Olimme aamusta agilitykisoissa. Olin ilmoittanut meidät maltillisesti kahdelle radalle. Ne olivat Jessi Landenin käsialaa. En ole ollutkaan aiemmin hänen radoillaan.
Eka oli agilityrata. Siinä oli putki-puomierottelu, muutama siivekkeen ympäri pyörittäminen ja pari ansahyppyä oikeiden hyppyjen takana. Gibli kulki kuuliaisesti ja virheettömästi. Tulimme nollalla maaliin ja sijoituimme kolmansiksi. Edelle menivät joensuulainen ja itävaltalainen agilitylahja maailmalle.
Toinen oli hyppyrata. Siinäkin oli siivekkeen ympäri pyörittämisiä pari, ansahyppyja ja ansaputki. Kepeillä tuli paljon virheitä, mutta Gibli pujotteli virheittä. Pituudelta oli tiukka käännös, tein sinne valssin. Videoita ei ole, mutta pari käännöstä venähti. Minulla oli sentään edes ajatuksissa Giblin varoittaminen niistä etukäteen, mutta käytännön toteutus ontui varmasti taas. Nollalla tultiin nytkin maaliin, sijoituimme toisiksi. Se oli sitten toinen tuplanolla. Gibli sai hyppysertin, mikä on nyt kolmas ja koska meillä on näyttelytulos, lähetän Kennelliittoon valiohakemuksen.
Pillahdin tietysti palkintojenjaossa itkemään ja selitin sitten koetoimitsijalle, että suren tässä menettämääni vanhempaa koiraa. Hän vaikutti lämpimän ymmärtäväiselle.
Ratoja olisi ollut vielä kaksi jäljellä ja kieltämättä kävi mielessä, että siellä olisi voinut olla vielä nollia tarjolla. Näin jäi kuitenkin hyvä mieli ja Läppäkorva (*) sai ansaitsemansa kehut useampaan otteeseen.
(*) Giblillä on tapana pitää korviaan vasten niskaa, varsinkin kun humputtaa edelläni lelu suussaan. Läpät heiluvat hauskasti niskaa vasten.
Tästä tulee nykyisin kylmät väreet Imagine Dragons Believer.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti