Tiistaina rikoin polveni työtuolilta noustessani (!!!). Diagnoosini oli, että joku irtonainen lärpykkä meni nivelrakoon. Könkkäsin polvella 2 päivää Buranan tukemana, peruutin alamäet, koska niitä ei voinut kävellä, ja olin jo varata ajan työterveyslääkärille, kunnes perjantaiaamuna *piu* - se oli kivuton. Toivon lirpukan pysyvän paikoillaan.
Perjantaina kävin hallilla. Teetin Giblille keppejä hankalasta kulmasta, menin edelle ja erkaannuin. Kokeilin niille pakkovalssia. Asensin pujottelun "seinää päin". Koira oli erheetön. Toisena treenasin japaniAlaisia. Tarkoitus oli vielä mennä A:ta enemmänkin, mutta varoin Giblin väsymistä ja teetin sen vain kerran. Videota editoidessa huomasin, kuinka japanilaisten reitti vie tuollaisen kuvion jälkeen muualle kuin putkeen. Onneksi jo treenin aikana huomasin, ettei kannattaisi olla myöhässä. Ja ei tämä agilitykaverini vastakkaista kättä tartte takaakierron jälkeen, muista!
Sen jälkeen tein molemmille jäljen nurmikolle. Lysti hukkasi jälkensä, mutta löysi sen uudelleen. Gibli oli yllättävän hyvä ja määrätietoinen. Se jälki ei vaan mulle itselleni nappaa, mutta hyvä mieli tuli koirien puolesta.
Tänään Lystillä oli rakkula tassussa. Viimeksi rakkula tuli samalta nurmikolta toukokuun lopulla. Vaikka menisi millaiset allergialääkkeet, leikattua nurmikkoa Lystin tassut eivät näytä kestävän. Harmittaa. En edes huuhdellut tassuja jäljen jälkeen, ei sellainen tullut mieleenikään. Tyhmä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti