140 087 - 119 - 25 - 1072 - Giblin treeni ja fysioterapia

Kirjoitan pitkästä aikaa otsikkoon koronaluvut: todetut tapaukset, sairaalahoidossa olevat, teholla olevat ja menehtyneet. 1,5 vuotta kestänyt painajainen näyttää vihdoin laantuvan, kiitos rokotusten, vaikka vielä kupliikin.

Kävin tänään Giblin kanssa treenaamassa:

1. Hyppytekniikan alastulotreeni x 4. Nostin toisen hypyn (okseri) 35 cm:stä 50 cm:iin. Ainakin viime viikonloppuna laskeutumiset näyttivät paremmilta. Ehkä johtuu eniten alustasta? Ojanko vs. upottava hiekka on aika erilainen.
2. Kepit leijeröin puomin ja putken takaa. Lähestyminen oli pituudelta. Gibli kesti valmiina odottavan palkan.
3. Poispäinkäännös pituudelle, Gibli haki pituuden hyvin.
4. Puomin ylösmeno palikan avittamana ja "muokattu in-in", onnistuivat.
5. Lyhyt rata valmiin palkan kanssa. Siinä oli A, keinu, putkia, hyppyjä.

Illemmalla oli fysioterapian vuoro. Olin alun perin varannut ajan vain tsekkaukseen ja olin sen jo perua, mutta tsekkasin ristikkäisten jalkojen nostot, mitkä minusta paljastavat epätasapainon hyvin. Giblin oikea takajalka tuntui painavammalta, joten en perunut aikaa. Niinpä sitten olikin "koko oikea puoli" jäykempi kuin vasen. Sopii mutkassa kaatumiseen, mikä tapahtui viikko sitten. Lisäksi saatiin jumppaohjeita ristiselän tienooseen: makuulla namilla houkuttelu eteen, kylkitaivutukset, tasapainotyynylle peruutukset ja sivuaskeleet. Seuraava käynti talvella, jos ei ihmeitä tule.

Erittäin hyvä

Giblin kanssa oltiin Markku Kipinän arvioitavana. Olipa isot näyttelyt raviradalla. 

Hyvää lähdettiin hakemaan, mutta Gibli sai erittäin hyvän ja taputukset kehän yleisöltä: "Hyvä koko. Pitkä lanne. Hyvä ylälinja ja häntä. Hyvä raajaluusto. Pitkät korvat, pyöreähköt silmät. Hyvä etuosa. Väri saisi olla puhtaampiaa. Riittävän tasapainoiset kulmaukset. Luonne ok. Riittävän tasapainoinen askellus." 

Tuomari oli mukava. Giblin kanssa oli huoletonta olla keskellä isoa tapahtumaa. Muiden belgien omistajien kanssa keskusteltiin rennosti ja tieto meidän "tuloksen jahtaamisesta" varmaan poiki ne taputuksetkin.

Kävin illalla juoksemassa Malminkartanon portaat. Päätin jatkaa pysähtymättä reilun sadan jälkeen. Hyydyin puolessa välissä ja kävelin toiselle tasanteelle huilaamaan pidemmäksi aikaa. Kolmas osio meni kevyesti.

00-Gibli

Olimme nyt kisoissa Lahikaisen Marjan radoilla.

1. hyppärillä oli hankala kepeille meno, mikä mekin sössittiin. Ensin Gibli etsi niitä kauempaa ja sitten meni toiseen väliin. 5 vp ja sijoitus 4. 

2. agilityradalla tehtiin sitten 0, millä sijoituimme kolmansiksi, 4,80 m/s. Jäimme kärjestä 4 sekuntia. Tässä video, kiitos Jere!

3. hyppyradalla tehtiin myös 0, eli se oli nyt sitten tupla. Nopeus 5,10 m/s. Sijoitus oli 7., kärkeen reilu 3 sekuntia. Mitään ihmeellisiä lenkkejä ei tehty, mutta kepeillä minun oli erkaannuttava. Gibli ei niitä mitenkään ahnehtinut. Tässä video, ihanat kommentit myös!

Lystiä on ikävä.

Treenit ja kuolematon Lysti

 Kävin hallilla:

1. Hyppytekniikasta alastuloharjoitus, taisi tulla yhteensä 5 toistoa.
2. "Kuinka ohjaisin käännöksen 2 rinnakkaisella hypyllä?"
3. Puomia
4. A x 1
5. Kepit, myös putken takana
6. Muuri, rengas, ja pituudelta käännökset

Kävin juoksemassa Malminkartanon portaat ja sitten kapusin alimmat 100 uudelleen joka toisella askelmalla.

Minulla on ikävä Lystiä. Ahdistus hioo rosoista surua sileämmäksi. Kun on helpompi olo, on vain kova ikävä. Olen aikonut koota tietokoneella olevista kuvista muistokirjan, mutten vielä pysty. 

Joskus Lystin eläessä - ja varsinkin Tikkisen toivuttua kulloisestakin haimatulehduksestaan - poika totesi, että ei Lysti ikinä kuole. Leikimme ajatuksella, että Lysti eläisi tuhatvuotiaaksi ja kertoisi tuleville ihmisilleen, kuinka elämässään oli joskus minä ja poikani, ja kuinka maailma on muuttunut. 

Silitän Gibliä ja varsinkin sen vähän kiharaisia niskakarvoja. Alkuperäiset Kolmiokorvat ovat kuolleet.

Lysti ja Lykky

Sama kaksikko

Hyl - hyl - 0

Aamulla vein apteekkiin Lystin käyttämättä jääneet siklosporiinit ja vahvat kipulääkkeet. Kotiin jäivät ihmisillekin kelpaavat erilaiset mahalääkkeet, joita oli 4 erilaista. Tuli kamala olo. Tunsin ikävän fyysisenä rinnassani. Samalla yritin tyynnytellä itseäni, että Lysti eli kuitenkin pitkän elämän. Ja nytkin tuntuu oudolta kirjoittaa Lystistä menneessä aikamuodossa. Kuten yksi koiraihminen sanoi ikääntyneen koiransa kohdalla, että vaikka Sen tietää, "siihen ei voi valmistautua".

Ajoin yhtenä päivänä Leppävaaran Selloon. Siellä yövyin ensimmäisissä SM-kisoissamme. Oli tuttu nurmikko, mihin pissitin Lystin. Ystäväni oli silloin linkannut seuraavan kappaleen, mitä kuuntelin. Se tuli niin elävästi mieleeni, että oli vaikea olla.

Oli illemmalla kisat. Tuomarina Mikkilä, joka tekee ratoja, joissa koirakin saa juosta. Startattiin ekana. Ennen olen pitänyt ensimmäisenä lähtemisestä, mutta nyt oli vähän kiireen tuntu.

1. hyppärillä Gibli tiputti 2. riman ja huitaisin hänet ohi 3. hypyn. Siinäpä ne virheet olivatkin.
2. agilityradalla ohjasin A:n jälkeen persjätön, vaikka olin kaavaillut valssiakin. Olisi kannattanut pitäytyä valssissa, koska Gibli lurahti väärään putkeen. Kepeille mennessä otettiin keppien sisäänmenon jälkeen suoraan väärä putki myös, joten tuplahylky. Ei se puomin ylösmenokaan ihan osunut. Mutta tein poispäinkäännöksen kepeiltä putkeen, mitä en ehkä ilman hylkyä olisi uskaltanut tehdä.
3. hyppärillä tehtiin sitten nolla ja tultiin neljänsiksi. Livestreamin perusteella minun kannattaisi oikeasti ilmoittaa käännöksistä Giblille etukäteen. Gibli myös hyötyy edellä ohjaamisesta. Radan pitäisi löytyä tästä.

Agilitytreeniä

Kävin Giblin kanssa hallilla:

• Pituus suoraan "menemene" ja käännökset
• Radalla myös muuri
• Myös hypyillä eteneminen suoraan
• Puomin ylösmenoa palikan avulla
• Pujottelua niin, että lelu edessä. Ekan kerran sain Giblin pujottelemaan näin loppuun.
• Kepeillä avokulmaan vastaanotto, onnistui.
• Kepeiltä poispäinkäännös putkeen.
• A x 1

Pidin kolme taukoa.

Lysti on paljon mielessäni.

Hyl-hyl-hyl

Ekalla agilityradalla muuten nollaa, vedin Giblin renkaan ohi.

Tokalla agilityradalla sain Giblin ohi ekan hypyn. Vein lähtöön uudelleen, mistä hylkäys. Vaikka ei ollut mitään paineita, rata hajosi täysin.

Hyppärillä lopuksi sain Giblin pois ansaputkelta ja ohjausta höllättyäni sinne uudelleen. "Muuten nolla."

Ei tietenkään auttanut asiaa, että kisapaikalla mietin toistuvasti, kuinka edellisen kerran siellä ollessani Lysti vielä eli.

Kisojen plussat:

• Gibli oli hyvin ohjauksessa.
• Kaikki rimat, kalikat ja palikat pysyivät paikoillaan.
• Ei keppivirheitä.
• Ei kontaktivirheitä.
• Takana ohjaaminenkin onnistui, siis viskileikkaukset, jotka tässä välissä epäonnistuivat. 
• Kepeillä takana leikkaaminen onnistui hienosti, samoin niille ohjaaminen takana leikkaamalla.

Liuhdon treeni

Olin Liuhdon Timon treenissä. Huomiot:

• Gibli otti hyvin kontaktit.
• Vippaus toimi. Persjättö ja sylivekki sujui myös.
• Kepeillä toiseen suuntaan oli ongelmia, Gibli tuli pois ennen viimeisintä väliä. Tässä näkyi varmasti tiistain treeni. Auta kädellä näissä! Voit tukea noin yleensä myös liikkeellä, vaikka olisit kauempana. Toiseen suuntaan pujotteli sujui ongelmitta, vaikka leijeröin keinun ja sivuetäisyyttä oli reilusti. Voit harkita palkkaa siivekkeen takana.
• Poispäinkääntö keinulta kepeille onnistui ekalla.
• Välistävetosarja ja vippaus sujui hyvin myös.
• Muista oma sijainti ja liikkeen suunta. Irrotus muurille oli tästä hyvänä esimerkkinä. Muita "mene"-käsky äläkä huuda Giblin nimeä (automaattisestikaan), jos pitää jatkaa suoraan.
• Olipa jäjlleen tukea antavaa keskustella koiran menetyksestä.

Olen unohtanut merkitä tänne Malminkartanon portaat. Kävin ne juoksemassa tiistaina ja muistaakseni viikonlopun jonakin päivänä. En ole edennyt ohjelmassa mitenkään.

Lystistä tulee kaikenlaista mieleen. Mietin, kuinka Tikkisen näkö, kuulo ja pää pelasivat moitteetta loppuun saakka. Kun saisin vielä upottaa sormeni kaulakarvojen sekaan ja nähdä Lystin hyväksyvän katseen.

Tällaisia rapsutuskuvia otin paljon talteen.
Kun tällaista katson, voin tuntea Lystin sormissani.

Treeni

Jotenkin toisarvoiselta tuntuu kaikki. Viikko sitten en vielä aamulla tiennyt, mitä tuleman pitää. Illalla Lysti oli jo poissa. 

Näin unta, että Lysti oli ollut karussa ja juoksi luokseni vaaleanpunainen grippiliina perässään. "Missä sinä oikein olet ollut?" naurahdin helpottuneena ja pörrötin Lystin kaulakarvoja.

Lenkkeillessä olen nyt tajunnut, miten iso rooli Lystillä oli lenkkirauhamme kannalta. Kahta belgiä ei kukaan tarjoutunut tervehtimään, mutta tarvittaessa Lysti myös suojeli Gibliä rähähtelijöiltä. Eilen pikkukoira karkasi autosta Giblin luo. Vaikka ehdin väliin, harmitti silti Giblin puolesta, ja samalla tajusin, että Lystin aikana kukaan ei olisi päässyt luokse. Lysti osasi nostaa häntänsä pörheäksi ja tarvittavasti rähähtää uskottavasti, ja silti minun ei tarvinnut pelätä, että se olisi tehnyt kenenkään pikkukoirasta silppua. Nyt minun täytyy nostaa rooliani Giblin suojelijana. 

Ystävykset 19.8.2021

Treenasin tänään kuitenkin Giblin, kun kerran oli kenttä käytössä.

• Puomin ylösmenoa muurin kalikan auttamana. Se auttaa, mutta toistojen kautta pitäisi saada rutiinia ja Giblillä on jo paljon vääränlaisia toistoja. Vieressä hidastaminen on hidasta.
• Kepeillä oli liian vaikea kuvio: toisaalta 180 asteen sylkkäri kepeille ja toisaalta pujottelu päin mutkaputkea. Molemmat jäävät treeniin.
• Pituuden venytin täyteen mittaansa eli 150 cm:iin. Gibli kaatoi viimeisen kalikan, jos häiritsin esim. kääntämällä. Muuten otti hyvin. Tämäkin jää treeniin.
• Ulkopuolelta takaakierron ohjaaminen sujui hyvin. Reisiläpsyä kokeilin ekan kerran, kyllähän sekin Giblin huomion hyvin nappaa.

Treeniin: 

• Pituus
• Kepit ja putki
• Puomin ylösmeno

Hyl - 5 - hyl - ja suru lainehtii

Olin kisoissa Giblin kanssa, samalla oli myös belgi-mestikset. Silloin, kun ilmoittauduin, Lysti oli vielä hengissä. Ja viimeksi, kun kävin Sipoon hallissa, minulla oli Lysti ja Lykky. Nyt ei enää kumpaakaan. Oli siis varsin ikävä olo, miten tämä elämä meneekään.

Tuomarina oli Muotka ja varsin mentävät radat.

1. Eka agilityradalla Gibli poimi ylimääräisen hypyn ja myöhemmin maalihypyn viereisen hypyn. Hylkäys siis.
2. Agilityradalla pituuden viimeinen kalikka kaatui, 5 siitä.
3. Hyppärillä ansaputki imi puoleensa, siitä hylkäys, "muuten 0".

Treenaa: 

• Pituutta
• Putkiansakuvio

***

Lystin ikävä on kova. Välillä on helpompaa, sitten iskee fyysiselle tasolle yltävä ahdistus, jolloin en voi olla mitenkään päin enkä varsinkaan olla kotona. 

Kaipaan sitä, miten kevyt Lystiä oli taluttaa. Talutushihnahan oli ihan turha. Kaipaan miellyttävää läsnäoloa. Välillä Tikkinen kävi hakemassa pari silitystä, sitten käveli taas omiin oloihinsa tai jäi viereen makaamaan, kuten tässä, viime maanantaina.

Viimeiset ajat Lysti opetti nauttimaan jokaisesta hetkestä, ja sanoisin, että otin kaiken mahdollisen irti ainakin pari vuotta. Nautin aina, kun näin Lystin uivan, piehtaroivan, ottavan juoksupyrähdyksiä Giblin perään, heiluttavan häntäänsä, kun tulin kotiin, kotiin kiirehtiessään (kun ruoka odotti) tai kun sain vain silittää. Nautin lenkeistä ja hitaista kävelyistä, kuten viikko sitten. "Haistele Lysti vaan, meillä ei ole kiire." Välillä iski kauhea ikävä Lystin elinaikanakin - kerran nousin sängystä iltayöstä silittämään ystävääni. Miesystäväni ikävöi Lystiä, partiokaveriaan, joka oli valtavan inhimillinen koira. Katsokaa nyt tuota katsetta, mistä huokuu viisaus, ymmärrys ja lämpö. Kuva on otettu, kun Lysti täytti 13.

Ja mihin tämä elämä meni? Lysti tuli, kun poikani oli vielä poika, kävi rippikoulun, lukion, armeijan. Lysti asui 4 osoitteessa kanssani. Lysti kasvatti Lykkyä ja Gibliä. En usko, että Gibli olisi asettunut kaltaisekseen ilman Lystiä. Minulle ei enää tule toista Lystiä eikä samoja elämänvaiheita. Minulla ei ole enää taustatukeani.

Nyt koirakaverinani on vain Gibli. Katselen Gibliä. Muistan, kuinka Lykyn kuoleman jälkeen katsoin Lystiä sillä silmällä, että Lysti on niin vaivaton ja huomaamaton, että kaipaan malikan paloa. Nyt Lystin poismenon jälkeen katson Gibliä, että minä haluan vaivattoman ja hiljaisen Lystin ja ne lenkit, jolloin nautitaan jokaisesta hetkestä.

Sitten katson Gibliä uudelleen. Sydäntyttö tuli meille, kun oli ihan tekemätön paikka olla ilman Lykkyä. Nyt samalla koiralla on myös Lystin isot saappaat täytettävinään. Ja Gibli tekee kaikkensa. Ensimmäisenä iltana Lystin kuoleman jälkeen Gibli piteli tassuillaan käsiäni ja nuoli käteni olkapäihin saakka. Sitten se kävi nukkumaan pää ja rinta rintani päällä. Eihän Gibli voi aina olla jonkin toisen koiran jatke. Giblinkin kanssakin voi kävellä ja pysähtyä aistimaan tätä maailmaa. 

Tänään kisoissa kuuntelin samoja kappaleita, joita kuuntelin Lystin kisa-aikoina. Tajusin, että Gibli on hyvin samanlainen ohjattava kuin Lysti ja voin siirtää tutun ohjauksen Gibliin. Ehkä kuvittelen kisaavani Lystin kanssa.

Välillä yritän huijata itseäni. Kuten nytkin. Yritän kuvitella, että Lysti on toisessa huoneessa nukkumassa ja tulee kohta, kun tästä nousen. 

Sitten kuulen taas korvissani elokuvan Englantilainen potilas yhtä tunnusmusiikkia: "Read me to sleep" ja ajattelen, kuinka silitin Lystin uneen. 

Kävin Giblin samassa metsässä, missä käytiin kolmisin maanantai-iltana, jolloin Lysti uikin. Kävin samalla rannalla ja ajattelen, kuinka hyvä oli ehkä kuitenkin, että Lysti sai lähteä miltei saappaat jalassa.

Nukun päiväunet, viikosta ja ikävästä väsyneenä. Kun herään, otan kännykän ja otan valokuvan: Gibli nukkuu vieressäni tassut polvieni päällä.

Treenit ylös surun keskeltä

Merkataanpa nyt Giblin treenit ylös täältä itkun ja Lystin ikävän keskeltä. 

Tiistaina kävin Giblin kanssa treenaamassa, kun kaikki oli Lystillä vielä hyvin, luulin. 

Äsken kotiin tullessa tuli tosin hyytävä olo. Tiedättehän, kuinka unessa nähtyä hampaan menetystä vanha kansa tulkitsee? Kuolemaahan se tarkoittaa. Muistin yhtäkkiä, kuinka tiistaiaamuna kerroin työkavereilleni näkemästäni oudosta unesta, johon heräsin. Maassa makasi norsu, ei vielä täysikasvuinen, jonka oikeanpuoleisen syöksyhampaan salametsästäjät olivat vieneet. Norsuparka oli tajuton ja se kohta, mistä syöksyhammas oli kiskottu, oli ihan turvoksissa. "Hoitakaa nyt tuota elefanttia!" tokaisin unissani, ja heräsin. Lysti hyppäsi sänkyyni. Se ei täällä ole sänkyyni hypännyt vielä kertaakaan. Olin niin iloinen, että Lysti oli niin hyvävointinen! Pörrötin ystävääni tuuheista kaulakarvoistaan. Laitoin kahvin tippumaan ja ruuat valmiiksi. Lähdettiin aamun pissalenkille. Lystin maha ei ollut ihan kunnossa. Edellisen päivän ja viimeisten viikkojen huoli jatkui. Lysti oli reipas ja painoi kuononsa reittäni vasten Giblin maan haistelun aikana. Silitin Lystiä. Muistan sen jälkeen ajatelleeni, että jos joku meidän menoa katselee, niin näkee, että tuo ainakin välittää koirastaan ja koira luottaa häneen.

Lyhennetyn työpäivän jälkeen kävin treenaamassa Giblin. Teetin yhden SM-radan keppikuviota, sellaista, missä puomilta mentiin kepeille ja siitä takaakiertohypyn kautta putkeen. Kepeille tuli puolenvaihto. Testasin puolenvaihdon molemmin puolin. Gibli oli erehtymätön. Puomilla se ehkä teki ylösmenovirheen, minkä korjuutin.

Tein myös ratapätkää, missä eka hyppy oli "katsomoon" päin, sitten rengas, putki, keinu, putki puomin ali ja kepeille ohjaus ja takana leikkaaminen. Hyvä oli. Ei enempää tehty. Oli aika lämmintä ja aurinkoista ja säästelin Gibliä seuraavalle päivälle.

Keskiviikkona oli Suoknuutin Jaakon treeni, joskus keväällä sovittu. Ilmoitin jo etukäteen, että olen sitten itkuinen, koska olen joutunut lopettamaan koirani, mutta tulen treeniin. En kestänyt olla kotonakaan. Täytyy kyllä nostaa hattua inhimillisyydelle, mitä koiraihmisten kesken vallitsee. Harvassa ovat he, jotka eivät ole koiraa lopettaneet. Treenin alku meni koirien muisteloissa ja lopulta en päässyt Giblin kanssa kuin 7.  hypylle. Gibli myös tiputteli rimoja, toivottavasti juoksuhousuista ja huonosta ohjauksestani johtuen. Hyödyimme silti ja olin kiitollinen siitä tauosta, mitä sain Lystin ikävän keskellä.

Teen tänne joskus koosteen Lystin elämän lopun vaiheista, mutta vielä en pysty.

Alla on video maaliskuulta. Olen itkeneen näköinen. Oli sunnuntai, Lystin ruokahalu ei ollut kunnossa. Pelkäsin tulevaa haimatulehdusta. En turhaan, koska seuraavana päivänä oltiin jo eläinlääkärissä, samoin kuin yhteensä seuraavat kolme päivää. Otin Lystistä paljon kuvia ja videoita jo vuoden ajan, koska aika alkoi käydä vähiin. Olen iloinen, että video on otettu kännykällä niin lähellä, että edelleen voin tuntea Lystin sen välityksellä.

Tässä on video Lystin piehtaroimisesta reilu viikko ennen kuolemaansa. Minuun koskee nyt katsoa tätä. Toisaalta olen iloinen, että Lysti sai laadukasta jatkoaikaa käytännössä vuosien ajan. Kuten hyvä ystäväni totesi. "Joku tosiharrastaja olisi Lystin lopettanut vuoden ikäisenä." Minä rakastin sitä koiraa ja voin vannoa, että jotakin hyvää Se Koira minustakin ajatteli.

Laitan loppuun vielä kappaleen, mitä lapseni hyräili Lystille, kun sillä epäiltiin kohtutulehdusta, ja oltiin matkalla leikkaukseen. Lysti selvisi leikkauksesta eikä kohtutulehdustakaan lopulta ollut, leikkaus jäi steriloinniksi. Lysti ehti saada herätyspiikin ennen kuin ehdin estää. Paluumatkan (1,5 tuntia) Lysti ujelsi autohäkissä. Poika totesi takapenkiltä koiraa rauhoitellessaan kaikella rakkaudella, että "no eipä tarvita radiota". Ajattelin, että sitten, kun Lysti kuolee, julkaisen Iltalaulun Lystin kuolinilmoituksen kanssa.

Lysti 28.5.2008 - 31.8.2021

Tämä tuntuu yhä niin epätodelliselta. Toissapäivänä käytiin vielä metsässä, missä Lysti ui, pyrähteli kalliolla ja piehtaroi kanervikossa. Eilen tuli taas haimatulehdus. Minun oli päästettävä Lystistä irti - otettava kipu kannettavakseni.

Älä mene Lysti kauas, minulle jää niin kamala ikävä.