Saa nähdä, miten koronan armoilla ollaan ensi vuosi. Toivon, että rokote tepsii ja päästään normaaliin elämään takaisin.
Lystille toivon terveyttä ja hyvää vointia.
Giblille toivon myös terveyttä ja hyvää vointia. Harrastuksellisesti pyrin kehittämään Gibliä taitavammaksi agilityssa. BH-koe on vähän ajatuksissa. Näyttelyssä pitäisi käydä.
Itse pyrin kehittymään agilityn ohjaamisessa ja koirien parissa muutenkin.
Kuinka kävi?
Tämä vuosi on surun ja muutosten vuosi. Menetin Lystin ja muutimme. Koronan rajoittama elämä jatkui.
Lysti
Kaunotar Lysti oli hyvästeltävä elokuun viimeisenä päivänä. Voi kuinka kaipaankaan urheaa ja luotettavaa ystävääni.
Lysti sairasti useita haimatulehduksia tänäkin vuonna. Maaliskuussa siloturkkini oli tiputuksessa 3 päivää ja vähän sen jälkeen haettiin päivystyksestä apua, ja sitten taas kohta ja kohta. Selkävaiva paheni. Ajoittain Lysti oli jopa haluton liikkumaan. Lystikki väsähti monta kertaa lyhyelläkin lenkillä, jolloin kannoin sylissäni jonkin matkaa. Lystihän ei mitenkään kantamisesta pitänyt, joten kysyin aina ensin: "Lysti, otanko syliin?" Samaa tehtiin joskus eläinlääkärissä, kun liukkaalta lattialta oli vaikea hypätä tutkimuspöydälle ja talvisin autoon noustessa, jos alusta oli liukas. No nyt lenkillä, jos Lysti pysähtyi ja kysyttyäni kyykistyi "syliinottamisasentoon", otin syliini. Samalla mietin, kuinka voipunut Kaunotar mahtoi ollakaan. Kun kantamukseni alkoi olla levoton, laskin hänet maahan. Seuraavana päivänä kaikki väsymys saattoi olla poissa ja koira hyvin pirteä. Kipulääkkeet eivät sopineet tai auttaneet. Akupunktiosta oli paras apu, mikä hiipui ajan kanssa. Muuttoon Lysti suhtautui rauhallisesti ja asettui hyvin uuteen kotiimme.
Lähtö oli lopulta yhtäkkinen. Edellisenä iltana Lysti juoksi metsässä Giblin kanssa ja ui. Seuraavana päivänä otin Lystin mukaani hakemaan pizzaa italialaisesta ravintolasta. En tiennyt, että Lysti lähti kotoa silloin viimeisen kerran. Ehkä se oli armollista meille molemmille? Oli kaunis päivä. Olin etukäteen pohtinut, miten vaikeaa Lystistä luopuminen tulee olemaan, mutta en silti aavistanut surun määrää. Kuolema on joka kerta liian lopullinen. Tämä Englantilainen potilas -elokuvan video kuvastaa tunnelmia parhaiten. Olen ikuisesti kiitollinen siitä kaikesta, mitä Lysti minulle antoi. Ilman Lystiä minulla ei olisi koiraelämää.
17.8.2021
Gibli
Gibli, pieni belgialaiseni. Sydäntytöstäni tuli ainut koirani, mikä tuntuu haavoittuvaiselta. Olen tavallaan luonut suhdetta Gibliin uudelleen. Olen ymmärtänyt, kuinka poikkeuksellisen hyväluonteinen Kip on belgialaiseksi malinoisiksi. Kisavideoilla starteissa Tomba näyttää siltä kuin söisi minut välittömästi, mutta ei syö. Olen katsonut iltaisin hennosti kihartuvia lyhyitä niskakarvoja ja miettinyt, että tämäkin koira on minulle valtavan arvokas perheenjäsen.
Agility
Giblistä tuli hyppyvalio. Agilityvalion arvo on yhden sertin päässä. Gibli kipusi Sagin Rankingissa sijalle 48, mikä on minusta hieno saavutus.
Muuton jälkeen agilityyn on tullut uudenlainen rytmi: treenaamme tiistaisin ja kisaamme viikonloppuisin, mistä tulee toinen treeni. Käymme keskimäärin kerran kuukaudessa yksityistunnilla.
Kisavuotta sävyttivät useat tauot: Giblin loukkaantumiset, alkuvuoden kovat pakkaset, heinäkuun helteet, ja tietenkin korona, minkä vuoksi kisoja peruttiin ja helmikuussa harjoitushallikin suljettiin. Kisakausi alkoi toukokuussa.
1.6. Gibli loukkaantui kisoissa kaaduttuaan pituuden jälkeen kamalan ahtaalla radalla. Seurasi parin viikon agilitytauko.
5.6. anturaan leikkaantui palkeenkieli, jota parannettiin 2 viikkoa.
19.6. käytiin seniori-SM-kisoissa ihan kylmiltään. Mentiin vain yksi rata. Säästelin tuoreesti parantunutta tassua ja lisäksi oli helle, mitä Gibli sietää huonosti.
Heinäkuussa oli helteitä, jolloin keskityimme uimiseen. Heinäkuun puolivälissä käytiin halli-SM-kisoissa vailla menestystä - eipä oltu käytännössä treenattukaan. Lisäksi mielessäni siinsi seuraavan viikon muutto ja olin siksi jopa iloinen, ettei päästy finaaliin.
5.8. fysioterapiassa löytyi vasemmalta tricepsin vierestä nappula, joka ei fysioterapeutin mukaan sopinut jänne- tai lihasvammaksi. Koska en ollut varma, Gibli jäi treenitauolle Toijalan uä-kontrolliin saakka, mikä oli 19.8. Gibli sai puhtaat paperit.
Meillä oli osallistumisoikeus agilityn yksilö-SM-kisoihin, mutta pelkäsin jo etukäteen luonnonnurmialustan olevan liukas. Valitettavasti olin oikeassa. Perjantai-illan esikisoissa useat koirat kaatuivat, joten peruin osallistumisen. Lysti kuoli seuraavana tiistaina, joten jälkikäteen olen tyytyväinen, että sain viettää Lystin kanssa senkin viikonlopun.
Loppuvuodesta Gibli juoksi Ojangossa päin verkkoaitaa, kun luuli ulkokentän oven olevan auki siinä kohtaa. Fysioterapiassa pää kääntyi vinoon, ja korjaantui hoidolla. Olisi törmäyksessä voinut niska katketakin.
Kisasimme 70 starttia. 0-ratoja tuli 15 eli 21 %, 5 vp:n ratoja 9 kpl, 10 vp 4 kpl, 15 vp x 1 ja hylättyjä ratoja 41 kpl eli 59 %.
Virheet on alla sekä hylätyiltä että oikeassa järjestyksessä suoritetuilta radoilta. Kaikkia virheitä en ole merkinnyt kisojen jälkeen, vaan tyytynyt ilmaisuun "moninkertainen hylkäys" tms. Onnistuin valikoimaan useammat kisat, joissa kukaan muukaan ei tehnyt nollaratoja, mutta jalosti ajateltuna sekin on vain treenin puutetta.
22 x hypyltä virhe (takaakierto suoraan, hypyn ohitus tms.)
18 x ansaputki
9 x keppivirhe
9 x rima
4 x ohi pituuden, 1 x pituuden kalikka
1 x renkaan ohi
3 x puomin ylösmeno, 1 x puomin ohi
1 x puomin alastulo
6 x A:n alastulo, 1 x A:n ohi, nämä alastulovirheet alkoivat tulla loppuvuodesta
1 x Gibli varasti lähdöstä ja keskeytin radan siihen.
Fysioterapiassa käytiin säännöllisesti, joko loukkaantumisten vuoksi tai muuten vain tarkistuksissa.
Näyttelyt
Valion arvo mielessäin käytiin näyttelyissä elokuussa ja syyskuussa. Elokuussa Gibli ei ollut riittävän hyvä, mutta syyskuussa "erittäin hyvä".
Koiratanssi
Loppuvuodesta aloitettiin koiratanssi, mikä on Giblin kanssa hauskaa! Kiittelen jälleen pienen ystäväni keskittymiskykyä ja välinpitämättömyyttä muita koiria kohtaan.
Mitä minä sitten?
Vuoden aikana tapahtui paljon. Huoli Lystistä lisääntyi. Giblin kanssa kisatessani jätin Lystin hoitoon, koska Lysti ontui pidempien automatkojen jälkeen. En myöskään halunnut Lystiä kiusata, "odota sinä autossa, minä kisaan Giblin kanssa". Muutettuani kisamatkat lyhenivät, jolloin Lysti oli helpompi jättää kotiin lyhyemmäksi aikaa. Keskeytin silti jotkin kisat jo yhden startin jälkeen tai ilmoittauduin vain 2 starttiin, jotta Lystin ei tarvitsisi olla niin pitkään yksin, jos vaikka alkaa voidakin huonosti. Oli huojentavaa asua lähellä päivystäviä eläinlääkäriasemia ja apteekkeja.
Lystin kanssa opin nauttimaan pienistä hetkistä kävelyillä ja kotona viimeisinä aikoina. Jälkikäteen hämmästelen, kuinka Lysti ehti asua täällä vain vähän alle 6 viikkoa. Elin niin täysillä sitä aikaa. Joskus kävin pitkäkseen matolla maanneen Lystin viereen ja vain hengitimme vierekkäin. Suru Lystin kuoleman jälkeen on ollut iso ja niin on yhä, mutta pahin ahdistus on sentään laantunut. Jotenkin elämäni aikajana on jakaantunut. On aika ennen koiria ja Lystiä, Lystin ajan aika ja aika Lystin jälkeen.
Rakentelen Giblin kanssa nyt samaa rauhoittumista kuin Lystin kanssa. Katson, kuinka Gibli nauttii haistelemisesta ja maailman katselemisesta. Yritän muistaa ajatella, että todennäköisesti elän myös nyt "vanhaa hyvää aikaa", jota kaipaan vielä joskus.
Agilitysta sitten: Innostuin lisää omd-ideologiasta ja aloin käydä koulutuksissa harvakseltaan. Muutto helpotti huomattavasti treenaamista ja kisaamista, kun matkat lyhenivät merkittävästi. Vieläkin kisafiiliksestä tuntuu puuttuvan jotakin, kun ei ole tarvinnut pakata edellisiltana ja herätä viideltä. Myös koiratanssi tuntuu luonnikkaalta.
Kävin Roomassa lokakuun alun viikonloppuna, kun korona oli hyvässä vaiheessa ja rokotus vielä suojasi. Matka oli hyvä katkos tähän kaikkeen. Ja kuten aina, matkailu avartaa. Näin, kuinka ulkomailla pelattiin koronan kanssa. Maskipakko ja koronapassi loivat turvallisuutta ja pitivät koronaluvut aisoissa. Suoritin italiankielen tentin kiitettävin arvosanoin.
Roomassa 2.10.
Mitä toivon vuodelta 2022?
En toivo ääneen mitään. En toivo myöskään kristallipalloa. En halua tietää kauheuksia etukäteen. Yritän jälleen kehittyä koiran lukijana, agilityohjaajana ja ihmisenä. Haluan tajuta, että elän just nyt vanhaa hyvää aikaa.
V. 2021 kuvina
30.1.2021 Minusta tässä kuvassa näkyy Lystin luottamus Gibliin. En asetellut kumpaakaan tähän kuvaan. Huomasin vaan kerran, että nythän he ovat kuvauksellisesti.
10.2.2021
13.2.2021
7.3.2021 Haimatulehdus tuloillaan
Gibli ja seuran Vuoden maksi-agilitykoira-pysti 27.3.2021 (Tämän kuvan ottamisen jälkeen Lystille tuli taas haimatulehdus ja ajoin päivystävälle eläinlääkärille 45 km päähän.)
9.4.2021 Turussa Giblin kanssa
17.4.2021 kirkkaassa auringonvalossa
22.4.2021 Gibli kotona normaalipaikallaan
Lysti 13-vuotissyntymäpäivänään 28.5.2021.
Giblin tassu 12.6.2021
28.6.2021 uimassa lempipaikassamme varjon puolella. Luovuin lelujen viskelystä, koska molemmat uivat ilmankin ja sen verran kuin haluavat. Näin tunnelma on seesteisempi.
4.7.2021 sama paikka. Gibli on kova tyttö ruoppaamaan. Lysti seuraa.
14.7.2021 Sama paikka
21.7.2021 Muuttopäivän ilta
23.7.2021 Lysti lunkina
23.7.2021
29.7.2021 Uusilla seuduilla lämmin päivä
Elokuussa kisoissa
19.8.2021 Jotta muistaisin, miltä Lystin korvan tyvi tuntuu. Nyt tätä kuvaa katsellessani sen tunnenkin.
19.8.2021
30.8.2021
1.9.2021 Lystin makuupaikka
4.9.2021 Gibli on vieressäni päiväunillani, kun yritän nukkua ikävää ja väsymystä pois.
Vielä oli yhdet kisat tälle vuodelle. Savioja tuomaroi.
1. agilityradalta 0, sij. 2. Tässä on Jeren ottama video. Onnistui mm. ulkokautta takaakierto kahdessakin kohtaa. Arastelin saksalaista ohjausta, koska viime kisoissa Gibli tiputti herkästi rimoja, jos olin edessä metrienkään päässä. Tällöin kisakumppanini laski ilmalennon aikana laskusiivekkeet (= takajalat) ja tiputti riman. Hapuilua oli nyt ennen keppejä edeltävää hyppyä, Gibli oli jo menossa pujottelemaan, käännähti takaisin.
2. agilityradalla tehtiin moninkertainen hylky ja kaadettiin mm. muuri onneksi hitaassa vauhdissa. Gibli meni heti alkajaisiksi putkeen, kun piti A:lle yms.
3. hyppyradalla tehtiin 0 ja jälleen sijoitus 2. Tässä on Jeren ottama video. Yritin jälleen varoa Giblin edessä olemista. Viimeisimmän putken jälkeistä ohjausta mietin pitkään, koska en halunnut rynniä Giblin eteen. Pakkovalssi ei siihen paikkaan kuulunut. Jotakin kummallista siinä tein, mutta Gibli ymmärsi. Kamalaltahan erityisesti tuo kohta näytti.
Pohja on pehmeä, missä on hyvät puolensa. Olen kiitollinen, että Gibli piti rimat. Kontaktitkin sujuivat. Samoin kepit. Hyvä mieli.
Saas nähdä, miten korona vaikuttaa kisaamiseen alkuvuodesta.
Torstaina kävin juoksemassa sulaneet Malminkartanon portaat eli 3 x 101 porrasta ja neljännen kerran joka toiselle askelmalle kävellen askeltaen. Huomasi hyvin, että on ollut taukoa. Jo ekan kipaisun jälkeen otti henkeen ja jalkoihin.
Tänään pääsin töistä vähän aiemmin. Samoiltiin tunti metsässä ja kallioilla auringon laskiessa.
Koronasta en viitsi sanoa mitään. Odotan kolmannen rokotuksen ajanvarausta.
Ensinnä koronaluvut. Ei tarvitse olla kova ennustaja nähdäkseen, että ilmaantuvuus tulee lisääntymään merkittävästi, kun omikron valtaa maata ja lisärajoitukset antavat odottaa itseään.
Täällä on joka paikka jään peitossa eli liukasta.
