Giblin kanssa matkustettiin taas. Lysti jäi taas pitämään kotirintamaa. Champion jäykistyy sen verran automatkoista, joten säästelen niiltä. En halua Hänen myöskään stressaavan hotelliöistä, joten näin lie kaikille paras?
Gibli on upeaa matkaseuraa. Autossa on hiljaista. Kaupungissa ja hotellissa tyttönen tepsuttaa ylpeästi minua välillä vilkuillen, uteliaasti ympäristöön suhtautuen eikä terävyyttä ole laisinkaan. Esim. hotellin hissin ovien avauduttua ovissa kiinni oli vieras mies. Gibli vain huiskautti häntäänsä, pyysin miestä vähän väistämään. Mutta ei edes päässyt "hau".
Hotellihuoneen tutkiskelun, ulkoilun ja syömisen jälkeen ystäväni nukahti.
Sitten koittikin aamu ja puolen tunnin ajo kisapaikalle. En enää oikeasti jaksa klo 5 aamuherätyksiä.
Radat olivat Anne Saviojan serpentiinikiekuroita. Kisat pidettiin ulkona hiekkakentällä. Rataantutustumiseen otettiin max 9 henkilöä maskit päässä.
Eka radalla hankalin oli kepeillä puolen vaihto. Tein sen keppien jälkeen. Ansaesteitäkin oli erityisesti putkien jälkeen. Gibli kulki odotetusti, tekaisi nollan ja tuli toiseksi. Etenemä oli 5,35 m/s.
Toisella hyppärillä oli kolmantena kepit, joita ei löydetty millään. Jäin vielä paikoilleni, mikä vaikeutti etsintäprojektia merkittävästi. Yhdessä vastakäännöskohdassa jäi hyppy hyppäämättä. "Muuten" olisi tehty nollaa. Jos nyt tarkemmin muistelen, niin Gibli taisi seisoa pyytäessäni sen radalle.
Ensi kisoihin:
- Ole huolellinen lähdön kanssa!
- Treenaa kepeillä tiukka takana leikkaaminen (onhan näitä treenattu, mutten silti luota).
Lysti oli kerjännyt menestyksekkäästi rapsutuksia maaten sohvalla ihmisten keskellä. Jälleennäkemisemme oli iloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti