Kävin Giblikin kanssa treenaamassa. Se on liikuttavan innokas. Ohjelmaan kuului:
- Kokoaminen eli kädestä ruuan syöminen sekä ennen hyppyä että takaakierron yhteydessä. Autoin takaakierron pyöristyksessä.
- Vastakäännökset, joissa lukitus ja kääntyminen nyt piti - nämä olivat hienoja!
- Puomin kontaktin vahvistus. Gibli oli varman oloinen, mutta vielä hidas, kun jäin jälkeen (tahallani).
Poika on vieraillut joulun pyhät ja on ollut erityisen iloinen siitä, kuinka nuorelta Lysti näyttää. Hän otti kuvankin metsälenkillä, kun Lysti kantoi metristä "keppiä" 80 % lenkistä. Tuossa kohtaa olin pyytänyt Giblin taakseni, koska tuli mutka, enkä tiennyt, mitä sen jälkeen aukeaa. Lystillä oli takatassussa vielä kääre rakkulan jäljiltä.
Tässä on joulupäivän kuva, kun Gibli nukahti syliini. Tunnen noina hetkinä itseni etuoikeutetuksi. Ajatelkaa lasta, joka on toivonut koko ikänsä koiraa ja vihdoin aikuisena televisiota katsoessaan lämmin ja luottavainen oma koira hakeutuu luo ja nukahtaa.
Koronasta: Tänään on tullut ensimmäiset rokotteet Suomeen. Oi, kuinka toivon rokotteista ratkaisua tähän pandemiaan, mikä yhä tuntuu ajoittain epärealistiselta. Eipä ollut vuosi sitten aavistustakaan, mitä on luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti