Vähän agilitya

Teetin Giblille vähän agilitya: etäohjausta ja sokkovalssien testausta, A ja puomi. Video. Illemmalla käytiin kävelemässä yhdessä. 

Lykyn kuolemasta tuli 4 vuotta. "Kohti ääretöntä ja yli." Unohtumaton Lykky.

74 754 - 154 - 59 - 817 - Toipilaisuutta, agilitya ja kävelyä

Illalla jännitti käydä nukkumaan, tuleeko yöllä tai aamulla lähtö päivystykseen. Ei tullut. Lysti halusi yöllä sänkyni vierestä "valvontapaikalta" pois normaalipaikkaansa nukkumaan ja laskinkin sen pois huoneestani. Aamulla ruoka ja juoma maistui hyvin. Lystikki on ollut pirteä ja kerjännyt lisää ruokaa. En ole ulkoiluttanut kuin lyhyesti, jottei toipilas vielä rasitu liikaa. 

Giblin kanssa kävin hallilla. Teetin eilisiä pujottelutreenejä ja hyvin simppelin radan kontaktit. Pujottelua nyt voi aina parantaa. Puomin ylösmeno osui aika ylös pariin otteeseen. Takana leikkaaminen oli minulta hakusessa. Video on tässä.

Huonoa ja hyvää

Olin juuri ottanut kuvan Giblistä seuran Vuoden maksi -agilitykoiran palkintopystin kanssa. Kuva on tässä. Ja valmistautumassa metsälenkille molempien koirien kanssa. Oli kaunis ilma tulossa.

Ja niin Lysti alkoi oireilla, kuten haimatulehduksessa aina ennenkin. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka kehotti lähtemään heti, jotta ehditään tarvittaessa apteekkiin. Ajomatkaa oli 45 km. Otin molemmat koirat kyytiin, koska en tiennyt, miten pitkä reissusta tulee - ja banaanin itselleni lounaan sijaan. Nappasin viimeisimmän hoitoyhteenvedon mukaan. Eläinlääkäri ei ollut aivan vieras, hän on rokottanut Lystin elokuussa 2008. Lysti aristi taas etumahaa, mikä sopii siihen, että haimatulehdus on todellakin kehkeytymässä. Muuten koira oli vielä virkeä, mutta viimeksikin ystäväni romahti tunneissa. Annetaan nyt "kaikki lääkkeet" ja toivotaan, että menee ohi näin. Kotona juominen onneksi maistui. Tarvittaessa palaamme eläinlääkäriin viikonlopun aikana. Voi Lysti-kulta.

Eläinlääkärin pihassa

Autoilevan koiranomistajan perussäännöt: Pidä aina auto riittävästi tankattuna (oli). Hanskalokeroon voisit taas laittaa jotakin syötävää, esim. välipalapatukoita.

Pujottelua

 Kävin Giblikin kanssa treenaamassa pujottelua. Meille jäi opeteltavaa.

74 242 - 128 - 59 - 815 - Ja agilityakin

Lysti voi yhä paremmin, onneksi. Olemme käyneet metsälenkeillä.

Giblin kanssa olen käynyt treenaamassa agilitya: 

• Ensimmäisellä kerralla treenasin etä-agilitya, eli ohjasin koiruutta kauempaa. Pakkovalssikin on näemmä mahdollinen sillä tavalla.
• Toisella kerralla treenasin neljällä hypyllä takaakiertoja kauempaa ja lähempää, samassa treenissä oli pakkovalssit ja backlapit
• Kolmannella kerralla katsoin, kuinka hyvin pystyn arvioimaan Giblin linjoja. Huomasin videolta, että viivästetty päänkääntö kääntää kisaratsuni hyvin, paremmin kuin valssi. Osasin ilahduttavan hyvin arvioida koirani reitin.

Korona jatkaa yhä elämän pilaamista erilaisine variantteineen.

Tiukka paikka

Ei sitä suoremmin voi sanoa: Lysti on taistellut hengestään, mutta toistaiseksi selvinnyt toipilaaksi. Haimatulehdus iski taas. Altistava tekijä on kysymysmerkki. Tramadoliin on ajallinen yhteys, mutta sen ei sellaista pitäisi tehdä. 

Huomasin ikävän tutut ennakko-oireet, ja alle vuorokaudessa ollaan tässä: Lysti väsähtää täysin, ei välillä reagoi puheeseeni. Tarkkailen hengitystä. Eläinlääkäriasema ottaa tutun koiran vastaan. Valmistaudun kotoa lähtiessäni siihen, että Lysti ei enää palaa. Leikkaan kaulakarvoja muistoksi, ikään kuin Lystiltä salaa, Lysti vain makaa. Istun rakkaan Kolmiokorvani vieressä kotona kelloa katsellen, pian tulevaa lähtöä odottaen. Sitten aika pysähtyy. Silitin ystäväni sileää turkkia. Tykkääköhän, että silitän, vai olenko silittämättä? Pujotan sormeni pitkien kaulakarvojen lomaan, tästä kohtaa poikakin tykkäsi aina pörryttää. Kerron häneltä terveisiä. Tässäkö se nyt oli? Otinko varmasti videon, kuinka Lystin korvat levisivät mielihyvästä, kun palasin kotiin? Miksen ottanut kuvaa Lystistä kisapaita päällä, vaikka monesti aioin? Jääkö tämä kotoa lähteminen Lystin viimeiseksi? Laitan auton valmiiksi. On nätti aamu, Lystille kaunis päivä lähteä. Maaliskuussa sitä lähti Lykkykin. Palaan kotiin nostaakseni Lystin kyytiin. Urhea koirani on noussut seisomaan ja odottaa minua eteisessä. Talutan uskollisen ystäväni autolle ja nostan kyytiin. Autoradiossa Europe kailottaa "It's a final countdown", sammutan sen. Tiedänhän minä, että päiviä on kohta 13-vuotiaalla koiralla enemmän takana kuin edessä, mutta miten se - kuolema - on silti niin lopullista ja yllättää joka kerta. Mietin hoidon rajoja. Päätän luottaa eläinlääkäriin. Perusverikokeet ovat kunnossa, mutta haimatulehdustesti näyttää taas plussaa. Ja sitten: Aggressiivisten nesteytysten ja useiden eri lääkkeiden avulla Tikkinen nousee taas. Pahin näyttää olevan tältä erää ohi. 

Gibli on ottanut lunkisti, haisteli Lystiä aluksi pelonsekaisesti. Lysti haisi minunkin nenääni oudolle: sairaalle ja lääkkeille. Pesin parin päivän päästä ystäväni suihkussa. Kun häntä kastui painavaksi, takajalat alkoivat levitä. Tuin Lystiä: pujotin varpaani Lystin varpaiden lomaan ja polvilla tuin takaosaa muuten, varovaisesti pidin kättä mahan alla, jotten paina kipeää haimaa. En aluksi tahtonut jättää Lystiä yksin, joten Giblinkin ulkoilut ovat olleet vähissä. Olen jumpannut Giblin kahdesti, mm. sivuttaiskyykyt ja laskeutumiset tasapainotyynylle, vatiin menoja, etujalat pallolla & takajalat tyynyllä, harjoittanut takajalkojen nostoja ilman menestystä - niissä Lysti on alkanut näyttää esimerkkiä.

Eilen käytiin metsäkävelyllä, tutulla metsätiellä oli moottorikelkan jäljet. Lysti jaksoi jo hyvin.

Lykky olisi täyttänyt 10 vuotta viime kuun lopussa. Silmiini osui video Lykystä. Tunsin hetkessä unohtumattoman Lykyn kaulakarvat. 

Rapsutan ja silitän Lystiä ja Gibliä. Painan tarkasti mieleeni, miltä turkki sormissa tuntuu.

Hihnapaketissa

Koirahiihto... Lystin kanssa olen joskus kokeillut. Se pelkäsi suksia ja ravasi vierellä 2 m liinan päässä. Vauhti oli sellaista, mitä itse jaksoin pitää. Lykyn perään en muistaakseni uskaltanut suksilla. Juoksin sen kanssa muutamaan otteeseen. Sukset hautautuivat varaston perälle. En nähnyt järkevänä käydä ensin itse hiihtämässä ja lähteä sen jälkeen koirien kanssa lenkille. 

Olen kuitenkin haaveillut jäällä hiihtämisestä keväisin hankiaisten päällä, samalla koirat saisivat liikkua nopeammin. Lysti pelkää jään kumahtelua, joten otin eilen vain Giblin mukaani. Jäällä oli ihmisiä, joten oli pakko pitää lyhytkarvaturri kiinni. Onneksi oli 2 talutushihnaa, joten niiden pituus riitti lenkkiin vyötäröni ympärille. Ensin Gibli kummeksui suksia ja sauvoja, haukkui ja kiersi ympyrää niin, että oltiin pian samassa paketissa kuin kuristajakäärmeen kietomana. Sain meidät vapautettua, iloa lisäsi alkanut lumisade ja viima, sauvojen irrottelu ja takaisin laittaminen. Mutta Giblillä oli halu liikkua ja huusinkin hiihtokaverilleni "menemene", kehuin Super-Tombaksi ja niin silkkiturkistani syttyi uljas vetohevonen. Aika pian se laukkasi aukealla jäällä suoraan eteenpäin. Lykin vauhtia, jotten laahaisi perässä painavana riippana. Pelkäsin kaatuvani. Jos aiemmin ei käynyt selväksi, en ole mikään tottunut hiihtäjä ja selän myötä tunto ja tasapaino varsinkin vasemmassa alaraajassa ovat heikentyneet. En halua katkaista selkääni, kättäni tai vääntää polvia tai nilkkoja, monot kun eivät perinteisistä suksista lähde irti kuten laskettelusuksista. Mutta aah - hommassa oli jotakin nautittavaa. Gibli veti paluumatkalla vastatuuleen kolmiokorvat niskassa läpättäen ja niin minusta tuntui kuin olisin lasketellut alamäkeen. Reilu puoli tuntia meni kaikkinensa. Gibli ei näyttänyt väsyneen (ei se edes läähättänyt), mutten halunnutkaan sitä uuvuttaa hommaan. Jos keli sallii, mennään uudelleen. Lunta sitten tuli, joten luistavat hankiaiset ovat toistaiseksi haave vain.

Illalla käytiin metsätiellä kävelyllä. Lysti laukkaili välillä iloisena edelle, jotta ehti ottaa lumipesut.

Jääkävelyä ja agilitya

Nyt hanki kantaa kivasti jäällä. Ei ole liukastakaan. Lystille olisi muuten ideaalia, mutta se pelkää jään kumahtelua. 

Kävin tänään Giblin kanssa agilityssa (video):

• Kepeillä etenemistä, vaikka jäin alkuun
• Puomi ja yksi A
• Pieni ratapätkä, missä minä kävelin ja Gibli juoksi puomilta okserille, takaakiertoon ja hypylle kauempaa, miltä kepeille
• Pujottelun jälkeen pakkovalssi hypylle
• Pari sylikäännöstä

58 645 - 208 - 39 - 755 - Jumppaa ja agilitya

Pakkanen sitten laantui loppuviikosta. 

Jumppasin koirat lauantaina... tai sunnuntaina. En ole enää varma, mitä teetin, mutta luulen, että Giblille punnerrukset takajalat sängyllä, etujalat vadin päällä, kyykyt sängylle, tasapainoilua jumppapallon päällä ja tämän muistan, kieputusta oikealle ja vasemmalle makuualustan päällä. Lysti sai kevyemmät liikkeet.

Halli aukesi niin, että saa yksin käydä treenaamassa. Huojentavaa! Giblillä tsekkasin tänään:

• Puomin 2 x/puoli
• A kerran
• Lyhyenä ratana kolmen hypyn aloitus, missä irrotus 2. hypylle ja kolmannelle pakkovalssi
• Kepeille lähetys ja poispäinkääntö pituudelle
• Putkelta pituuden kautta kepeille niin, että olen vetämässä oikeaan väliin. Hienosti teki Gibli!

Tässä on video.

Lystin tilanne huolestuttaa. Perjantaina se oli haluton liikkumaan lenkillä, pysähteli auratulla ei-jäisellä metsätiellä jo 100 m sisällä ja olisi halunnut palata autolle. Ei se näkyvästi linkuttanut, mutta kipeähän sen täytyi olla. Lenkistä tuli noin 300 m mittainen. Annoin kaunotar Lystille kotona puolikkaan tramadolin. Lauantaina ja sunnuntaina sen takaosa, erityisesti vasen takajalka oli äkkiliikkeissä huterampi. Venytellessä se petti. Aloin antaa kipulääkettä säännöllisemmin, ja ystäväni piristyi selvästi. Lenkillä ei tarvinnut houkutella perään. Se laukkasi ohi ja heittäytyi hankeen piehtaroimaan. Venytellessä toinenkin takajalka piti eli ilmeisesti horjahdus johtui kivusta. Lääkkeestä ei toistaiseksi ole sivuvaikutuksia, koira ei ole lääkepöllyssä tai normaalia väsyneempi, vaan oikeasti paremman oloinen. Tässä on video Lystistä eiliseltä. Tässä on toinen video. Välillä metsätiellä oli jäätä, enimmäkseen siinä oli tahmeampaa rypelöä tai ohut lumikerros. Mutta hanki pettää vielä salakavalammin ja kadut ne vasta liukkaita onkin, ja pahimmillaan niissä on terävää sepeliä ja suolaa, mikä rikkoo tassut. Joka tapauksessa ollaan siinä tilanteessa, että Gibliä pitää välillä käyttää erikseen lenkillä, jotta se saa tarpeeksi liikuntaa. 

Koronasta ei nyt ole paljon hyvää sanottavaa. Kohta on vuosi tapeltu sen kanssa. Nyt tauti ei ole (minusta) enää niin kauhea, kun siitä tiedetään enemmän. Sillä lailla on siihen on tottunut, että tuntuu oudolta katsoa elokuvia, missä matkustetaan, syödään yhdessä ja halaillaan ilman maskeja.