Hyl x 2

Päivitetään tähän ensin porrastreeni, kävin juoksemassa to tai pe 4 pätkää, eli yhteensä noin 460 porrasta. Tulipa käytyä.

Tänään olimme kisoissa ranskalaisilla radoilla. Olin ilmoittautunut vain kahdelle radalle.

Eka oli hyppäri. Gibli oli hienosti kuulolla, mutta typerästi ohjasin vastakkaisella kädellä hankaliempien kiemuroiden jälkeen turhaan putkeen, eli hylkäys sieltä. Takaakierto-päällejuoksussa Gibli juoksi hypyn ohi, mutta en hyvin ohjannutkaan.

Agilityradalta tulee hankalat kotiläksyt. Gibli näköjään karkasi keinulta, tuli A:n alastulon yhdellä pompulla ja karkasi puomin alastulolta. Tässä sitä sitten ollaan.

Hyvää: Startit ja pujottelu sekä Giblin ohjautuvuus

Huonoa: Kontaktit

Olisko tarpeellista ajatella sitä, mitä et halua ajatella?

Olen saattanut kaksi koiraa tuonpuoleiseen. Jos ei ole käynyt jo ilmi, ne lukeutuvat elämäni vaikeimpiin kokemuksiin. Kun  karvainen ystävä on vielä hyvin elämässä mukana ja kuolemaansa voi ajatella vailla todellista menettämisen tuskaa, suosittelen miettimään muutaman asian etukäteen. Ihmisetkin tekevät testamentteja ja parasta ne onkin tehdä silloin, kun järki juoksee kirkkaimmillaan.

Kuoleman edessä lopullisuus realisoituu ja kaikki tapahtuu oikeasti viimeistä kertaa. Minut se pääsee yhä yllättämään joka kerta. Niitä hetkiä ja päätöksiä et voi muuttaa. Mitä sitä sitten oikeasti olisi hyvä pohtia etukäteen?

1. Omaan hautaan, yksilö- vai yhteistuhkaus? Etukäteen olin miettinyt sekä Lykyn että Lystin kohdalla vanhan sananlaskun mukaisesti: "The one best place to bury a good dog is in the heart of his master." Minulla ei ole paikkaa, mikä varmasti säilyy enkä halunnut yksittäiseen tuhka-astiaan liittyvän mitään negatiivista, tyyliin "minne minä tuon laitan". Lisäksi minusta tuntuu lohdulliselta, että koiran ei tarvitse lähteä yksin. Näin ollen oma valintani on toistaiseksi ollut yhteistuhkaus.

2. Avaus vai ei? Tästä tuli molempien kohdalla varsinainen ongelma. Olen ollut selvittämässä ihmisten kuolinsyitä eikä oma pohdintani liity mitenkään inhoon ruumiin leikkelystä tms. Lykyn kohdalla avauksen mietintään havahduin vasta kuolemaa seuraavana yönä ja päivänä, jolloin eläinlääkäriasema oli jo kiinni. Tämä vaivaa vieläkin. En ikinä saa tietää, mikä Lykkyä lopulta vaivasi. Lystin kohdalla olin etukäteen ajatellut, että en avauta, koska kuolinsyy on selvä. Lystistä oli otettu elinaikanaan paljon laboratoriokokeita ja tuorein ultraäänitutkimus oli keväältä. Silti avaamispohdinnasta muodostui kuolinhetkellä iso ongelma, koska muistin, miten kadutti Lykyn kuoleman jälkeen. Lopulta päädyin siihen, etten halua kuollut Lysti etupenkillä ajaa Helsingin läpi (hänet olisi pakattu mukaan kauniisti) ja jättää ystävääni kylmiöön metalliovien taakse. Se olisi ollut jotenkin liian kova viimeinen muisto. Mietinnässä auttoi eläinlääkäri, joka totesi, että uusivien haimatulehdusten syy tuskin selviäisi, ellei löytyisi kasvainta tms. Jos uusivat haimatulehdukset aiheutti lääke tai joku ruoka, sitä ei avauksessa selviäisi. Sain lopulta kuollutta Lystiä silitellessäni päätettyä, että en minä enää ystävääni avauta. Minusta tuntui lopulta tyyneltä jättää Lysti sen jälkeen, kun olin oikonut Lystin kyljelleen hyvään asentoon. Avaamatta jättäminen ei ole vaivannut jälkikäteen, onneksi.

3. Mitä sanot koiraystävällesi aivan lopuksi? Helposti tulisi "ei hätää", mutta siinä viimeisellä hetkellä en voi valehdella ystävälleni. Lystille sanoin, että "kohta helpottaa". Lohdutan itseäni ajatellen niitä hetkiä, kun itse olen sairaalassa saanut kipuuni vahvaa kipulääkettä ja nukahtanut. Mutta "kohta helpottaa" lisäksi kerroin yhä uudelleen, kuinka Lysti on ollut maailman paras koira "tiedäthän sinä sen" eikä korvaavaa ikinä tule, terveiset kaikilta läheisiltä ja toive jälleentapaamisesta sitten joskus. Ja miten kova ikävä tuleekaan ja etten ikinä tule unohtamaan. Ja mielessä anteeksipyyntö. Ja sitten ystävä ei enää reagoikaan.

4. Minulle on ollut tärkeää, että koira saa lähteä mieluisen muiston kanssa. Lykky puri naruleluun ja nukahti se suussaan. Lystille ei saanut antaa syötävää, jottei tulisi pahoinvointia, mutta pyöritin sormiani pussissa, missä oli keitettyä possunsydäntä. Lysti nuoli sormeni mielellään ja nukahti rakastamansa possunsydämen maku suussaan.

5. Lykystä otin valokuvia kuolemansa jälkeen, mutta Lystistä vain yhden tarkasti rajatun, jotta voin jälkikäteen katsoa, etten "tappanut turhaan", jos alankin epäillä itseäni. Minua harmittaa, etten ottanut viimeistä kokonaista valokuvaa Lystistä kuolemansa jälkeen. Toisaalta lohdutan itseäni sillä, etten halua kiusata itseäni katsomalla kuollutta Lystiä, kun valokuvia on elävästä koirastakin vaikka kuinka paljon. Lisäksi vainajaa kuvatessa tulee vainajaa kunnioittamaton olo, vaikkei sellaisesta kyse olisikaan. Toisaalta ei minun olisi ollut pakko kuolleen Lystinkään kuvaa katsoa. Että jos mietityttää, niin ota se kuva. Toista tilaisuutta ei tule.

6. Molempien vieressä olen ollut kuoleman jälkeen niin pitkään, että tassut ovat kylmenneet. Olen halunnut varmistua, ettei kumpikaan herää pakastimessa, oli se kuinka älytön ajatus tahansa. Lykyn vierellä olin pitkään, Lystin vierellä puoli tuntia. Inkeri Rajalan Snoopi-koiralleen kirjoittamansa runon lopusta: "Ennen kuin silmät sammuvat minä kerron oravista, joita koirien taivaassa haukkua saa, ihan kaikista puiston puista - ja sitten se vaipui, vaipui vain, kuono kylmeni kokonaan, sitä pitelin vieläkin polvillani ja tietenkin myös sitä sieluaan."

"Kerran kahlaat rannalle, ja aurinko loistaa lävitsesi.
Hämmästyt. Ruumiisi seinä on joka puolelta poissa."
-Rakel Liehu-

Lykky ja narulelu

Lähtijän jäljiltä

Read me to sleep. (KLIK) Tämä on Englantilaisesta potilaasta. Siitä elokuvasta on myös Giblin nimi.

Ja mitä olen eniten miettinyt molempien koirien lähdön jälkeen? Tiesivätkö kummatkin, että olivat ainutlaatuisia, rakastettavia ja unohtumattomia? Silitinkö tarpeeksi? Pidinkö tarpeeksi hyvänä? Ajattelinko varmasti pyyteettömästi molempien tarpeita? Teinkö kaikkeni? 

Jos nyt vieressäsi on seniori, silitäpä vähän, ja vähän enemmänkin. Käy vaikka matolle viereen, kuten tein Lystin kanssa. Kerro, että ystäväsi on ainutlaatuinen. Seuraavalla kävelyllä anna ystäväsi haistella, nauttia sateesta, tuulesta ja olemisesta. Jokainen hetki on arvokas. Olen kaivannut näitä hitaita kävelyjä. En kuulu heihin, joiden mielestä "liian aikaisin on parempi kuin liian myöhään". Olen nähnyt liikaa kuolemaa ja kuolevia niin ajatellakseni ja siksi arvostan elämää. Kyseessä on kuitenkin yksilön ainutkertainen elämä. Toisaalta ymmärrän sanomisen heidän suustaan, joiden koira on lähtenyt kaoottisessa tilanteessa esim. kovien kipujen tai muun romahtamisen myötä. Mutta silitä ja pörrötä, laita silmät kiinni ja paina kaikki tuntemukset muistiin. Et saa takaisin niitäkään hetkiä. 

Alla olevalla videolla silitän Lystiä 17.8.2021. Voin yhä muistaa, miltä silkkiset ja pitkät kaulakarvat tuntuivat - kun jokin on niin sileää, että sitä ei siksi edes oikein tunne. Lysti katselee, mitä minä taas puuhaan. 

Viimeisimpänä. Ole itsellesi armollinen. Koiransa menettäneiltä ihmisiltä saat vertaistukea. Koiran menetystä saa surra. Yhteinen elämänne ja koirasi on sen arvoinen.

155 547 - 181 - 34 - 1150 - Ja Giblin treenit

Etsin pitkästä aikaa koronaluvut eli otsikossa on ensin varmistetut tapaukset, sairaalahoidossa olevat, teholla olevat ja tautiin kuolleet suomalaiset. 

Kisoissa olen yhä itse pitänyt maskia, paitsi kisasuorituksen aikana. Turvaväliä ei pidetä, vaan kanssakisaajat ahtavat surutta viereen. Tällä hetkellä suomalaisista 76 % on saanut yhden rokotuksen ja 69 % kaksi rokotusta eli 1/3-1/4:lla ei ole täyttä suojaa. Näinpä esim. 60 kisaajan joukossa voi laskea olevan 15-20 vaillinaisesti rokotettua.

Sitten Giblin treeniin:

• Hyppytekniikan alastuloharjoitus
• Lähdöissä tarkkuus
• Kepit putken jälkeen 90 asteen avokulmaan ja toiseen suuntaan seinää päin
• Loppusuora, jossa putki ja muuri
• Siivekkeen ympäri kierrättäminen tai takaakierto tai ulkopuolelta ohjaten ja oma irtoamiseni (näissä Gibli on nyt hyvä)
• Puomin ylösmeno x 3
• Keinu muutaman kerran takaakiertotreenin yhteydessä
• Leikitin vieheleikillä

Tämän jälkeen kävin juoksemassa ne inhottavat Malminkartanon portaat vailla minkäänlaista mielihyvää. Juoksin ne siis kertaalleen huipulle ja sitten tein 100 porrasta lihasvoimaa. Videolla on ylimmät 100 porrasta.

5 - 0 - 0

Pieni Gibli teki taas tuplanollan ja olisi tehnyt triplan, ellei ohjaajansa olisi kämmännyt. Olimme Raita-ahon radoilla ensimmäistä kertaa. Mielestäni ne näyttivät hyvinkin hankalilta, mutta eivät sitä sitten olleetkaan. Menisin uudelleenkin.

Ensimmäisellä, hyppärillä, erityisen hankala oli keppikulma, minne mentiin vielä 2 putken kautta. Sain Giblin oikeaan väliin ja ihan loppuun saakka tehtiin nollaa, kunnes kierrätin takaakierrossa nro:lla 16 Giblin liian kauas 5 vp:n kiellon arvoisesti. Nop. 4,93 m/s, sijoitus 5. Tässä on video.

(c) Raita-Aho Tommi, ratapiirrokset julkaistu hänen luvallaan

Toinen oli agilityrata, jossa kikkailtiin puomin ali menevillä putkilla. Tässäkin oli vaikea kepeille vienti ym. jäynää. Gibli teki kuitenkin nollan ja sijoittui toiseksi, 4,70 m/s oli etenemä, vain 1,36 sek nopeaan kärkeen, mistä olen iloinen. Hieno oli loppusuora, missä Gibli irtosi hyvin.

(c) Raita-Aho

Kolmas oli agilityrata, jossa oli vääntämistä myös. Gibli ei häkeltynyt, teki nollan ja sijoituimme kolmansiksi, nyt etenemä 4,54 m/s. 

(c) Raita-Aho

Se oli sitten tuplakin ja nyt on ensi vuoden SM-yksilökisojen nollat kasassa. 

Arvokas on tuo pieni belgialainen ystäväni.

Hyvää:

• Pujottelu, keppien haku itsenäisesti, putken vierestä ja vetämällä
• Kontaktit
• Startit (paitsi ekalla oli hiipinyt, en huomannut, tarkkana taas jatkossa)
• Kaikki rimat
• Itsekin uskalsin lähteä esim. siivekkeen ympäri pyörittämisen jälkeen etenemään.

Ai niin, ja kävin perjantaina juoksemassa portaat ylös saakka (2 pysäytyksen taktiikalla) ja perään tein voimaharjoituksen ensimmäisellä 100 portaalla.

FI AVA-H GIBLI

SKL vahvisti Giblin valioitumisen. Onnea pieni kallisarvoinen ystäväni!

Kävimme treenaamassa ja jotenkin tuli ihan hajanaiset treenit, 2 esteen pätkiä:

• Hyppytekniikan alastuloharjoitus
• Pujottelu lelun kanssa, u-putkeen päin Gibli kävi yhä epävarmaksi, mutta U-putken läheltä keppien hakeminen oli erehtymätöntä
• Kahdella hypyllä "toinen pakkovalssilla" -ohjausta, pakkovalssi myös putken jälkeen
• A
• Puomin ylösmeno ja alastulo vedättäen
• Siivekkeen ympäri ulkopuolelta ohjaten
• Mene-mene-käsky putki-muuri leijeröitynä
• Vähän vieheleikkiäkin
• Tuli vähän sitä ilmiötä, mitä sunnuntaina kisoissa, yhtäkkiä Gibli alkoi odottaa minulta lelua ja lakkasi ohjautumasta tai keskeytti radan.

Sunnuntaina kävin kuntoportailla, tein 100 portaalla lihasvoimaa. En kipittänyt ylös saakka. Oli raaka tuuli.

Niin ja iltaisin olen jumpannut Gibliä ohjeiden mukaisesti.

Hyl-hyl-10

Olimme Muotkan radoilla ja nyt kyllä Muotkan tuomari-ranking-sijoitus laski. Radat tuntuivat vaikeilta, mikä näkyy tuloksissammekin.

1. Agilityradalla tein huonon vippauksen tapauksen tms., ja Gibli hyppäsi hypyn ristiin. Sen jälkeen olisi ollut kamala puomille lähestyminen, mutta onneksi Gibli sujahti putkeen. Sitten mentiinkin ihan numerojärjestyksessä, paitsi toiseksi viimeinen hyppy jäi hyppäämättä.

2. Hyppärillä olin ajatellut toiselle hypylle pakkovalssia, mutta Gibli ajautui sen ohi putkeen. Pujottelu sujui hyvin, ja Gibli kesti hyvin edellä menemiseni, mutta sen jälkeisessä pakkovalssissa olin taas huolimaton, minkä jälkeen Gibli jäi pyörimään ympärilleni hyvin poikkeuksellisesti. Siitä jatkettiin sitten rataa jostakin 7. esteeltä loppuun saakka "nollalla".

3. Agilityradalla toinen hyppy oli pakkovalssi, siitä Gibli tiputti riman, mitä en radalla huomannut. Kepeille vienti oli vaikea, mutta selvittiin. Taas otin etumatkaa. Takaakierto, ja puomi, mikä oli hyvä. Paljon piti koiraa irrottaa edelle ja toisaalta ehtiä takaakiertoihin. Aivan lopussa jäin jälkeen ja Gibli kaarsi pituuden ohi. Kympillä maaliin ja sijoitus 4. 

Hyvää

• Pujottelu, hankalistakin keppikulmista, ja Gibli kesti vedätyksenkin
• Kontaktit

Kehitettävää:

• Kiinnitä huomiota jarruun
• Ei tarvitse mennä halaamaan niitä esteitä

Lysti 28.5.2008 - 31.8.2021

Kaunotar Lysti oli hienotunteinen ja sympaattinen luottoystäväni ja perheenjäsenemme yli 13 vuoden ajan. Ensimmäinen koirani. 

On vaikea tiivistää vuosien tapahtumat ja iso osa jää kirjoittamattomiksi muistoiksi. Joka tapauksessa Lysti opetti paljon. Jo ensimmäisen koiran omistaminen toi kaikkea uutta, koirien elämään tutustumista. Lystin aikana tuli digikamera, blogi, farmariauto, koirahäkki, vain joitakin mainitakseni. 

Miellyttävän luonteensa vuoksi Lystiin oli helppo tykästyä. Katseesta huokui viisaus, ymmärrys ja lämpö. Lysti oli taustatukemme, puolusti tarvittaessa laumaansa, mutta oli silti luotettava ihmisten ja toisten koirien parissa. Vuosien ajan talutushihna oli turha. 

Lysti auttoi Lykyn ja Giblin kasvattamisessa. Olen iloinen, että Lysti ja Gibli ystävystyivät ja luottivat toisiinsa. Heille kehittyi oma yhteinen leikkinsä. Silti Lysti säilytti johtoasemansa. 

Harrastusuramme alku oli haasteellinen Lystin herkkyyden ja oman kokemattomuuteni vuoksi. Empaattinen luonnetestituomari totesi: "Kaikki mitä koiran kanssa saavutetaan, on plussaa. Moni olisi jo luovuttanut. Oikealla omistajalla ja oikealla käsittelyllä se pystyy elämään kuitenkin.” Tulokset vahvistivat ajatuksiani positiivisella tavalla. Jo Lystin ollessa pentu olin tykästynyt siihen kovasti. Ajattelin, että tämä on tämän koiran ainutkertainen elämä ja minä en tästä koirasta luovu. Silti siedättäessäni ilmassa roikkuviin sähkölinjoihin koiraa, joka kiskoi karkuun henkensä hädässä, mietin, että melkoista on tämän koiran pitäminen. Kuitenkin Lystin arvostus kasvoi vuosi vuodelta. Kunnioitimme sitä, kuinka rohkea Lystin täytyi ollakaan, kun uskalsi, vaikka pelkäsi.

Agility vahvisti Lystiä hyvällä tavalla ja Lystin vahvuudet pääsivät siinä oikeuksiinsa. Tietynlainen varovaisuus säästi Lystiä loukkaantumisilta ja Tikkinen oli hyvin rimavarma. Saimme yhdessä kasvaa aina agilityn FMBB-joukkueeseen saakka, vaikka itse reissu jäikin väliin loukkaantumiseni vuoksi. Toinen korkealle arvostamani saavutus oli osallistua kuutena peräkkäisenä vuotena agilityn yksilö-SM-kisoihin. Eläkkeelle Lysti jäi agilitysta 10-vuotiaana. Olen syvästi kiitollinen Lystille kaikesta, mitä agilityssa saimme yhdessä tehdä.

Tämä kuva on otettu niiden agilitykilpailujen
jälkeen, missä Lysti jäi eläkkeelle.

Mutta harrastaminen oli vain pieni osa Lystin kanssa elämistä. Tärkeintä oli se kaikki muu: Yhteenkuuluvuus, kumppanuus, luottamus, toisen huomion ottaminen, toisen arvostaminen ja sanaton viestintä. Lukuisat tapahtumat, jotka saavat yhä hymyn suupieliini. Kuinka Lysti painoi korvansa mielihyvästä luimuun, heilutti häntäänsä ja kevensi etujalkojaan, kun tapasimme eron jälkeen. Eroja tuli onneksi vain harvoin, koska olin jo v. 2010 alkaen selkäni takia sairauslomalla ja siitä lähtien pelkästään etätöissä. Lysti oli korvaamaton, kun selkäni oli pahimmillaan. Lystistä oli seuraa ja karvaturrini malttoi odottaa, kun köpötin kävellä yhden pylväänvälin ja takaisin kotiin. Myöhemminkin apua löytyi vaivaan kuin vaivaan.

Lystille puhkesi muutaman vuoden ikäisenä hankalat allergiat ja atooppinen tassuihottuma. Hoidoksi kokeiltiin kaikki mahdolliset lääkkeet ja siedätyshoito. Allergiat näkyivät myös arkielämässä. Pidin Lystillä monta vuotta ulkomailta ostettuja koirien lenkkareita aina sulan maan aikaan. Ostin Lystille pellavapyyhkeen, koska allergiaa oli puuvillallekin. Talon aidatulle pihalle tuli kivipohja, jotta ruoho ei aiheuttanut ihottumaa. Ruokavalio oli tiukka. Tilanne alkoi olla toivoton, mutta sitten löytyi siklosporiini, mikä tepsi hyvin, vaikka muutaman kerran vuodessa tassut aukesivat silti. Siklosporiinin kanssa sai onneksi kisata erityisluvalla. 

Lysti 5-vuotissyntymäpäivänään

Ensimmäinen haimatulehdus tuli v. 2012. Haimatulehdukset uusivat tihenevästi ja vaativat ajoittain hyvin intensiivistä hoitoa. Ne saivat äkillisyydellään ja vakavuudellaan arvostamaan yhteistä aikaa yhä enemmän. Lysti sairasti niitä kymmenkunta. Ilmoitin aina pojalle, että nyt ollaan Lystin kanssa taas tiputuksessa. Lystin toipuminen yhä uudestaan henkeä uhkaavasta taudistaan sai helpotuksen huumorin kukkimaan: "Lysti huijasi taas kuolemaa." "Lysti väisti viikatteen humahduksen." "Kuunneltiin taas enkeleiden siipien havinaa." "Lysti on kuolematon." Haiman vajaatoimintaa Lysti ei kehittänyt. Epäilen, että lopulta siklosporiini saattoi olla haimatulehduksia laukaisemassa, mutta ilman siklosporiinia Lysti ei tullut toimeen.  

Lysti kuvattiin muutaman kerran elämänsä aikana. Vasta 12-vuotiaana löytyi spondyloosia. Lysti sieti huonosti eri kipulääkkeitä, yhdestä turposi kuono, toisen jälkeen tuli hankala haimatulehdus. Nuorena Lystin munuaisarvot olivat ajoittain koholla, sekin oli huomioitava kipulääkityksessä. Akupunktio tuntui lopulta auttavan parhaiten. Lysti alkoi kipeytyä automatkoilla, joten vein hänet hoitoon kisamatkojen ajaksi. Lysti alkoi ontua yhä useammin oikeaa takajalkaansa, vähemmän metsässä. Takajalkojen kynsiä ei tarvinnut leikata aikoihin. Minusta näytti, että osa kynsistä lyheni niin lyhyiksi, että Lysti arkoi siksi kovalla kävelemistä. Olin jo etukäteen ajatellut, että ystävälleni en enää tossuja laita, tässä elämässä niitä oli pidetty jo ihan tarpeeksi. Enkä ikinä ollut varma, osuivatko kynnet sittenkin kenkien kärkeen aiheuttaen kipua tai epämukavuutta.

Katson monesti valokuvaa, missä Lysti makaa lattialla itseensä tyytyväisenä ja raukeana kisapäivän jäljiltä minuun katsoen. Olen kirjoittanut Lystille ajatuskuplaan Faith no moren kappaleen sanat ”Without me you are only you”, suomennettuna: ”Ilman minua olet vain sinä.” Nyt haluan jatkaa: ”Ilman Lystiä en olisi (edes) minä.” Niin tärkeä Se Koira oli minulle.

Lopulta oli pakko hyväksyä, että yhteinen aikamme alkaa käydä vähiin. Ikä ei vaikuttanut Lystin hoksottimiin, kuuloon tai näköön. Joskus toivoin, että Lysti kuolisi kesken uniensa ja näyttäisi tyyneltä, kun hänet löytäisin. Silti, tietenkin, olin aina helpottunut, kun Tikkinen käveli vastaan ja venytteli tuttuun tyyliinsä ensin taakse ja sitten eteen. Kävimme aika ajoin lyhyillä ajeluilla ja kävelyillä vain kahdestaan, jotta saimme olla yhdessä kenenkään häiritsemättä, ja Lysti saattoi haistella milloin mitäkin juuri niin pitkään kuin huvitti. Minulle ne kävelyt olivat tärkeitä ja rentouttavia. Enimmäkseen kävimme yhdessä Gibli mukanamme metsälenkeillä, missä Lysti piehtaroi, juoksenteli, ui ja söi mustikoita. Giblillä ja Lystillä oli oma keskinäinen leikkirutiininsa loppuun saakka. Silittelin arvokasta Lystiäni paljon, ahmin turkin tuntua kaikilla soluillani, jotten ikinä unohtaisi. Otin kuvia ja videoita. Annoin Lystin tietää olevansa maailman paras koira. 

Yhtenä iltana kävimme jälleen metsälenkillä, minkä jälkeen Lysti kävi viereeni matolle lepäämään. Aamulla Lysti hyppäsi sänkyyni. Olin niin onnellinen, kun silkkiturkkini oli iloinen ja vetreä. En tiennyt aamun jäävän Lystin viimeiseksi. Päivällä iski viimeinen haimatulehdus. Oli jäähyväissilitysten aika.

***

Olin kirjoittanut Lystille runoa jo vuosia sitten, kun Lystin tilanne näytti huonolta.

”Sinut ystäväkseni hain,

vierelleni kulkemaan.

Lukemattomat kerrat

kevensit mieltäni,

kaivettiin harmitukset metsälenkeillä

sammalmättäiden alle.

Kuten sen hanskan silloin kerran,

muistatko?

 

Ääneti vannoin lupauksen

ensimmäisellä kotimatkalla,

sateisessa ja pimeässä metsässä,

tammikuun pakkasilla järven jäällä,

lukuisissa harjoituksissa ja kisoissa,

autolle palattua,

kun molemmat juovat janoonsa:

 

Jos olet kipeä ja kärsivä,

otan kärsimyksesi

kannettavakseni.

Kun tulee aika,

toivon että sinulla

on turvallinen ja tyyni mieli,

täysi eletty elämä takanasi.

Minua lohduttaa ajatus:

Sitten kun se on ohi,

kaikki tuska on enää minussa.

Ainoastaan minussa.”

 

Tänään en päässyt enää lupaustani karkuun.

Kaunotar Lysti, Lystikki, Tikki Tikkinen, Hopearinta, Miun Mössykkäin, upea ja viisas tyttö, Champpion, Vanha kunnon Luotto-Lysti. Minulla oli suuri kunnia olla emäntäsi.

Ole urhea, rakas Lysti. Älä mene kauas. Minulle jää niin kamala ikävä sinua.

Ohjatut treenit

Suoknuutin opissa. 

1. Puomin ylösmeno on parempi. Gibli varasti puomin alastulolta miltei ensimmäistä kertaa elämässään. Mieti tähän ja keinulle selkeä vapautus.
2. Muista rataan tutustumisessa virtuaalikoira.
3. Katso rataa koiran silmin. Nyt pidin suotta vääriä esteitä ansaesteinä.
4. Käytä kokoamista.
5. Käytä tarvittaessa koiran nimeä.
6. Voit vedättää kepeillä. Gibli oli yllättävän hyvä. Seinää päin kannatti tukea. 
7. Katso jarrussa koiraa.
8. Muista katse muutenkin.
9. Joskus "oikea valssi" ja ohjaajan puoli voi kaarrattaa yllättävän jyrkästi.
10. Voit lähettää Giblin kaukaa takaakiertoon varsinkin, jos linja vie suotuisasti. Myös "mene" toimii.
11. Etene rohkeammin.
12. Paljon oli puhetta ohjauksessa olemisen ja vauhdin tasapainosta sekä pohjien rakentamisesta.

Treenit

Giblikki Tomban kanssa hallilla:

• Hyppytekniikan alastulotreeni
• Vieheleikkiä
• Puomin ylösmenoja putkierottelulla
• Keppien leijeröinti puomin toiselta puolelta
• Lelu maassa valmiina ja sen testaus, kestääkö pakka
• A & pituus
• Se inin:in tapainen
• Mene-mene

Alla on Irene Erlingin ottamia kuvia.

Hienoa, että Gibli ehtii poseeraamaan...

Olen jumpannut Gibliä viimeisimpien ft:n ohjeiden mukaisesti. Ihan kuin Gibli edistyisi.

Kävin eilen kipittämässä Malminkartanon portaat. En tunne edistyneeni. Hyvin läähätyttää joka seisakkeella.

Dabl-öu-Gibli, tuleva hyppyvalio

Olimme aamusta agilitykisoissa. Olin ilmoittanut meidät maltillisesti kahdelle radalle. Ne olivat Jessi Landenin käsialaa. En ole ollutkaan aiemmin hänen radoillaan.

Eka oli agilityrata. Siinä oli putki-puomierottelu, muutama siivekkeen ympäri pyörittäminen ja pari ansahyppyä oikeiden hyppyjen takana. Gibli kulki kuuliaisesti ja virheettömästi. Tulimme nollalla maaliin ja sijoituimme kolmansiksi. Edelle menivät joensuulainen ja itävaltalainen agilitylahja maailmalle.

Toinen oli hyppyrata. Siinäkin oli siivekkeen ympäri pyörittämisiä pari, ansahyppyja ja ansaputki. Kepeillä tuli paljon virheitä, mutta Gibli pujotteli virheittä. Pituudelta oli tiukka käännös, tein sinne valssin. Videoita ei ole, mutta pari käännöstä venähti. Minulla oli sentään edes ajatuksissa Giblin varoittaminen niistä etukäteen, mutta käytännön toteutus ontui varmasti taas. Nollalla tultiin nytkin maaliin, sijoituimme toisiksi. Se oli sitten toinen tuplanolla. Gibli sai hyppysertin, mikä on nyt kolmas ja koska meillä on näyttelytulos, lähetän Kennelliittoon valiohakemuksen.

Pillahdin tietysti palkintojenjaossa itkemään ja selitin sitten koetoimitsijalle, että suren tässä menettämääni vanhempaa koiraa. Hän vaikutti lämpimän ymmärtäväiselle.

Ratoja olisi ollut vielä kaksi jäljellä ja kieltämättä kävi mielessä, että siellä olisi voinut olla vielä nollia tarjolla. Näin jäi kuitenkin hyvä mieli ja Läppäkorva (*) sai ansaitsemansa kehut useampaan otteeseen. 

(*) Giblillä on tapana pitää korviaan vasten niskaa, varsinkin kun humputtaa edelläni lelu suussaan. Läpät heiluvat hauskasti niskaa vasten.

Tästä tulee nykyisin kylmät väreet Imagine Dragons Believer.

145 679 -143 - 28 - 1096 - Giblin jumppaa ja metsäkävelyjä

Alkaa  käydä haastavaksi löytää suomalaisilta sivuilta kaikki koronaluvut. Onneksi Worldometers ei keskity vain rokotuskattavuuteen. 

Tein itselleni koronatestin, mikä oli negatiivinen. Ei minulla mitään oireitakaan ole. Jos olisin palannut riskimaasta, testi olisi kuulunut tehdä 3-5 vrk paluusta. Italia ei kuulu riskimaihin.

Näyttää siltä, että Suomessa koronapassi sössitään tehottomaksi, ts. sitä ei saa juurikaan vaatia, vaikka tulisi voimaan. Ottaa päähän. 

Gibliä olen jumpannut. Metsässä käytiin keskiviikkona ja tänään. Gibli syö vielä mustikoita. Minä poimin suppilovahveroita, joita ensimmäisen kerran oli liikaa poimittavaksi.

Ja keskiviikkona juoksemassa Malminkartanon portaat.

Olen miettinyt paljon Lystiä. En saa vieläkään tehtyä valokuvakirjaa tai muistokirjoitusta. Minulla on ikävä rakasta Mössykkääni.

143 999 - 108 - 28 - 1062 - Ja Giblin treenit

Olen unohtanut merkata tänne ylös, että olen jumpannut Gibliä viime fysioterapian jälkeen ohjeiden mukaisesti. Jumppa näyttää purevan. Jännää, miten eri fysioterapeutit löytävät aina jotakin uutta.

Tänään hallilla minulla ei ollut mitään ratapätkää mukanani. 

1. Hyppytekniikan alastuloharjoitus muurilla, jota korotin joka kerta. 4 toistoa, joista 1 luvaton Giblin varastama.
2.  A, keinu, puomi. Yksi puomin ylösmeno meni pieleen.
3. "Mene-mene" x 2
4. Kepeille hankala avokulma, kiritin lelulla
5. Pientä inspiroitua ratapätkää teetin myös lelun avulla.
6. Ai niin, ja "muokattu in-in" toimi upeasti.

Testasin Giblillä vieheleikkiä. Edellisestä kerrasta on aikaa. Ongelmahan on se, että Giblissä riittää syttyjä kisojen starttiviivalla, jolloin kisakaverini näyttää siltä, että söisi minut (vaikka on oikeasti kiltti). Mutta radalla lössähtää. Ei Tomba mikään hidas ole, mutta näkee selvästi, että raketit puuttuvat hännän alta. Toisaalta malikan (kiitos rakas Danger zone -Lykky) kuuntelu katoaa herkästi rakettien huminan alle, joten olen priorisoinut kuuntelun. Toisaalta, jos meinaa bortsujen seassa pärjätä, pitäisi saada ne raketit syttymään. Niinpä tänään leikitin Gibliä narupallolla vieheleikkimäisesti spontaanisti. Sidoin pallon kisataluttimeen, jossa ei ole turhia metalliosia. Tulipa aika nopeat kepit. Ihan lopuksi leikitin perinteistä vieheleikkiä luopumisineen. Gibli vaikutti varsin tyytyväiseltä. Minä myös.

Rooma kolmessa päivässä

Roma, città eterna (= ikuinen kaupunki) lukee italian kielen kirjassa.

Ajoin pari viikkoa sitten Ojangon kisoista kotiin ja katsoin lentokoneita pimeällä taivaalla. THL oli juuri purkanut rajoituksia, ei enää "kieltänyt" ulkomaille matkustamista kahdesti rokotetuilla. Keväällä 2020 Italian matka peruuntui koronan takia. Olen opiskellut italiaa ja teki mieli päästä testaamaan kieltä. Pidän myös ruuasta ja sikäläisestä kulttuurista. Halusin katkosta tähän vuoteen. Klikkasin liput Roomaan. Siellä oli sopivasti kaveri, joka oli siellä neljättä kertaa. Lähtö varhain perjantaiaamuna, paluu sunnuntaina iltamyöhään. Mahdollista koronaa ehtisi sairastamaan kotimaahan. 

Tsekkasin toki koronalukuja ennen klikkausta. Lisäksi joidenkin tietojen mukaan rokotusten vasta-aineet ovat juuri nyt suojaavimmillaan eikä uudesta tarttuvammasta/rokotusta kiertävästä variantista ole vielä tietoa. Välillä silti ehdin miettiä, täytyykö sitä koronaa rynniä hakemaan ensimmäisten joukossa ihan varta vasten. Mutta Suomessa tupsahtaa 104 uutta tapausta 2 viikossa per 100 000 henkilöä, Italiassa 90. Roomassa insidenssi on viikossa 36/100 000 ihmistä, Helsingissä 99/100 000.  Italiassa on tähän mennessä kuollut 131 118 ihmistä, joten ajattelin heidän ottavan taudin tosissaan. Italia on purkanut maskipakon ulkona, mutta sisätiloissa maskia on pidettävä. Maahan vaadittiin koronatodistus, minkä tulostin Kanta-sivulta. Ennen matkaa piti täyttää EU-PLF kännykkäsovelluksella. Siihen tuli tiedot rokotuksista, missä maissa on ollut ennen Italiaa, osoite kotona ja perillä jne. Kaikkialta ei Italiaan edes pääse. Suomi oli hyvällä listalla.

Torstain kätevä kotona tehty lähtöselvitys järkytti. Kävi ilmi, että Finnairin kone oli ylibuukattu eikä (ennalta varattua) istumapaikkaani voitu varmistaa. Olen ylibuukkauksesta kuullut, mutta eipä ole ennen sattunut kohdalle. Lentoyhtiöt siis hyväksyvät lennoille enemmän varauksia kuin koneessa on paikkoja, koska osa yleensä kuitenkin peruu. Varmaan nyt korona-aikana on peruutuksia vielä enemmän ja lentoyhtiöt haluavat surkeiden tuloskausien jälkeen ottaa rahan kaikesta. No, olin siis tilanteessa, että mikäli joku ei peru, jään maihin ruikuttamaan. Pakkasin vähän sinne päin ajatuksella, että reissu ei toteudukaan. Sovin pojan kanssa, että infoan kentältä, toteutuuko reissu vai ei ja lähteekö hän tänne vai ei. Heräsin pe klo 4.30, käytin Giblin ja ajoin 5.15:ksi kentälle epätietoisena. Käsimatkatavaroiden kanssa pääsin pitkälle. Ihmiset kuulutettiin pienissä ryhmissä koneeseen. Siihen mennessä "aktivoituneessa" tarkastuskortissani ei ollut mitään ryhmää ja koneeseen mennessä minun porttini valo vilkkui punaista ja pysyi kiinni, kun muut pääsivät läpi vihreän iloisesti vilahtaessa. Onneksi pääsin koneeseen. Huokaisin helpotuksesta, kun koneen ovi suljettiin eikä kukaan vaatinut paikkaani. Tekstasin pojalle, että lähtee vaan tulemaan.

Kirjaan tähän nyt nämä koronajutut: Hki-Vantaan lentokentällä on maskipakko, samoin lentokoneessa. Lentokoneeseen mentiin Suomen päässä ryhmissä, molemmissa päissä poistuttiin rivi - useampi rivi kerrallaan. Lentokoneessa liikkumista kuului välttää eikä siellä juuri liikuttukaan. Koronatodistukset tarkistettiin monissa paikoissa. Rooman päässä mitattiin lämpö kameralla useampaan kertaan. Roomassa oli maskipakko sisällä ja kulkuvälineissä. Ulkona maskia ei tarvinnut pitää, mutta sen piti olla käytettävissä. Moni piti maskia silti ulkonakin, kuten minäkin, ellei ollut huomattavan väljää. Roomassa oli päivisin 26-28 astetta lämmintä, välillä maski hiosti leukaa. Kierrettiin ruuhkia. Jos sellaiseen jouduttiin, laitettiin maski. Maskien pitämistä valvottiin tosissaan, mm. poliisit rynkkyjen kanssa. Vakuuttavaa. Edes vapisevaa mummelia ei armahdettu. Kaupan ovelta ei päässyt sisään ilman maskia. Kaikkialla piti laittaa käsidesiä ulko-ovella. Hotellihuone oli sinetöity koronadesinfektio-lukkopaperilla. Hissiin sai mennä max 2 henkilöä, käytännössä kukaan vieraasta seurueesta ei tullut samaan hissiin. Aamiaisella ohjattiin pöytään, buffetista tarjoilija antoi narun takaa syötävät, itse ei saanut mennä valitsemaan. Ruokailuvälineet oli kertakäyttöpakkauksessa. Ihmiset söivät terasseilla. 

Jotenkin tajusin ihan uudella tavalla, miten valtava koronapandemia on ollut. Kuinka ulkonaliikkumiskiellot ovat tuntuneet ihan eri tavalla maissa, joissa ulkona liikutaan ja tavataan ihmisiä.

Oli turvallisempi olo kuin Suomessa, koska koronan ilmaantuvuus oli pienempi kuin kotona, turvatoimet tiukemmat eikä niistä joustettu. Lisäksi tiesin, että kaikki turistit ovat tsekattuja - toki eihän sekään aukotonta ole. Paikka paikoin turisteja oli ryppäinä, selkeästi turistikausi on jo käynnistynyt. Suomeen laskeuduttua koneesta ohjattiin kahdelle linjalle: kahdesti rokotetut ja muut. Mitään jonoa ei ollut, toki oli yökin. Näyttää siltä, että Hki-Vantaan lentokenttä ei vuoda enää.

Oikeassa reunassa tuon punaisen sisällä on ruokailuvälineet.

Roomassa lentokentän joka toinen penkki oli pois käytöstä.

Vatikaanin ohjeet

Itse Rooma? Meillä oli hyvä työnjako. Toinen Rooman tuntevana ehdotti nähtävyydet ja oli kartturi, minä puhuin ja suomensin tarvittaessa italiaa. Roomassa on ähkyyn saakka nähtävää. Minne tahansa menee, on koristeellista ja historiallista. Kaikki kuuluisimmat paikat tuli käytyä ja kävimme Vatikaanissakin. Pietarin kirkko oli vaikuttava, varsinkin kun urut alkoivat soida sisään mentyä.

Hintataso Roomassa on edullisempi kuin Suomessa. Ruoka on selvästi halvempaa, mahansa sai ravintolassa täyteen 7-11 eurolla. Kahviloissa oli edullisempaa kuin Suomessa. Merkkiliikkeitä löytyy. Farkkuja etsiessäni vasta pukukaapissa huomasin niiden maksavan 175 euroa. Valitettavasti ne eivät sopineet jalkaan...

Nämä näyttivät upean kolmiulotteisilta.

Sikäläinen koirapuisto, vähän
antiikkisempi aita

Kodittoman patsas, aluksi ihmettelin, miksei kukaan reagoi
mustaan muovisäkkiin verhottuun ihmiseen.

Roomasta pääsee lentokentälle Leonardo-pikajunalla 35 minuutissa. Roomasta kentälle lähtiessäni myöhästyin monien muiden lailla ensimmäisestä mahdollisesta junasta, sillä juuri raide 24:lle mennessä oli rakennustöitä eikä sinne päässyt mitenkään. Raiteelle 24 ohjaava nuoli vei umpikujaan ja sinne pääsi vain "aikaisempien" raiteiden kautta. Onneksi olin etuajassa ja junia lähti vartin välein. Vaunu oli sopivasti tyhjä näin koronaa ajatellen. Ehdin lennolle kuten kuuluikin. 

Gibli oli pojan hoidossa, mikä oli helpottavaa. Poika lähti kotiinsa ennen kuin tulin kotiin. 

Teen koronan kotitestin loppuviikosta. Jos tulee oireita, käyn julkisessa testauksessa. Toisaalta tekee mieli luottaa rokotuksiin ja olla mukana avaamassa maailmaa.

Jotta tärkein ei unohdu: Minulla oli mukanani t-paita, jonka olen aikanaan teettänyt, kun minulla oli vielä Lysti ja Lykky. Kävelin Espanjalaisten portaiden eteen. Halusin tällaisen kuvan ikuisessa kaupungissa. 

(c) VML