Agilitytreenit:
Hyppytekniikan alastuloharjoitus
Sivulle irrottaminen, takaakierto - pituus - takaakierto
Tavoite on lähteä ajoissa, koska jään nykyisellään liian kauan odottamaan ja myöhästyn.
Tähän yhdistin valmiin palkan. 2 x Gibli teki oman ratkaisunsa ja lähti puomille palkan siintäessä silmissään, sitten alkoi kuunnella.
Testasin poispäinkäännöksen ja juoksemaan lähtemiseni, Gibli kesti hyvin.
Puomin ylösmenoja, puomi oli maassa, näitä noin 5 x
3 A:ta vapaa-käskyillä, niin koira näyttää venyvän alastulolle hyvin
Kepit seinää päin oli vaikeat valmispalkalla, pidin sitten palkan kädessäni. Edessä leikkaaminen sujui hyvin. Irtoamiseni Gibli kesti hyvin myös.
2 x eteenmeno
Sitten ajoin fysioterapiaan, missä Giblillä oli kaikki paremmin kuin viimeksi. Pää ja niska ei nyt vääntynyt testatessa vinoon, kaulan kova kohta oli pehmeämpi eikä eturaajoissa ollut puolieroa. Ft suositteli venyttelyjen jatkamista pari kertaa viikossa ja jumpat ovat myös hyväksi.
hyppärillä ei onnistunut takaakierto ja myöhemmin Gibli meni takaakiertoon, kun ei pitänyt. 1 rimakin tipahti, kun olin edessä.
agilityradalla en saanut myöskään takaakiertoon ja puomin takana putken jälkeinen hyppy ei onnistunut. Muuten ihan sujuvaa.
hyppärillä tuli rima, kun tein liian täpärän persjätön, ja myöhemmin myös, kun tein Giblin mielestä valssin liian myöhään. Keppejä Gibli harjoitteli kolmesti. 20 vp.
Päivän huonot:
Taisi tulla joka radalla joku rima alas. Videolta näen, että Gibli rankoo, jos olen hänen mielestään yhtään edessä, siis vaikka valssi tai persjättö olisi valmiihko metrien päässä.
Puomin ylösmeno nyt oli siinä ja siinä, keinu ok, A:n alastulo täpärä.
Kepit Gibli teki hienosti toka radalla, mutta kolmannella vastaavasta kulmasta ei sitten onnistunutkaan, ei kääntynyt kolmanteen väliin ajoissa.
Päivän hyvät:
Lähdöt?
Nyt ei voi kehua rimoja, kontakteja tai pujottelua.
Me tarvitaan ison kentän treenejä. Ja onnistumisia.
Ai niin, koronapassi oli käytössä - hyvä. Ja maski oli lähes kaikilla paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Tehdäänpä nyt tällainen erilainen postaus. Musiikki on aina ollut minulle tärkeää.
Kun Lysti haettiin, radiossa soitettiin Happoradion Hirsipuuta. "...Roikun sinussa kuin hirsipuussa, koiranpentuna luussa, voi mielipuolta..." *KLIK*
Kun Lykky haettiin, kotimatkalla radiossa soi Haloo Helsingin Maailman toisella puolen. Tulee vieläkin kylmät väreet ja silmät kostuvat. Pieni harmaa pentu oli pojan sylissä. "Isä olen täällä maailman toisella puolen ja laulan pappadaduda papappa duda dapa. Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen...." *KLIK*
Lykyn kuoleman jälkeen kuuntelin Kuningasidean Pohjolan tuulia. "... Vaikka kuinka koetin nähdä ja ymmärtää paremmin, ehkä sittenkin ymmärtämättä, vois olla helpommin. Lauluni laulan sulle, kun kesäyön aurinko laskee ja Pohjolan lempeät tuulet vastaa..."
Lystin kanssa kuuntelin ensimmäisiin yksilö-SM-kisoihin mennessä The Scriptin Hall of Famea. Oli kohtalon ivaa, että sama kappale tuli radiosta, kun Lystin kuoleman jälkeen ajoin ruohikon ohi, missä Lystiä ulkoilutin yöpyessäni hotellissa juuri samaisissa SM-kisoissa. "Standin' in the Hall of Fame. And the world's gonna know your name. 'Cause you burn with the brightest flame. And the Wordl's gonna know your name..."
Lystin kanssa yhteenkuuluvuutta todisti Happoradion Rakkaus. "Tunnemeren kuohussa, kaksi kastunutta luodolla, läsnä joka solulla, se on sallimista luotolla. Tahto olla vahva nyt, ehkä selvänä ja tahdikas. Itsetunto elpynyt, vihdoin lupa olla toiveikas." Ja jotenkin kolahti se "...viimeinen viini juomatta." Lykyn kuoleman jälkeen kuuntelin paljon Lystin kanssa kisoissa Juha Tapion "Sinun vuorosi loistaa". "Tänään tullut on päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa." Ja onnistuneiden kisojen jälkeen kuunneltiin Haloo Helsingin: Huuda!
Giblin kanssa tsemppaan tällä, vanha kunnon AC/DC: Kick You When You're Down. "Why do they kick you? Man, they're trying to trick you when you're down."
I'll lie there with you When you get up early in the morning I'll get up with you If you have a craving I'll get it for you You wanna take a ride all by yourself I'll be waiting for you
Love is my drug, is my medicine Stay with me honey, stay with me honey, stay with me..."
Jostakin syystä Lystin viimeisinä aikoina kuului radiosta usein Queenin "Who wants to live forever". En kärsi kuunnella sitä vieläkään. En pystynyt kuuntelemaan sitä Lystin ollessa kyydissäkään viimeisinä aikoina. "... But touch my tears with your lips, touch my world with your fingertips. And we can have forever and we can love forever, forever is our today..."
Lystin varsinainen muistokappale on Antti Tuiskun Iltalaulu, jota poika hyräili, kun Lystin henki oli höllässä, ennen leikkausta. Lystihän eli sen jälkeen vielä liki 10 vuotta, mutta aina sitä kappaletta mietin, kun Lysti voi huonosti. Toivoin, että Lysti on tyyni, kun lähtö tulee. "Varjot kasvavat, on tullut ilta. Nurmen kukat jo sulkeutuneet. Karjaa noudetaan pois laitumilta ja hiljaa ovat järvien veet. Joskus pelkäsin, en enää pelkää. Tyynin mielin nyt ootan mä vaan. Ei heikoille käännetä selkää, vielä portin mä nään raollaan. Ja kun viimeisen lauluni kuulet, se on kaunis ja rauhallinen. Ehkä hiljainen hyräily tuulen, taikka viserrys varpusen."
2. hypylle lähettäminen takaakiertoon ja valssi, tähän sain itse jotakin järkeä, yht. 3 toistoa
Putki puomin ali ja pujottelu, sivuerkaantuminen, rengas ja saksalainen, x 2
Saksalaiset sujuivatkin hyvin
Putki puomin ali ja hyppy, suora hyppy kerralla hyvä, vino hyppy vaati 3 toistoa
4 hypyn kuvio, missä kolmannelle takaakierto
Kepeille tiukka sulkukulma, lähestyminen renkaan ja okserin kautta, poismeno pituuden kautta, sekä takana leikkaaminen että edessä puolen vaihto. Kahdesti Gibli ei taipunut toiseen väliin.
A:lla toimii harjoitusolosuhteissa, jos toistan "vapaa"-käskyn
Puomin ylösmeno oli taas hankala, jos en seiso vieressä näyttämässä.
Käytiin taas metsässä jäähdyttelemässä. Ja hyvin siellä 15 asteessa jäähtyykin.
Lahikaisen radoilla. Eka startti klo 20.15 ja toinen klo 21.15. 13 astetta pakkasta, kylmä viima. Pimeää, tosin lumi ja valot valaisivat riittävästi. Radat olisivat olleet täysin suoritettavissa.
1. agilityradalla hylkäys. Ennen sitä Gibli otti A:n alastulolta virheen. Juoksu-A:mme on mennyttä. Kepit veivät päin seinää. Yllättäen kepit pujoteltuaan Gibli kääntyikin pujottelemaan niitä takaisin. Hylkäys. Puomi ok.
Olin ilmoittautunut myös tälle päivälle. Luvattiin 18 astetta pakkasta. Lisäksi aikataulu oli epämiellytävä: 60 koirakkoa, koot xs-l peräkkäin, starttien väli liki 2 tuntia. Tuolle nahkamahalle tämä koronatilanne huomioon ottaen mahdoton yhtälö. Peruin osallistumiseni. Ja muistin oikein. Aamu-ulkoilulla Giblistä tuli kolmijalkainen, vaikka oli mantteli päällä. Lämmittele ja jäähdyttele siinä sitten koiraa, ja altista loukkaantumiselle.
Vedän Giblin keppien jälkeen pois ansahypyltä. Tiia Tahvanainen Photography / www.tiiatahvanainen.com
Se on vaan taivaan tosi, että kisoissa on "vahvasta maskisuosituksesta" huolimatta aina ne muutamat, jotka eivät maskia pidä - kuten nytkin. He eivät myöskään kunnioita turvavälejä. Pari viikkoa sitten kisoissa yksi sankaritar tuli opettamaan koiralleen tokon kaukokäskyjä (huutamaan käskyjä) ilman maskia metrin päähän kapealle käytävälle, minkä reunalla agilitykisaajat seurasivat radan rakentamista. Viikko sitten yksi maskiton parkkeerasi itsensä ainoan ratapiirustuksen viereen. Lappeenranta teki hienon ratkaisun ja vaatii kisaajilta koronapassin. Eikö se herättänyt "Tämä on syrjintää!" -kommentteja. Kertoo siitä, että rokottamattomia on agilitykisoissa reippaasti. En tajua, miten joku kehtaa. Sama, kun toisi rokottamattoman koiransa kisoihin sen turvin, että muut koirat on rokotettu.
Meillä on pahimmillaan tappava/vammauttava kulkutauti ja oltaisiin kaikki kotiarestissa, jos rokotusta ei olisi. Rokote ei anna 100 % suojaa, mutta teho on aika lähellä sitä, se alentaa sairastumista ja sairauden vakavuutta merkittävästi. Ja se maski suojaa myös käyttäjäänsä, varsinkin FFP-2-luokan maski, mitä saa marketeista. Vaikka agility on yksilölaji, radan rakentamista seuratessa ja rataan tutustumisessa vähintään 30 ihmistä pörrää keskenään ilman turvavälejä 5-8 minuuttia, ja radalle mennessä (ilman maskia) pitää monesti raivata tiensä muiden välistä. Ystäväni ehdotti roskasankoa, mihin maskin voisi startissa tiputtaa. Siinäkin olisi järkeä. Jokainen turhaan koronaan sairastunut on liikaa.
Saksalaiset suorilla ja vinoilla hypyillä, nyt ei ohimenoja
Pitkittäisellä hypyllä kääntyminen ei-ristiin, onnistui
Kepeillä taas tiukka puolenvaihto takana, Gibli ei häiriintynyt
1 x A lelupalkalla
Puomin ylösmenoja targetilla, ehkä 50 % onnistuminen, jos vedätän edellä.
Loppujäähdyttely samassa hallissa tanssiaskelia tapaillen. Ulkona tuntuu kylmältä.
Illalla saunottiin. Gibli on kiva saunakaveri. Ei vaan kestä yhtään löylyä. :D
Ja aamulla ennen töitä tuli yllättäen iv-suodatinvaihtajat, vaikka olin ilmoittanut etukäteen, ettei meille tarvitse tulla. Olin vaihtanut suodattimet elokuussa. He olivat sinnikkäitä "ei mene kuin pari minuuttia". Suljin Giblin makuuhuoneeseen, koska minun oli piipahdettava autolla. Reissussani meni 2 minuuttia. Palatessani Gibli oli eteisessä vastassa. Huoltomiehet sanoivat, että tykkäsi kovasti rapsutuksista. Samalla muistin, että Giblikkihän avaa ovet itse - ja oli ilmeisesti päättänyt pitää miehille seuraa, kun talon emäntä oli epäkohteliaasti poissa.
Jippiajee. Tänään 1 622 uutta tartuntaa. :( Otsikon luvut: todetut tapaukset, sairaalahoidossa olevat, teholla olevat ja koronaan menehtyneet. Agilityliitto näyttää olevan napakka, ja näyttää siltä, että kohta vilautellaan koronapassia myös kisoissa. Tosin pakkanen, pitkät starttivälit ja autossa starttien odottelu ei houkuttele, joten voi olla pian talvitauon aika.
Giblin kanssa on jumpattu ja tapailtu tanssiaskelia.
Hallilla. Onpa vilakka tuuli. Pakkasta 8 astetta. Maassa on lunta puoli senttiä paikka paikoin.
Kepit, lähetys putkeen, tiukat takana leikkaamiset - Gibli ei erehtynyt kertaakaan.
Saksalainen, myös eri kulmista: Gibli oikoi aluksi ilman verkkoa. Nämä kaipaavat yhä vahvistusta.
Erkaantumiseni siivekkeen ympäri kiertämisessä, onnistui.
Mersun merkkiin irrottaminen, onnistui, myös vastakäännöksellä.
A ja puomi. Ylösmenokontakteilla saa kivasti harmaita hiuksia.
Jäähdyttely tehtiin metsässä. Tuli mieleeni, että niin tein varsinkin Lystin agilityuran alkuaikoina. Koin, että treenin jälkeinen ulkoilu metsässä rauhoittaa sopivasti psyyken ja fysiikan, sekä koiran että omistajansa.
Lystin 40 x 60 cm kuvataulu tuli. Harmillisesti valokuvan pikselit eivät riittäneet isompaan. Ripustin kuvan seinälle tämän tietokoneen näytön viereen. Vähän kuin Lysti olisi tullut kotiin, paitsi ei lähellekään tietenkään. Otin kuvan lumessa pakkasella 31.1.2011, ollessani selän vuoksi sairauslomalla ja varsin kipeä. Kuvassa Lysti on 2½-vuotias, varma, vahva ja elinvoimainen. Jännä liike tulee siitä, että lähestymisjarrutus on alkanut. Lempikuvani.
Eilen juoksin kuntoportaat: 3 x 101 porrasta kipittämällä ja 1 x joka toinen kävellen. Lunta ei juuri vielä ole, jkv oli jäätä portaissa. Hengästyin paljon vähemmän kuin alun perin. Setin jälkeen oli jonkin verran voimattomuutta jaloissa. Tämä jää varmaan tauolle, jos tulee lunta tai portaat jäätyvät pahemmin. Jotakin pitää keksiä tilalle. Kuntosali olisi hyväksi, mutta tässä koronatilanteessa ei houkuttele.
Illalla oli tanssitreenit. Tammikuussa jatketaan.
Takaperin ympäri pyöriminen: Tässä Gibli edistyy, mutta ei ole vielä sujuvaa. Voit kohta lisätä käskyn. Anna nami eri kädestä.
Musiikkiin eri kuvioita. Lisää omaa liikettäsi ja eri askelluksia. Testaa eri kappaleita, ja tunnustele, mikä kuvio voisi sopia mihinkin.
Uutena kumarrukset, joista Gibli pääsi hyvin jyvälle. Näitä voit jatkaa liikkeestä ja häivyttää ruokapalkkaa hiljalleen.
Giblin keskittymiskyky on uskomaton. Tilassa on 4 koiraa. - Karvainen ystäväni jaksaisi tanssia 45 min putkeen.
Olipa kova pähkäily viikko sitten, mennäkö ilta- vai aamukisoihin. Etukäteen iltakisojen ennustetut rataprofiilit vaikuttivat houkuttelevimmilta. Valitsin aamukisat. Valitsin väärin. Yöllä alkoi myös talvi. Oli vähän lunta maassa ja -8. Sinänsä piristävää, mutta agility sopii enemmän kesälajiksi.
1. agilityrata oli haastava. Oli vaikeaa jo oppia se ulkoa. Ratapiirustus julkaistiin vähän etukäteen, mutta sanottiin, että ei pidä paikkaansa. Oli hankalia linjoja, kiirettä takaakiertoihin, ahdasta, väärien esteiden ohituksia, siivekkeen ympäri kierrättämisiä putken edessä jne. Jossakin kohtaa hyllytettiin ja varmaan jossakin toisessakin. Yksikään maksi ei tehnyt minkäänlaista tulosta. Pikkumakseista yksi teki nollan, ei muita tuloksia.
2. hyppyrata ei jäänyt mieleen. Hylkäys jossakin kohtaa, joo, pituuden ohi, ja seuraava hyppy väärin päin ja joku sitä seuraavakin. Oli profiililtaan kuitenkin helpompi kuin eka rata.
3. hyppyrataakin oli vaikea oppia ulkoa. Erityistä huolta herätti hyppy-pituus-kepit, jossa pituus hypättiin aivan vinoon linjaan. 5 vp lopun hypyn ohituksesta. Hyppäytin sen uudelleen, että saatiin joku tulos. Olin luullut meillä olevan jo 5 vp, koska kuulin osuman pituuden palikkaan.
Gibli pysyi starteissa, pujotteli virheettömästi, ei tiputellut rimoja ja tuli hypyille putkien edessä. Koirassa ei ollut vika. :)
Koronasta: Oli vahva maskisuositus. Ne kaksi kisaajaa, jotka eivät pitäneet maskeja, eivät myöskään pitäneet turvavälejä. Näin se vaan menee. Tervetuloa Omikron, täällä on otolliset olosuhteet.
Koronaluvut taas tuossa ensin. On se ihme, ettei tänne saada/saatu ajoissa koronapassia ja maskipakkoa. Seurattaisiin mieluummin Italiaa kuin Itävaltaa.
Kävin Giblin kanssa treenaamassa:
Hyppytekniikasta laskeutumisharjoitus x 4
Kepeiltä poispäinkääntö putkeen, itse ohjasin huonosti ja Gibli palasi pujottelemaan. Näin kävi x 3. Tajusin onneksi muuttaa ohjaustani. Kokeilin kepeillä myös tiukat takana leikkaamiset.
A etupalkalla ja bumpperilla
Puomi bumpperilla. Mitä sitä sitten treenaa, kun 1.1.2023 alkaen ei tarvitsekaan osua puomin ylösmenolle?
Putki - putki, välillä hyppy niiden välistä sivulle
Toiselle hypylle siivekkeen ympäri kierrättäminen
Saksalainen
On lunta 1,5 cm, päivällä vähän plussan puolella, nyt varmaan aste pakkasta. Ihanan valoisaa!
1. rata oli Suomalaisen hyppäri. Se meni muuten ihan hyvin, mutta pituuden jälkeisen takaakierron jälkeen Gibli poimi ylimääräisen hypyn, minkä jälkeen ylimääräisen putken, minkä jälkeen meni kepeille väärin sisään, mutta sitten sen jälkeen "jatkettiin nollaa".
2. rata oli Mikkilän agilityrata. Stream on yhä meneillään, liitän videon myöhemmin. Kontaktit otettiin tarkasti. Yhdessä kohtaa oli täpärä paikka, missä paloi sekunteja. Gibli kuitenkin tekaisi nollan, millä oltiin ihan loppuun saakka toisessa sijassa ja sertissä kiinni, mutta jäätiin kuitenkin kolmansiksi.
3. rata oli Suomalaisen agilityrata. Ei me nyt silläkään loistettu. Lopuksi pyysin Giblin uudelleen puomin alastulolle. Hylkäys sieltä.
Plussaa:
Lähdöt
Ohjautuvuus
Miinusta:
A ei ole hyvä tälläkään systeemillä.
Muista treenata toiselle hypylle siivekkeen kierrätys!
Eilen kävin juoksemassa Malminkartanon portaat: ekat reilu 100 x 3 ja sitten joka toiselle askelmalle 4. kerta.
Gibliä olen jumpannut ja koiratanssiliikkeet ovat varsin hyviä lämmittelysarjoja.
A:n testausta... En halua toistaa estettä monesti Giblin kroppaa säästääkseni ja olen taas epätietoinen tämän kanssa. Joka kerran Gibli otti kontaktin, mutta kisoissahan se on eri juttu.
Vietettiin puomin ylösmenolla palkkaustuokioita.
Kepit seinään päin, Gibli tuli pois ennen viimeistä välistä muutaman kerran. Laitoin verkon viimeiseen väliin, minkä jälkeen pujotteli loppuun saakka, mutta tuli hitaammaksi ja epävarmemmaksi jo keppien alusta alkaen. Tätä epävarmuutta paikkasin tauon jälkeen siirtämällä kepit kauemmas seinästä ja tukemalla vierellä loppuun saakka. Niin saatiin hyväviettisiä toistoja. Herkkä tyttö.
Saksalainen verkon kanssa ja lopulta ilman. Gibli näyttää hoksanneen jutun juonen ja sai ansaitsemansa kehut.
Kotona venyttelin Giblin ft:n ohjeiden mukaisesti. Puolieroa eturaajojen välillä on vaikea havaita.
Koiratanssijuttuja on tehty vähän myös.
Otin tetanus-tehosteen. Sen verran usein tulee palkatessa huti-puruja. Puutiaisenkefaliitti-rokote pitää tehostuttaa myös.
Takaakierto putken edessä, en saanut Gibliä putkeen kertaakaan
Saksalaisen harjoittelua verkko apuna, rima 40 cm:ssä
Puomi
A:ssa on miettimistä. Meidän virheetön kisa-A on hajonnut.
Lelu edessä hyvä 4 laukan kontakti
Bumpperin kanssa sekalainen suoritus
Ilman mitään 3 laukan kisakontakti, alastulolta 5 vp
Pysäytyskäskyllä stoppaa alastulolle, mutta anturat ja muukin kroppa säälittävät.
En haluaisi muutenkaan miljoonaa toistoa.
Fysioterapian olin varannut jo aiemmin. Mietin, perunko, mutta muistin sitten, että Gibli juoksi, oliko se nyt 2 viikkoa sitten, Ojangossa päin verkkoaitaa. Edellisissä kisoissa yhdellä kentistä sai lämmitellä. Nyt Gibli luuli, että sinne pääsee taas ja laukkasi edelläni lelu suussa otsa edellä päin verkkoaitaa, olettamaansa oviaukkoa päin. Onneksi laukka oli hitaahkoa, koira suht suorassa, ja verkkoaita antoi vähän periksi. Gibli ponnahti taaksepäin, ravisteli, ja se oli siinä. Itse ehdin miettiä, että näin sitä tulee äkkiä kokonaan koirattomaksi. Sanoin nyt fysioterapeutille tästä tapauksesta, ja lisäsin huomoideni sopukoista, että Gibli on muuten narskutellut hampaitaan iltaisin. On narskutellut sen verran, että olen purukaluston tsekannut, onko siellä rikkinäisiä hampaita. Kaularangan yläosassa oli jumia "kallo lähti kiertymään" ja toisena vasemman eturaajan lavassa/kaulassa/tricepsissä jäykkyyttä. Tämä "vasemman kaulan alaosan" on aiemmin ajateltu olleen vuoden takaisen putkiturman seurausta. Kaulan ft sai oikaistua ja eturaajaan saatiin tuttuja venytys- ja jumppaohjeita. Venytystä 4 x 10 sek 4 x viikossa. Treeni- tai kisatauko ei ole tarpeen. Tsekkaus on joulun alla.
Rekvisiittana oli sateenvarjo, josta Gibli kiinnostui liikaakin. Sontikka ei välttämättä enää toimi alkuperäisessä tarkoituksessaan. Sillä treenattiin kieputuksia, jotka Gibli osasi hyvin. Näitä yhdistetään omaan liikkeeseen, pujotteluun ja itseni ympäri pyöritykseen. Kannattaa tavoitella 8 kuviota.
Toisena oli tasapainotyyny/koroke. Siinä etujalat/takajalat tasolla itsenäisiä pyörityksiä itse eri suuntaan mennen. Toinen puoli oli helpompi (minulle).
Kolmantena kurkkaus yläraajan läpi.
Viime kerrasta unohdin treenata kyljelleen menemisen, nyt Gibli rauhoittui sillä odottamaan.
Oli kivaa taas!
Ai niin, ja kävin eilen kipittämässä 4 x reilu 100 porrasta. Vaihtelun (...) vuoksi menin yhtä porraspätkää ja jäähdyttelin aina alas laskeutumalla. Koska välitauosta tuli vähän pidempi, teputin portaat nopeammin.
Ensinnä eilen Lysti oli hyvin vahvasti mielessä ja tuli kova ikävä. Vaikka Lystin kuolema on realisoitunut mielessäni, silti aika ajoin havahdun siihen, että tästä menetyksen pahasta unesta ei tosiaankaan enää yhtenä päivänä herätä. Siitähän se Lysti tuli mieleeni, kun yritin opettaa Gibliä hyppäämään käsieni välistä. Samalla muistin, miltä tuntui, kun Lysti hyppäsi käsirinkulani välistä. Kuinka pitkät karvat hipaisivat käsivarsiani ja tuntui suorastaan uskomattomalta, että niin iso koira koskettamatta sillä tavalla osasi. Ja tänään Sipoon kisoissa katsoin sisäkatossa pyöriviin tuulettimiin ja muistan, kuinka Lysti niitä säikkyi.
No sitten kännykässä oli tallessa vielä tämä kappale, mitä soitin paljon Lykyn viimeisinä aikoina, kun alkoi tulla tunne, että aletaan upota spiraaliin.
Ei tämä onneksi yhtä synkeyttä ole ollut.
Giblin kanssa olen jumpannut sisällä ja "tanssinut" lähikentällä. Tuo pörreä, karvoja varistava ystäväni, edistyy mukavasti.
Tänään ajoimme Kaukisen tuomaroimille radoille. Kaikki radat olisivat olleet täysin mentäviä verrattuna kahden viime viikonlopun kamaliin ratoihin. Radat olivat hyvän väljiä, niissä oli silti kuitenkin kaikenlaista sopivan tuntuista haastetta.
agilityradalta tuli virhe A:n alastulolta virhe. Kepit Gibli pujotteli hienosti ja pelasti yhden pitkittäisen hypyn lukien jotenkin ihmeellisesti ajatukseni. Sitten ihan lopussa herpaannuin ja ohjasin Giblin muurin ohi, kun käänsin liian tiukasti. (Vau, siellä oli stream. Tässä näkyy eka rata.)
agilityradalla tehtiin minusta hienoa nollaa ihan loppuun saakka, missä A:n alastulolta taas virhe. Ei se puomin ylösmenokaan mikään ideaali ollut, mutta ei siitä virhettä tullut. Vitosella oltiin toisia ja ärsyttää, etten tajunnut pysäyttää Gibliä A:n alastulolle. Voittonolla olisi ollut tarjolla. (Video.)
hyppärillä oli paljon käännöksiä, hankalia linjoja ja mahdollista imuroida takaakierroissa tai etupuolelta otettavissa hypyissä koira väärälle puolelle rimaa. Mutta sain pysyttyä riittävästi edellä ja ohjattua siksi sujuvasti. Pujottelussa Gibli kesti hienosti erkaantumiseni. Lopussa vauhti tuntui kovalta ja jo toisen kerran tänään, kuin ajatukseni lukien, Gibli haki sulavasti toiseksi viimeisen hypyn vilautettuani aavistuksen vastakkaista kättä. Sitten oltiin nollalla maalissa. Ja vihdoin tuli SE. Se saumattoman yhteistyön tunne, kun murto-osasekuntipeli osuu just nappiin kovassa vauhdissa. Sanoinkin maalissa ääneen "hui kauhistus", kun hyvät väreet meni pitkin selkärankaa. Tässä on video hyppäriltä.
Voitettiin se rata.
Miinukset:
Kisa-A:lle on nyt oikeasti keksittävä jotakin. Treeneissä virhe ei näy. Pitääkö palauta pysäytys-alastulolle? Ei kai?!
Puomin ylösmenot...
Plussaa:
Gibli alkaa lukea ajatuksiani. Kisakaverini pelasti kaksi hyppyä hakemalla ne juuri oikealta puolelta ja hyppäämällä hypyt ihan pitkittäin.
Hyppärin fiilis. Sitä ei kukaan vie ikinä pois.
Pieni Gibli on täyttänyt kahdet isot saappaat. Tänään olisin hyppärillä voinut soittaa tätä Lykyn kappaletta. Kuten joku on kommentoinut: kun tämän laittaa soittamaan autoillessa, nopeusrajoitukset menettävät merkityksensä.
Koronaluvut kärkeen. Hyvin pötkii koronalla edelleen, mistä on kiittäminen pääosin rokottamattomia. Odotan koronapassin laajempaa käyttöä. Italiassa on hyvin onnistunut.
Kävin eilen Giblin kanssa tanssikurssilla:
Pidemmät sarjat ilman palkkaa
Gibli pyörii minun ympäri ja minä pyörin vastakkaiseen suuntaan. Tässä Gibli on edistynyt hienosti.
Pyörähdykset eri suuntiin (tämä tuntui hienolta), siis minä ja koira samaan aikaan eri suuntaan. Tässä nostin käden ylös ja alkoi tuntua jo oikealta tanssimiselta. :D
Pyörähdys liikkeeseen yhdistettynä
Jalkojen välissä liikkuminen eteen, taakse ja sivulle. Giblihän hakeutuu mielellään ratsuksi, mutta kun istuu, ei saa hievahtamaan kovin helposti taaksepäin. Saatiin hyviä palkkausneuvoja.
Kyljelleen meno
Alku- ja loppuasennon mahdollisuuksia
Opettaja on todella mukava. Gibliä on kehuttava myös. Kurssi kestää 45 minuuttia eikä Giblin huomio minuun/palkkaan herpaannu lainkaan.
Tänään käytiin hallilla treenaamassa:
Hyppytekniikan alastuloharjoitus muurilla
Viime kisojen keppikuvio: hyppy ennen putkea ja keppien ohjaus sisä- ja ulkopuolelta. Gibli haki hienosti kepit, mutta ei taipunut aluksi toiseen väliin.
A ja puomi
Takaakierto-päällejuoksun testausta: oikealle takaakiertoon lähettäessäni Gibli juoksee hypyn ohi, jos edistän liikaa. Huomioin sellaisen uuden asian, että Gibli oikaisi kunnolla takajalkansa. Ehkä alkaa rohkaistua? Ehkä takaosajumppa tosiaan tepsii?
Pyhäinmiestenpäivän ilta. Olen palannut kisoista, käynyt ostamassa ruokaa, käyttänyt Giblin iltakävelyllä. Asetun. Otan ystäväni lähettämän Lystin muistokortin ja seinältä Lykyn valokuvan. Asettelen ne ikkunalaudalle. Sytytän kynttilän. Ajattelen, että ehkä kuuluisi laittaa riviin myös ihmisläheiset, mutta annan heidän kuviensa jäädä seinälle.
En vieläkään kykene muistamaan kunnolla Lystin viimeisiä hetkiä ja vapautan itseni muisteluyrityksistä. Muistetuista pätkistäkin tulee vain surullinen olo.
Oli liian vaikeat radat meille, mutta niin oli onneksi monille muillekin. Olimme agi-hyppy-agi-radoilla. Kahdella ekalla oli tuomarina latvialainen Kreslina Svetlana ja kolmannella italialainen Francesco Bircoletti. Ekalla radalla oli 35 koirakkoa, voittajakolmikolla oli tulokset 12,08, 15 ja 20 ja muita tuloksia ei tullutkaan. Onnea heille!
Eka radalla Gibli sai A:n alastulolta virheen, sen jälkeen ohjasin takaakierron ulkopuolelta, onnistui. Puomi ja keinu olivat hyvät, ja taas takaakierto ulkopuolelta. Hetken herpaantuminen ja Gibli irtosi maalihypylle. Sitten olikin hankala putki-hyppy-erottelu ennen keppejä. Gibli valitsi putken. 2 rimaa tippui, olivat 60 cm:ssä. (Video.)
Hyppäri vaikutti mentävältä. Gibli varasti lähdöstä, kun olin menossa pakkovalssiin. Keskeytin radan siihen. Otti päähän, mutta vielä enemmän olisi harmittanut jälkeenpäin, jos olisinkin startannut.
Kolmas, agilityrata, oli ehkä kaoottinen. Pitkiä välejä, viistoja hyppyjä. Gibli pysyi hyvin lähdössä. Ehkä noin 6. hypyn jälkeen lähetin huonosti putkeen ja Gibli otti ekstrahypyn. Yhdellä hypyllä tiputin itse riman, koska osuin siivekkeeseen. Gibli ei rimoja tiputtanut, vaikka jäin takaakierroissa eteen. A ja puomi oli ok. Keinua ei menty, kun sitä edellinen hyppy hypättiin väärin päin ja kulma olisi ollut hirveä. (Video.)
Olisi ollut neljä rataa, mutta olin ilmoittautunut vain kolmelle - onneksi. Sen pituinen se kisapäivä.
Viime kisat olivat siitä hyvät, että niistä jäi yhtä sun toista hampaan koloon. Kävin nyt paikkaamassa.
Kaikki kontaktit vedätyksineen: Gilberta Tomba pysähtyi puomin ja keinun alastulolle niin kuin ei olisi ikinä mitään muuta tehnytkään, vaikka otin sivuttaisetäisyyttä. Myös A meni näytösmalliin
En uskaltanut viime kisoissa leijeröidä keppejä niin kuin olisi tehnyt mieli, joten leijeröin nyt. Gibli oli varman oloinen.
Kolmas projekti oli takaakierrot eri kulmista ja siivekkeen ympäri kierrättäminen myös etupuolelta ohjattuna. Jos skarppaan itse, Gibli kiittää.
Eilisiltana treenasimme "tanssiliikkeitä" valaistulla lähikentällä. Olohuoneen matto on vähän liian pieni. Gibli hoksaa nopeasti.
Toissailtana kävin juoksemassa ne portaat. N. nrot 330-440 aloitin joka toinen -harppomisella, mistä jouduin luopumaan noin 10 harppauksen jälkeen.
Olimme Immosen Katin valvovan silmän alla. Paljon tuli asioita, vanhoja ja uusia. Hyvää teki. Yritän muistaa, mistä oli puhe.
Itse rata:
Jo lähtöön laittaminen meni uusiksi, järkevin perusteluin tietenkin. Gibli hyppää kyllä viiston hypyn, kun ohjaat. Ohjaus heti, kun lähtee.
Toiselle hypylle käsi alas, muuten luki poispäinkäännöksenä kepeille.
Keinun leijeröin, oma linja! Gibli otti keinun joka kerta hyvin.
Pakkovalssi toimi.
Voit kääntää ratista kahdella kädellä ennen käännöstä.
Ennen puomin ylösmenoa oli bumpperi, toimi. Puomin alastulo oli hyvä. Mieti sitä vapautussanaa - va?
Poispäinkääntö toimi, jätä Giblille tilaa eli oma linja oikein!
Ns. "in-in" toimii, ohjaa ajoissa, muista katse koiraan!
A hyvä. Ehkä Gibli säikähti sunnuntain kisojen loikkaansa? Voit käyttää treeneissä bumppereita.
Ohjaa käännös pituuden ponnistuskohdalta.
Vastakäännöksessä katso Gibliin myös ohjauksen jälkeen.
Voit lähettää kauempaa.
Takaakierrossa siivekkeen ympäri voit ohjata alhaalta myös. Alta pois! Gibli hyppäsi ristiin muutaman kerran, oma katse tässäkin. Voit auttaa palkalla.
Yleistä:
Se katse koiraan!
Ohjaa ajoissa.
Mieti linjat.
Mieti rytmitys.
Mieti strategisesti tarkat paikat.
Katilla oli palkka, jonka heitti minutkin yllättäen, mikä oli hyvä juttu.
Aloitin uuden harrastuksen Giblin kanssa. Menimme koiratanssin alkeiskurssille, mitä vetää ansioitunut Nadja Böckerman. Voi että oli kivaa!
Harjoittelimme seuraavia juttuja, ja niistä tuli myös kotiläksyt:
Pyörähdykset molempiin suuntiin ja ulospäin, on tuttua Giblille agilityn lämmittelystä.
Pujottelu jalkojen välistä, tämäkin on Giblille tuttua agilityn lämmittelystä. Tähän oma liike tai paikallaan oleminen mukaan!
Minun ympäri pyöriminen ja oman liikkeeni yhdistäminen: Tässä näkyi selvästi puoliero. Gibli on tottunut suikahtamaan vasemmalle sivulleni seuraamisasentoon, joten siihen suuntaan pyöriminen oli helpompaa. Toinenkin suunta alkoi nopeasti sujumaan. Tässä piti itsekin pysähtyä miettimään.
Näiden juttujen yhdistäminen.
Mieti käskysanat!
Meitä oli 4 koirakkoa. Gibli keskittyi hyvin minuun (ja iltaruokaan, jonka sai tällä tavalla). Kotimatkalla selasin mielessäni kappaleita, joiden rytmi meille sopisi, vaikka kaukana ollaan vielä siitä asteesta.
Päivitetään tähän ensin porrastreeni, kävin juoksemassa to tai pe 4 pätkää, eli yhteensä noin 460 porrasta. Tulipa käytyä.
Tänään olimme kisoissa ranskalaisilla radoilla. Olin ilmoittautunut vain kahdelle radalle.
Eka oli hyppäri. Gibli oli hienosti kuulolla, mutta typerästi ohjasin vastakkaisella kädellä hankaliempien kiemuroiden jälkeen turhaan putkeen, eli hylkäys sieltä. Takaakierto-päällejuoksussa Gibli juoksi hypyn ohi, mutta en hyvin ohjannutkaan.
Agilityradalta tulee hankalat kotiläksyt. Gibli näköjään karkasi keinulta, tuli A:n alastulon yhdellä pompulla ja karkasi puomin alastulolta. Tässä sitä sitten ollaan.
Hyvää: Startit ja pujottelu sekä Giblin ohjautuvuus
Olen saattanut kaksi koiraa tuonpuoleiseen. Jos ei ole käynyt jo ilmi, ne lukeutuvat elämäni vaikeimpiin kokemuksiin. Kun karvainen ystävä on vielä hyvin elämässä mukana ja kuolemaansa voi ajatella vailla todellista menettämisen tuskaa, suosittelen miettimään muutaman asian etukäteen. Ihmisetkin tekevät testamentteja ja parasta ne onkin tehdä silloin, kun järki juoksee kirkkaimmillaan.
Kuoleman edessä lopullisuus realisoituu ja kaikki tapahtuu oikeasti viimeistä kertaa. Minut se pääsee yhä yllättämään joka kerta. Niitä hetkiä ja päätöksiä et voi muuttaa. Mitä sitä sitten oikeasti olisi hyvä pohtia etukäteen?
1. Omaan hautaan, yksilö- vai yhteistuhkaus? Etukäteen olin miettinyt sekä Lykyn että Lystin kohdalla vanhan sananlaskun mukaisesti: "The one best place to bury a good dog is in the heart of his master." Minulla ei ole paikkaa, mikä varmasti säilyy enkä halunnut yksittäiseen tuhka-astiaan liittyvän mitään negatiivista, tyyliin "minne minä tuon laitan". Lisäksi minusta tuntuu lohdulliselta, että koiran ei tarvitse lähteä yksin. Näin ollen oma valintani on toistaiseksi ollut yhteistuhkaus.
2. Avaus vai ei? Tästä tuli molempien kohdalla varsinainen ongelma. Olen ollut selvittämässä ihmisten kuolinsyitä eikä oma pohdintani liity mitenkään inhoon ruumiin leikkelystä tms. Lykyn kohdalla avauksen mietintään havahduin vasta kuolemaa seuraavana yönä ja päivänä, jolloin eläinlääkäriasema oli jo kiinni. Tämä vaivaa vieläkin. En ikinä saa tietää, mikä Lykkyä lopulta vaivasi. Lystin kohdalla olin etukäteen ajatellut, että en avauta, koska kuolinsyy on selvä. Lystistä oli otettu elinaikanaan paljon laboratoriokokeita ja tuorein ultraäänitutkimus oli keväältä. Silti avaamispohdinnasta muodostui kuolinhetkellä iso ongelma, koska muistin, miten kadutti Lykyn kuoleman jälkeen. Lopulta päädyin siihen, etten halua kuollut Lysti etupenkillä ajaa Helsingin läpi (hänet olisi pakattu mukaan kauniisti) ja jättää ystävääni kylmiöön metalliovien taakse. Se olisi ollut jotenkin liian kova viimeinen muisto. Mietinnässä auttoi eläinlääkäri, joka totesi, että uusivien haimatulehdusten syy tuskin selviäisi, ellei löytyisi kasvainta tms. Jos uusivat haimatulehdukset aiheutti lääke tai joku ruoka, sitä ei avauksessa selviäisi. Sain lopulta kuollutta Lystiä silitellessäni päätettyä, että en minä enää ystävääni avauta. Minusta tuntui lopulta tyyneltä jättää Lysti sen jälkeen, kun olin oikonut Lystin kyljelleen hyvään asentoon. Avaamatta jättäminen ei ole vaivannut jälkikäteen, onneksi.
3. Mitä sanot koiraystävällesi aivan lopuksi? Helposti tulisi "ei hätää", mutta siinä viimeisellä hetkellä en voi valehdella ystävälleni. Lystille sanoin, että "kohta helpottaa". Lohdutan itseäni ajatellen niitä hetkiä, kun itse olen sairaalassa saanut kipuuni vahvaa kipulääkettä ja nukahtanut. Mutta "kohta helpottaa" lisäksi kerroin yhä uudelleen, kuinka Lysti on ollut maailman paras koira "tiedäthän sinä sen" eikä korvaavaa ikinä tule, terveiset kaikilta läheisiltä ja toive jälleentapaamisesta sitten joskus. Ja miten kova ikävä tuleekaan ja etten ikinä tule unohtamaan. Ja mielessä anteeksipyyntö. Ja sitten ystävä ei enää reagoikaan.
4. Minulle on ollut tärkeää, että koira saa lähteä mieluisen muiston kanssa. Lykky puri naruleluun ja nukahti se suussaan. Lystille ei saanut antaa syötävää, jottei tulisi pahoinvointia, mutta pyöritin sormiani pussissa, missä oli keitettyä possunsydäntä. Lysti nuoli sormeni mielellään ja nukahti rakastamansa possunsydämen maku suussaan.
5. Lykystä otin valokuvia kuolemansa jälkeen, mutta Lystistä vain yhden tarkasti rajatun, jotta voin jälkikäteen katsoa, etten "tappanut turhaan", jos alankin epäillä itseäni. Minua harmittaa, etten ottanut viimeistä kokonaista valokuvaa Lystistä kuolemansa jälkeen. Toisaalta lohdutan itseäni sillä, etten halua kiusata itseäni katsomalla kuollutta Lystiä, kun valokuvia on elävästä koirastakin vaikka kuinka paljon. Lisäksi vainajaa kuvatessa tulee vainajaa kunnioittamaton olo, vaikkei sellaisesta kyse olisikaan. Toisaalta ei minun olisi ollut pakko kuolleen Lystinkään kuvaa katsoa. Että jos mietityttää, niin ota se kuva. Toista tilaisuutta ei tule.
6. Molempien vieressä olen ollut kuoleman jälkeen niin pitkään, että tassut ovat kylmenneet. Olen halunnut varmistua, ettei kumpikaan herää pakastimessa, oli se kuinka älytön ajatus tahansa. Lykyn vierellä olin pitkään, Lystin vierellä puoli tuntia. Inkeri Rajalan Snoopi-koiralleen kirjoittamansa runon lopusta: "Ennen kuin silmät sammuvat minä kerron oravista, joita koirien taivaassa haukkua saa, ihan kaikista puiston puista - ja sitten se vaipui, vaipui vain, kuono kylmeni kokonaan, sitä pitelin vieläkin polvillani ja tietenkin myös sitä sieluaan."
"Kerran kahlaat rannalle, ja aurinko loistaa lävitsesi. Hämmästyt. Ruumiisi seinä on joka puolelta poissa." -Rakel Liehu-
Lykky ja narulelu
Lähtijän jäljiltä
Read me to sleep. (KLIK)Tämä on Englantilaisesta potilaasta. Siitä elokuvasta on myös Giblin nimi.
Ja mitä olen eniten miettinyt molempien koirien lähdön jälkeen? Tiesivätkö kummatkin, että olivat ainutlaatuisia, rakastettavia ja unohtumattomia? Silitinkö tarpeeksi? Pidinkö tarpeeksi hyvänä? Ajattelinko varmasti pyyteettömästi molempien tarpeita? Teinkö kaikkeni?
Jos nyt vieressäsi on seniori, silitäpä vähän, ja vähän enemmänkin. Käy vaikka matolle viereen, kuten tein Lystin kanssa. Kerro, että ystäväsi on ainutlaatuinen. Seuraavalla kävelyllä anna ystäväsi haistella, nauttia sateesta, tuulesta ja olemisesta. Jokainen hetki on arvokas. Olen kaivannut näitä hitaita kävelyjä. En kuulu heihin, joiden mielestä "liian aikaisin on parempi kuin liian myöhään". Olen nähnyt liikaa kuolemaa ja kuolevia niin ajatellakseni ja siksi arvostan elämää. Kyseessä on kuitenkin yksilön ainutkertainen elämä. Toisaalta ymmärrän sanomisen heidän suustaan, joiden koira on lähtenyt kaoottisessa tilanteessa esim. kovien kipujen tai muun romahtamisen myötä. Mutta silitä ja pörrötä, laita silmät kiinni ja paina kaikki tuntemukset muistiin. Et saa takaisin niitäkään hetkiä.
Alla olevalla videolla silitän Lystiä 17.8.2021. Voin yhä muistaa, miltä silkkiset ja pitkät kaulakarvat tuntuivat - kun jokin on niin sileää, että sitä ei siksi edes oikein tunne. Lysti katselee, mitä minä taas puuhaan.
Viimeisimpänä. Ole itsellesi armollinen. Koiransa menettäneiltä ihmisiltä saat vertaistukea. Koiran menetystä saa surra. Yhteinen elämänne ja koirasi on sen arvoinen.
.jpg?img=medium)
