Lysti 28.5.2008 - 31.8.2021

Kaunotar Lysti oli hienotunteinen ja sympaattinen luottoystäväni ja perheenjäsenemme yli 13 vuoden ajan. Ensimmäinen koirani. 

On vaikea tiivistää vuosien tapahtumat ja iso osa jää kirjoittamattomiksi muistoiksi. Joka tapauksessa Lysti opetti paljon. Jo ensimmäisen koiran omistaminen toi kaikkea uutta, koirien elämään tutustumista. Lystin aikana tuli digikamera, blogi, farmariauto, koirahäkki, vain joitakin mainitakseni. 

Miellyttävän luonteensa vuoksi Lystiin oli helppo tykästyä. Katseesta huokui viisaus, ymmärrys ja lämpö. Lysti oli taustatukemme, puolusti tarvittaessa laumaansa, mutta oli silti luotettava ihmisten ja toisten koirien parissa. Vuosien ajan talutushihna oli turha. 

Lysti auttoi Lykyn ja Giblin kasvattamisessa. Olen iloinen, että Lysti ja Gibli ystävystyivät ja luottivat toisiinsa. Heille kehittyi oma yhteinen leikkinsä. Silti Lysti säilytti johtoasemansa. 

Harrastusuramme alku oli haasteellinen Lystin herkkyyden ja oman kokemattomuuteni vuoksi. Empaattinen luonnetestituomari totesi: "Kaikki mitä koiran kanssa saavutetaan, on plussaa. Moni olisi jo luovuttanut. Oikealla omistajalla ja oikealla käsittelyllä se pystyy elämään kuitenkin.” Tulokset vahvistivat ajatuksiani positiivisella tavalla. Jo Lystin ollessa pentu olin tykästynyt siihen kovasti. Ajattelin, että tämä on tämän koiran ainutkertainen elämä ja minä en tästä koirasta luovu. Silti siedättäessäni ilmassa roikkuviin sähkölinjoihin koiraa, joka kiskoi karkuun henkensä hädässä, mietin, että melkoista on tämän koiran pitäminen. Kuitenkin Lystin arvostus kasvoi vuosi vuodelta. Kunnioitimme sitä, kuinka rohkea Lystin täytyi ollakaan, kun uskalsi, vaikka pelkäsi.

Agility vahvisti Lystiä hyvällä tavalla ja Lystin vahvuudet pääsivät siinä oikeuksiinsa. Tietynlainen varovaisuus säästi Lystiä loukkaantumisilta ja Tikkinen oli hyvin rimavarma. Saimme yhdessä kasvaa aina agilityn FMBB-joukkueeseen saakka, vaikka itse reissu jäikin väliin loukkaantumiseni vuoksi. Toinen korkealle arvostamani saavutus oli osallistua kuutena peräkkäisenä vuotena agilityn yksilö-SM-kisoihin. Eläkkeelle Lysti jäi agilitysta 10-vuotiaana. Olen syvästi kiitollinen Lystille kaikesta, mitä agilityssa saimme yhdessä tehdä.

Tämä kuva on otettu niiden agilitykilpailujen
jälkeen, missä Lysti jäi eläkkeelle.

Mutta harrastaminen oli vain pieni osa Lystin kanssa elämistä. Tärkeintä oli se kaikki muu: Yhteenkuuluvuus, kumppanuus, luottamus, toisen huomion ottaminen, toisen arvostaminen ja sanaton viestintä. Lukuisat tapahtumat, jotka saavat yhä hymyn suupieliini. Kuinka Lysti painoi korvansa mielihyvästä luimuun, heilutti häntäänsä ja kevensi etujalkojaan, kun tapasimme eron jälkeen. Eroja tuli onneksi vain harvoin, koska olin jo v. 2010 alkaen selkäni takia sairauslomalla ja siitä lähtien pelkästään etätöissä. Lysti oli korvaamaton, kun selkäni oli pahimmillaan. Lystistä oli seuraa ja karvaturrini malttoi odottaa, kun köpötin kävellä yhden pylväänvälin ja takaisin kotiin. Myöhemminkin apua löytyi vaivaan kuin vaivaan.

Lystille puhkesi muutaman vuoden ikäisenä hankalat allergiat ja atooppinen tassuihottuma. Hoidoksi kokeiltiin kaikki mahdolliset lääkkeet ja siedätyshoito. Allergiat näkyivät myös arkielämässä. Pidin Lystillä monta vuotta ulkomailta ostettuja koirien lenkkareita aina sulan maan aikaan. Ostin Lystille pellavapyyhkeen, koska allergiaa oli puuvillallekin. Talon aidatulle pihalle tuli kivipohja, jotta ruoho ei aiheuttanut ihottumaa. Ruokavalio oli tiukka. Tilanne alkoi olla toivoton, mutta sitten löytyi siklosporiini, mikä tepsi hyvin, vaikka muutaman kerran vuodessa tassut aukesivat silti. Siklosporiinin kanssa sai onneksi kisata erityisluvalla. 

Lysti 5-vuotissyntymäpäivänään

Ensimmäinen haimatulehdus tuli v. 2012. Haimatulehdukset uusivat tihenevästi ja vaativat ajoittain hyvin intensiivistä hoitoa. Ne saivat äkillisyydellään ja vakavuudellaan arvostamaan yhteistä aikaa yhä enemmän. Lysti sairasti niitä kymmenkunta. Ilmoitin aina pojalle, että nyt ollaan Lystin kanssa taas tiputuksessa. Lystin toipuminen yhä uudestaan henkeä uhkaavasta taudistaan sai helpotuksen huumorin kukkimaan: "Lysti huijasi taas kuolemaa." "Lysti väisti viikatteen humahduksen." "Kuunneltiin taas enkeleiden siipien havinaa." "Lysti on kuolematon." Haiman vajaatoimintaa Lysti ei kehittänyt. Epäilen, että lopulta siklosporiini saattoi olla haimatulehduksia laukaisemassa, mutta ilman siklosporiinia Lysti ei tullut toimeen.  

Lysti kuvattiin muutaman kerran elämänsä aikana. Vasta 12-vuotiaana löytyi spondyloosia. Lysti sieti huonosti eri kipulääkkeitä, yhdestä turposi kuono, toisen jälkeen tuli hankala haimatulehdus. Nuorena Lystin munuaisarvot olivat ajoittain koholla, sekin oli huomioitava kipulääkityksessä. Akupunktio tuntui lopulta auttavan parhaiten. Lysti alkoi kipeytyä automatkoilla, joten vein hänet hoitoon kisamatkojen ajaksi. Lysti alkoi ontua yhä useammin oikeaa takajalkaansa, vähemmän metsässä. Takajalkojen kynsiä ei tarvinnut leikata aikoihin. Minusta näytti, että osa kynsistä lyheni niin lyhyiksi, että Lysti arkoi siksi kovalla kävelemistä. Olin jo etukäteen ajatellut, että ystävälleni en enää tossuja laita, tässä elämässä niitä oli pidetty jo ihan tarpeeksi. Enkä ikinä ollut varma, osuivatko kynnet sittenkin kenkien kärkeen aiheuttaen kipua tai epämukavuutta.

Katson monesti valokuvaa, missä Lysti makaa lattialla itseensä tyytyväisenä ja raukeana kisapäivän jäljiltä minuun katsoen. Olen kirjoittanut Lystille ajatuskuplaan Faith no moren kappaleen sanat ”Without me you are only you”, suomennettuna: ”Ilman minua olet vain sinä.” Nyt haluan jatkaa: ”Ilman Lystiä en olisi (edes) minä.” Niin tärkeä Se Koira oli minulle.

Lopulta oli pakko hyväksyä, että yhteinen aikamme alkaa käydä vähiin. Ikä ei vaikuttanut Lystin hoksottimiin, kuuloon tai näköön. Joskus toivoin, että Lysti kuolisi kesken uniensa ja näyttäisi tyyneltä, kun hänet löytäisin. Silti, tietenkin, olin aina helpottunut, kun Tikkinen käveli vastaan ja venytteli tuttuun tyyliinsä ensin taakse ja sitten eteen. Kävimme aika ajoin lyhyillä ajeluilla ja kävelyillä vain kahdestaan, jotta saimme olla yhdessä kenenkään häiritsemättä, ja Lysti saattoi haistella milloin mitäkin juuri niin pitkään kuin huvitti. Minulle ne kävelyt olivat tärkeitä ja rentouttavia. Enimmäkseen kävimme yhdessä Gibli mukanamme metsälenkeillä, missä Lysti piehtaroi, juoksenteli, ui ja söi mustikoita. Giblillä ja Lystillä oli oma keskinäinen leikkirutiininsa loppuun saakka. Silittelin arvokasta Lystiäni paljon, ahmin turkin tuntua kaikilla soluillani, jotten ikinä unohtaisi. Otin kuvia ja videoita. Annoin Lystin tietää olevansa maailman paras koira. 

Yhtenä iltana kävimme jälleen metsälenkillä, minkä jälkeen Lysti kävi viereeni matolle lepäämään. Aamulla Lysti hyppäsi sänkyyni. Olin niin onnellinen, kun silkkiturkkini oli iloinen ja vetreä. En tiennyt aamun jäävän Lystin viimeiseksi. Päivällä iski viimeinen haimatulehdus. Oli jäähyväissilitysten aika.

***

Olin kirjoittanut Lystille runoa jo vuosia sitten, kun Lystin tilanne näytti huonolta.

”Sinut ystäväkseni hain,

vierelleni kulkemaan.

Lukemattomat kerrat

kevensit mieltäni,

kaivettiin harmitukset metsälenkeillä

sammalmättäiden alle.

Kuten sen hanskan silloin kerran,

muistatko?

 

Ääneti vannoin lupauksen

ensimmäisellä kotimatkalla,

sateisessa ja pimeässä metsässä,

tammikuun pakkasilla järven jäällä,

lukuisissa harjoituksissa ja kisoissa,

autolle palattua,

kun molemmat juovat janoonsa:

 

Jos olet kipeä ja kärsivä,

otan kärsimyksesi

kannettavakseni.

Kun tulee aika,

toivon että sinulla

on turvallinen ja tyyni mieli,

täysi eletty elämä takanasi.

Minua lohduttaa ajatus:

Sitten kun se on ohi,

kaikki tuska on enää minussa.

Ainoastaan minussa.”

 

Tänään en päässyt enää lupaustani karkuun.

Kaunotar Lysti, Lystikki, Tikki Tikkinen, Hopearinta, Miun Mössykkäin, upea ja viisas tyttö, Champpion, Vanha kunnon Luotto-Lysti. Minulla oli suuri kunnia olla emäntäsi.

Ole urhea, rakas Lysti. Älä mene kauas. Minulle jää niin kamala ikävä sinua.