoa, koot xs-l peräkkäin, starttien väli liki 2 tuntia. Tuolle nahkamahalle tämä koronatilanne huomioon ottaen mahdoton yhtälö. Peruin osallistumiseni. Ja muistin oikein. Aamu-ulkoilulla Giblistä tuli kolmijalkainen, vaikka oli mantteli päällä. Lämmittele ja jäähdyttele siinä sitten koiraa, ja altista loukkaantumiselle.

Vedän Giblin keppien jälkeen pois ansahypyltä.
Tiia Tahvanainen Photography / www.tiiatahvanainen.com

Se on vaan taivaan tosi, että kisoissa on "vahvasta maskisuosituksesta" huolimatta aina ne muutamat, jotka eivät maskia pidä - kuten nytkin. He eivät myöskään kunnioita turvavälejä. Pari viikkoa sitten kisoissa yksi sankaritar tuli opettamaan koiralleen tokon kaukokäskyjä (huutamaan käskyjä) ilman maskia metrin päähän kapealle käytävälle, minkä reunalla agilitykisaajat seurasivat radan rakentamista. Viikko sitten yksi maskiton parkkeerasi itsensä ainoan ratapiirustuksen viereen. Lappeenranta teki hienon ratkaisun ja vaatii kisaajilta koronapassin. Eikö se herättänyt "Tämä on syrjintää!" -kommentteja. Kertoo siitä, että rokottamattomia on agilitykisoissa reippaasti. En tajua, miten joku kehtaa. Sama, kun toisi rokottamattoman koiransa kisoihin sen turvin, että muut koirat on rokotettu.

Meillä on pahimmillaan tappava/vammauttava kulkutauti ja oltaisiin kaikki kotiarestissa, jos rokotusta ei olisi. Rokote ei anna 100 % suojaa, mutta teho on aika lähellä sitä, se alentaa sairastumista ja sairauden vakavuutta merkittävästi. Ja se maski suojaa myös käyttäjäänsä, varsinkin FFP-2-luokan maski, mitä saa marketeista. Vaikka agility on yksilölaji, radan rakentamista seuratessa ja rataan tutustumisessa vähintään 30 ihmistä pörrää keskenään ilman turvavälejä 5-8 minuuttia, ja radalle mennessä (ilman maskia) pitää monesti raivata tiensä muiden välistä. Ystäväni ehdotti roskasankoa, mihin maskin voisi startissa tiputtaa. Siinäkin olisi järkeä. Jokainen turhaan koronaan sairastunut on liikaa.

Treeniä ja pakkasta

Lyhyt treeni:

• Saksalaiset suorilla ja vinoilla hypyillä, nyt ei ohimenoja
• Pitkittäisellä hypyllä kääntyminen ei-ristiin, onnistui
• Kepeillä taas tiukka puolenvaihto takana, Gibli ei häiriintynyt
• 1 x A lelupalkalla
• Puomin ylösmenoja targetilla, ehkä 50 % onnistuminen, jos vedätän edellä.
• Loppujäähdyttely samassa hallissa tanssiaskelia tapaillen. Ulkona tuntuu kylmältä.

Illalla saunottiin. Gibli on kiva saunakaveri. Ei vaan kestä yhtään löylyä. :D

Ja aamulla ennen töitä tuli yllättäen iv-suodatinvaihtajat, vaikka olin ilmoittanut etukäteen, ettei meille tarvitse tulla. Olin vaihtanut suodattimet elokuussa. He olivat sinnikkäitä "ei mene kuin pari minuuttia". Suljin Giblin makuuhuoneeseen, koska minun oli piipahdettava autolla. Reissussani meni 2 minuuttia. Palatessani Gibli oli eteisessä vastassa. Huoltomiehet sanoivat, että tykkäsi kovasti rapsutuksista. Samalla muistin, että Giblikkihän avaa ovet itse - ja oli ilmeisesti päättänyt pitää miehille seuraa, kun talon emäntä oli epäkohteliaasti poissa.

15 948 - 224 - 51 - 1 348 - Tanssia ja jumppaa

Jippiajee. Tänään 1 622 uutta tartuntaa. :( Otsikon luvut: todetut tapaukset, sairaalahoidossa olevat, teholla olevat ja koronaan menehtyneet. Agilityliitto näyttää olevan napakka, ja näyttää siltä, että kohta vilautellaan koronapassia myös kisoissa. Tosin pakkanen, pitkät starttivälit ja autossa starttien odottelu ei houkuttele, joten voi olla pian talvitauon aika.

Giblin kanssa on jumpattu ja tapailtu tanssiaskelia.