Lauantaina oli tarkoitus kisata, mutten uskaltanutkaan. Aloin pelätä koronaa. Sen sijaan, että olisin miettinyt koiraurheilun hienoutta ja optimaalista ohjausta, pääni täyttyi ajatuksista, kuinka perustelisin itselleni kisaamisen välttämättömyyden, jos korona iskisi. Ei houkutellut myöskään iltamyöhään viettää aikaa 0-asteisella parkkipaikalla autossa, starttien välissä (noin 1,5 tuntia). Niin jo parit kisat olen tehnyt. Peruin osallistumiseni. Ja alkoi ottaa päähän. Otti päähän se, että peruin, otti päähän koko korona, otti päähän kisatauko ja harrastustauko ja matkustauko ja etätyö ja kaikki.
Kävin sunnuntaina hallilla teettämässä hankalia keppien sisäänmenoja ja kertaamassa puomia, millä Gibli alkaa edetä nopeammin. Kävin ulkoilemassa molempien kanssa pitkästi eilen ja tänään.
Tänään kävin hallilla. Ensin teetin Giblille puomia, sitten hankalia keppikulmia, siivekkeen ympäri pyörittämistä ja etäämpää ohjaamista ja etenemistä. Video tulee, kunhan jaksan purkaa. Kotona jumppasin Lystin kanssa pihalla.
Ajattelin koota kisatauon (2 kk, 3 kk?) ajaksi teemoja, joihin treeniä painottaa.
Päivän lohdutus: Jos olisi voinut matkustaa normaalisti ulkomaille syksyllä, matka olisi jo tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti