Pakkanen sitten laantui loppuviikosta.
Jumppasin koirat lauantaina... tai sunnuntaina. En ole enää varma, mitä teetin, mutta luulen, että Giblille punnerrukset takajalat sängyllä, etujalat vadin päällä, kyykyt sängylle, tasapainoilua jumppapallon päällä ja tämän muistan, kieputusta oikealle ja vasemmalle makuualustan päällä. Lysti sai kevyemmät liikkeet.
Halli aukesi niin, että saa yksin käydä treenaamassa. Huojentavaa! Giblillä tsekkasin tänään:
- Puomin 2 x/puoli
- A kerran
- Lyhyenä ratana kolmen hypyn aloitus, missä irrotus 2. hypylle ja kolmannelle pakkovalssi
- Kepeille lähetys ja poispäinkääntö pituudelle
- Putkelta pituuden kautta kepeille niin, että olen vetämässä oikeaan väliin. Hienosti teki Gibli!
Tässä on video.
Lystin tilanne huolestuttaa. Perjantaina se oli haluton liikkumaan lenkillä, pysähteli auratulla ei-jäisellä metsätiellä jo 100 m sisällä ja olisi halunnut palata autolle. Ei se näkyvästi linkuttanut, mutta kipeähän sen täytyi olla. Lenkistä tuli noin 300 m mittainen. Annoin kaunotar Lystille kotona puolikkaan tramadolin. Lauantaina ja sunnuntaina sen takaosa, erityisesti vasen takajalka oli äkkiliikkeissä huterampi. Venytellessä se petti. Aloin antaa kipulääkettä säännöllisemmin, ja ystäväni piristyi selvästi. Lenkillä ei tarvinnut houkutella perään. Se laukkasi ohi ja heittäytyi hankeen piehtaroimaan. Venytellessä toinenkin takajalka piti eli ilmeisesti horjahdus johtui kivusta. Lääkkeestä ei toistaiseksi ole sivuvaikutuksia, koira ei ole lääkepöllyssä tai normaalia väsyneempi, vaan oikeasti paremman oloinen. Tässä on video Lystistä eiliseltä. Tässä on toinen video. Välillä metsätiellä oli jäätä, enimmäkseen siinä oli tahmeampaa rypelöä tai ohut lumikerros. Mutta hanki pettää vielä salakavalammin ja kadut ne vasta liukkaita onkin, ja pahimmillaan niissä on terävää sepeliä ja suolaa, mikä rikkoo tassut. Joka tapauksessa ollaan siinä tilanteessa, että Gibliä pitää välillä käyttää erikseen lenkillä, jotta se saa tarpeeksi liikuntaa.
Koronasta ei nyt ole paljon hyvää sanottavaa. Kohta on vuosi tapeltu sen kanssa. Nyt tauti ei ole (minusta) enää niin kauhea, kun siitä tiedetään enemmän. Sillä lailla on siihen on tottunut, että tuntuu oudolta katsoa elokuvia, missä matkustetaan, syödään yhdessä ja halaillaan ilman maskeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti