Giblille pitäisi joskus tehdä BH ja harjoitella sitä silmällä pitäen. Kokeilin, missä mennään.
Koiran mielentila oli aivan väärä ja silti lähdin seuruuttamaan, että jospa se tasaantuu. Ei tasaantunut. Gibli hinkui, vinkui ja kiljui, lopulta vähän poikittikin, mutta jaksoi kaavion kertaalleen - tosi pitkästi aiempiin pätkiin verrattuna. Toista kierrosta en seuruuttanut, koska en halunnut jatkaa kiljumisen ja poikituksen vahvistusta. Pysähtyessäni Gilbertto istui, kuten kuuluu. Rytminvaihdokset sujuivat hyvin. Käskystä meni maihin ja tuli luokse. Unohdin kokeilla istumisen. Henkilöryhmää tai paikallamakuuta ei tietenkään ollut. Lopuksi noudatin kapulan kahdesti, koiruus palasi banaanin mallista reittiä.
Leikitin, ja sitten mielentila olikin hyvä. Yllättäen seuruu sujui hiljaa ja nätisti. Minun on keksittävä tähän joku systeemi, millä saan oikean mielentilan jo alusta alkaen.
Ei oltu kentällä pitkään, mutta Gibliin otti lämmin vahvasti. Suihkutin sen kotona ja annoin juotavaa. Sitten läähätys lakkasi. Sen kanssa saa olla oikeasti tarkkana.
Alla on kuva lauantailta. En tiennyt, että Gibli on salaa opetellut juoksuloikkapuomin:
 |
| (c) Essi Rahikainen |
Lysti ontui aamulla vaikeasti. Ajattelin, että eilinen uiminen oli liikaa. Onneksi (?) löytyi tassurikko, jonka paketoin. Käytiin yhdessä poimimassa mustikoita. Koirat pysyivät vierellä ja poimivat herkut suoraan suihinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti