Tiukka paikka

Ei sitä suoremmin voi sanoa: Lysti on taistellut hengestään, mutta toistaiseksi selvinnyt toipilaaksi. Haimatulehdus iski taas. Altistava tekijä on kysymysmerkki. Tramadoliin on ajallinen yhteys, mutta sen ei sellaista pitäisi tehdä. 

Huomasin ikävän tutut ennakko-oireet, ja alle vuorokaudessa ollaan tässä: Lysti väsähtää täysin, ei välillä reagoi puheeseeni. Tarkkailen hengitystä. Eläinlääkäriasema ottaa tutun koiran vastaan. Valmistaudun kotoa lähtiessäni siihen, että Lysti ei enää palaa. Leikkaan kaulakarvoja muistoksi, ikään kuin Lystiltä salaa, Lysti vain makaa. Istun rakkaan Kolmiokorvani vieressä kotona kelloa katsellen, pian tulevaa lähtöä odottaen. Sitten aika pysähtyy. Silitin ystäväni sileää turkkia. Tykkääköhän, että silitän, vai olenko silittämättä? Pujotan sormeni pitkien kaulakarvojen lomaan, tästä kohtaa poikakin tykkäsi aina pörryttää. Kerron häneltä terveisiä. Tässäkö se nyt oli? Otinko varmasti videon, kuinka Lystin korvat levisivät mielihyvästä, kun palasin kotiin? Miksen ottanut kuvaa Lystistä kisapaita päällä, vaikka monesti aioin? Jääkö tämä kotoa lähteminen Lystin viimeiseksi? Laitan auton valmiiksi. On nätti aamu, Lystille kaunis päivä lähteä. Maaliskuussa sitä lähti Lykkykin. Palaan kotiin nostaakseni Lystin kyytiin. Urhea koirani on noussut seisomaan ja odottaa minua eteisessä. Talutan uskollisen ystäväni autolle ja nostan kyytiin. Autoradiossa Europe kailottaa "It's a final countdown", sammutan sen. Tiedänhän minä, että päiviä on kohta 13-vuotiaalla koiralla enemmän takana kuin edessä, mutta miten se - kuolema - on silti niin lopullista ja yllättää joka kerta. Mietin hoidon rajoja. Päätän luottaa eläinlääkäriin. Perusverikokeet ovat kunnossa, mutta haimatulehdustesti näyttää taas plussaa. Ja sitten: Aggressiivisten nesteytysten ja useiden eri lääkkeiden avulla Tikkinen nousee taas. Pahin näyttää olevan tältä erää ohi. 

Gibli on ottanut lunkisti, haisteli Lystiä aluksi pelonsekaisesti. Lysti haisi minunkin nenääni oudolle: sairaalle ja lääkkeille. Pesin parin päivän päästä ystäväni suihkussa. Kun häntä kastui painavaksi, takajalat alkoivat levitä. Tuin Lystiä: pujotin varpaani Lystin varpaiden lomaan ja polvilla tuin takaosaa muuten, varovaisesti pidin kättä mahan alla, jotten paina kipeää haimaa. En aluksi tahtonut jättää Lystiä yksin, joten Giblinkin ulkoilut ovat olleet vähissä. Olen jumpannut Giblin kahdesti, mm. sivuttaiskyykyt ja laskeutumiset tasapainotyynylle, vatiin menoja, etujalat pallolla & takajalat tyynyllä, harjoittanut takajalkojen nostoja ilman menestystä - niissä Lysti on alkanut näyttää esimerkkiä.

Eilen käytiin metsäkävelyllä, tutulla metsätiellä oli moottorikelkan jäljet. Lysti jaksoi jo hyvin.

Lykky olisi täyttänyt 10 vuotta viime kuun lopussa. Silmiini osui video Lykystä. Tunsin hetkessä unohtumattoman Lykyn kaulakarvat. 

Rapsutan ja silitän Lystiä ja Gibliä. Painan tarkasti mieleeni, miltä turkki sormissa tuntuu.