Aamulla vein apteekkiin Lystin käyttämättä jääneet siklosporiinit ja vahvat kipulääkkeet. Kotiin jäivät ihmisillekin kelpaavat erilaiset mahalääkkeet, joita oli 4 erilaista. Tuli kamala olo. Tunsin ikävän fyysisenä rinnassani. Samalla yritin tyynnytellä itseäni, että Lysti eli kuitenkin pitkän elämän. Ja nytkin tuntuu oudolta kirjoittaa Lystistä menneessä aikamuodossa. Kuten yksi koiraihminen sanoi ikääntyneen koiransa kohdalla, että vaikka Sen tietää, "siihen ei voi valmistautua".
Ajoin yhtenä päivänä Leppävaaran Selloon. Siellä yövyin ensimmäisissä SM-kisoissamme. Oli tuttu nurmikko, mihin pissitin Lystin. Ystäväni oli silloin linkannut seuraavan kappaleen, mitä kuuntelin. Se tuli niin elävästi mieleeni, että oli vaikea olla.
Oli illemmalla kisat. Tuomarina Mikkilä, joka tekee ratoja, joissa koirakin saa juosta. Startattiin ekana. Ennen olen pitänyt ensimmäisenä lähtemisestä, mutta nyt oli vähän kiireen tuntu.
- hyppärillä Gibli tiputti 2. riman ja huitaisin hänet ohi 3. hypyn. Siinäpä ne virheet olivatkin.
- agilityradalla ohjasin A:n jälkeen persjätön, vaikka olin kaavaillut valssiakin. Olisi kannattanut pitäytyä valssissa, koska Gibli lurahti väärään putkeen. Kepeille mennessä otettiin keppien sisäänmenon jälkeen suoraan väärä putki myös, joten tuplahylky. Ei se puomin ylösmenokaan ihan osunut. Mutta tein poispäinkäännöksen kepeiltä putkeen, mitä en ehkä ilman hylkyä olisi uskaltanut tehdä.
- hyppärillä tehtiin sitten nolla ja tultiin neljänsiksi. Livestreamin perusteella minun kannattaisi oikeasti ilmoittaa käännöksistä Giblille etukäteen. Gibli myös hyötyy edellä ohjaamisesta. Radan pitäisi löytyä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti