Pienet agilityt ja tottikset

Agilityssa menin Giblin kanssa viimeisimmän hallilla olleen valmennuksen rataa.

• Keinu oli hyvä.
• Takaakiertoon koira irtoaa kauempaa, mikä todella auttaa omassa etenemisessäni. Tätä Giblin osaamista oli hieno kokeilla radan osana. 
• Oikea putkenpää löytyi hyvin.
• Keppien tiukka sulkukulma sujui hyvin, vaikka takana oli putkiansa. Gibli myös pujotteli hyvin loppuun, vaikka erkaannuin sivulle. 
• Putkensuun ohitus oli hyvä.
• Pakkovalssiin Gibli tulee hienosti. Pääsin myös irtoamaan ohjauksesta hyvin. Suotta jään riman viereen odottamaan. Muista tämä jatkossakin!
• Erillisenä harjoittelin takaakierto-päällejuoksuja ilman vastakkaista kättä. Sujuvathan ne.

Tottiksessa vahvistettiin paikkamakuuta. 

On pakkasta ja vähän lunta maassa. Kunpa tämä säilyisi - ja pääsisin tauottamaan Lystin siklosporiinin.

Agilitya lisää

Giblin kanssa tänään lyhyt treeni (leikattavien videiden alkuperäinen määrä 2 min 30 sek...). Teetin slalomeita kauempaa. Harjoitutin myös itsenäisiä keppejä. Video on tässä. 

Huomioi ensi kertaan: 

• Käännä slalomilla ennen ensimmäistä hyppyä.
• Muista treenata niitä "ei-vastakkaista-kättä" -päällejuoksuja.

Lysti oli mukana lämmittelemässä ja jäähdyttelemässä.

Ai niin, torstaina jumppasin koirat: jumppapalloa ja vatiin menemistä, Giblille myös ylämäkitreeniä.

Agilitya

Lyhyt agilitytreeni Giblin kanssa töiden jälkeen:

• Puomin ylösmenoa erikseen, lisäksi alastuloa
• Keppien tiukka avokulma ulkopuolelta ohjaten: tämä oli tiistaina vaikea, nyt sujui heti. Tämä on niin hienoa. Kun antaa asian hautua pari yötä, se sitten sujuukin.
• Kolmella rinnakkaisella hypyllä slalom etää ohjaten. Toiseen suuntaan 2 yritystä, sitten sujui molempiin suuntiin.
• Kolmella peräkkäisellä hypyllä kauempaa takaakiertoon ohjaamista: Gibli oli hyvä. Jos kiirehdin pois, tippui rima, se oli uusi ilmiö. Tosin olin aika kaukana.

Giblin tyytyväisyysilme

Lysti oli matkassa ja tokoilin vanhan kunnon pumpuliturkin kanssa. Se olisi ollut oiva tokokoira, jos hermoja olisi suotu enemmän.

Metsäjälki ja tokon ryhmätreeni

Lysti potee tassuaan, joka tänään kesti jo ulkoilun ilman tossua.

Giblillä ajoin eilen elämäni ensimmäistä kertaa metsäjäljen, joka oli toisen tekemä. Yksi käännös meni muutaman metrin pitkäksi, mutta koira löysi jäljen uudelleen. Onhan se hurjaa luottaa vain koiraan ja katsoa, kuinka se nuuhkii menemään. Motivaatio sillä pysyi korkealla. Jatkamme "lyhytnukkaisemmalla" alustalla, jottei se alkaisi kulkea liian korkealla nenällä. Ei se esineilmaisukaan olisi huono siirtää tuonne. Sitten kävimme metsälenkillä.

Pari tuntia sen jälkeen olimme tokon ryhmätreenissä. Pidin Gibliä välillä tekonurmella kyljellään, välillä se rauhoittuikin. Itse liikkeinä näytin seuraamista. Se kiljuu yhä herkästi. Siinä sitä on tasapainoilua, että saisi hyväviettisen seuruun ilman ääntä. Tokokoutsi ei nähnyt seuraamisessa ongelmaa. Toisena katsottiin seisomaan pysähtymisen opettelua "pompputekniikalla". Se kävi järkeen ja jatkamme sillä. Gibli sieti mainiosti häiriötä - kunpa pysyisi sellaisena.

Agilitya, tokoa ja jälkikin

Askelsin Giblille metsäjäljen. Gibli oli yllättävän hyvä ja ehkä jopa pääsin iloisiin tunteisiin sitä katsellessani.

Agilityssa vahvistin puomin kontaktia. Sitten teetin kepeille vaikeaa jyrkkää avokulmaa. Sisäpuolelta ohjattuna se sujui, ulkopuolelta oli vaikea - jäi opeteltavaa. Kolmantena harjoiteltiin 3 pitkittäistä hyppyä sekä japanilaisohjauksella ja kaukaa ohjaten slalomia. Se oli kivaa! Näitä kauko-ohjauksia jatkan tässäkin. 

Tokossa tapasin belgiystävääni. Gibli oli nyt hiljaa. Uutena konstina viskasin ruokaa toiseen suuntaan ja palattua Gibli seurasi. Ruokakonstilla harjoiteltiin myös pysäytyksiä. Kokeiltiin myös tunnaria. Gibli nuuskutteli yhden tunnarikapulan hyvin lehtien alta. Sitten se kävi maihin ja alkoi rouskuttaa löytöään. Tästä nyt yritetään ensin eroon nopean palkan kautta.

Lysti linkutti entistä vaikeammin ja nyt myös ison anturan takaa paljastui vereslihamuutos. Sinkkisalva ja tossu jatkuu. Sääliksi käy.

Giblin kiusaukset vol. 7

Hallilla. 

• Teetin Giblille hankalaa kepeille menoa tiukkaan nurjaan kulmaan putken edestä. Gibli oli erehtymätön. Pystyin myös leijeröimään keppien toiselta puolelta. Tuli kylmät väreet, koska se oli niin taitava ja yhteytemme niin vahva. Harmitti, etten videoinut. En halunnut ottaa uusiksi vain videota varten. Toin Gibliä myös toiseen suuntaan. Kerran se lähti ennakkoon pois, kiljahdin ystävällisen voitonriemuisesti valitellen "oivoivoi", koska sain pisteen. Uusinnalla Gibli korjasi. Hävisin pujottelukisan 1-4.

Tästä A:lta renkaalle ja käännös kepeille putken edestä

• Sitten teetin rataa, mikä oli S:n mallinen. Ohjasin etäältä. Rytmittämällä Gibli haki takaakiertoon. Palkkasin, vaikken ihan sitä ollut tarkoittanut. Etäohjaus ei lakkaa kiehtomasta useine mahdollisuuksineen.
• Lopuksi hioin A:n kontakteja. 

Lysti jäi kotiin tassu paketissa, mutta lähti kaverikseni kauppareissulle.

Agilitya ja jälki

Tiistaina rikoin polveni työtuolilta noustessani (!!!). Diagnoosini oli, että joku irtonainen lärpykkä meni nivelrakoon. Könkkäsin polvella 2 päivää Buranan tukemana, peruutin alamäet, koska niitä ei voinut kävellä, ja olin jo varata ajan työterveyslääkärille, kunnes perjantaiaamuna *piu* - se oli kivuton. Toivon lirpukan pysyvän paikoillaan.

Perjantaina kävin hallilla. Teetin Giblille keppejä hankalasta kulmasta, menin edelle ja erkaannuin. Kokeilin niille pakkovalssia. Asensin pujottelun "seinää päin". Koira oli erheetön. Toisena treenasin japaniAlaisia. Tarkoitus oli vielä mennä A:ta enemmänkin, mutta varoin Giblin väsymistä ja teetin sen vain kerran. Videota editoidessa huomasin, kuinka japanilaisten reitti vie tuollaisen kuvion jälkeen muualle kuin putkeen. Onneksi jo treenin aikana huomasin, ettei kannattaisi olla myöhässä. Ja ei tämä agilitykaverini vastakkaista kättä tartte takaakierron jälkeen, muista!

Sen jälkeen tein molemmille jäljen nurmikolle. Lysti hukkasi jälkensä, mutta löysi sen uudelleen. Gibli oli yllättävän hyvä ja määrätietoinen. Se jälki ei vaan mulle itselleni nappaa, mutta hyvä mieli tuli koirien puolesta.

Tänään Lystillä oli rakkula tassussa. Viimeksi rakkula tuli samalta nurmikolta toukokuun lopulla. Vaikka menisi millaiset allergialääkkeet, leikattua nurmikkoa Lystin tassut eivät näytä kestävän. Harmittaa. En edes huuhdellut tassuja jäljen jälkeen, ei sellainen tullut mieleenikään. Tyhmä!

Osteopaatti, närästystä, agilitya ja tottelevaisuutta

Sunnuntaina käytiin metsäkävelyllä. Sitä ennen tottistelin Giblin kanssa. Se oli hiljaa ja edistyi taas. Ehkä minunkin mielentilani oli sitä tukeva.

Sunnuntai-iltana Lystiä närästi kohtalaisesti ja oksensikin. Se myös venytteli mahaansa. Olin kahden vaiheilla, viedäkö eläinlääkäriin vai ei. Se kuitenkin söi normaalisti ja maha näytti rauhoittuvan.

Maanantaina oli Lystin osteopatia. Lannerangassa oli jumi, joka laukesi. Vasen lapa on yhä juntturassa. Osteopaatti epäili lavan juntturan heijastaneen lannerankaan. Hän myös epäili, että lavan ja etukyljen jumin alkusyy ei olisikaan tuki- ja liikuntaelinperäistä, vaan mahdollisesti sisäelimistä. Niin ajatellaan osteopaattisten periaatteiden mukaan. Sen jälkeen tiirasin närästävää Lystiä vielä tarkemmin. Että kehittääkö se haimatulehdusta vai jotakin muuta?

Tänään olisi pitänyt lähteä Kuopioon, mutta peruin menon aamulla. En halunnut ottaa mahdollisesti kipeää Lystiä autoon, saati jättää sitä yksin kotiin tuntikausiksi. Iltapäivällä se oli kaverinani pihatöissä - ja tietenkin normaalivointisen oloinen. Mikä oli tietysti hyvä sinänsä, mutta koiruus on nyt tarkkailussa ja verikokeet odottaa.

Kävin Giblin kanssa agilitytreeneissä. Pätkin treenit kahteen osaan ja pidin huolen, että treeni loppui koiran mielestä kesken.

• Teetin putki-puomi-erotteluharjoituksen, vahvistin puomin ylösmenoa maton avulla. (x 2)
• Harjoittelin saman kuvion, mikä oli kisoissa, eli takaakierto puomin jälkeen ja "väärään" päähän u-putkea. Sujui tietenkin heti. (x 1)
• Treenasin toisenkin kisakuvion eli kaksi päällejuoksua ja väärän putkensuun ohitus. Lie turha sanoa, että onnistui heti. Toiseen suuntaan tuli kerran virhe. (2 per puoli)
• Japanialaisia en muista Giblin kanssa treenanneeni ja haikailin ohjausta viime lauantaina. Ne menivät kerrasta oikein vasemmalle, mutta oikea oli mulle vaikeampi. Voisin vielä vahvistaa. (1 vasemmalle, 3 oikealle)
• Kokeilin takana leikkaamisella ohjata Giblin ohi väärän putkensuun. Koira oli kuuliainen eikä edes katsonut edessä olleeseen putkeen. Luulen, että korkemmassa vireessä olevan koiran lukitus on vaikeampi ohittaa. (1 per puoli)
• Pujottelun erottelussa oli A ja putki. No problemos. (x 2)

***

Jäähdyttelyssä kävi, kuten joskus on käynyt koirieni kanssa. Siinä on jotakin maagista ja tavoitan jotakin sellaista, mitä tavoittelen. Giblin kanssa näitä hetkiä ei vielä ole juuri ollut:

Oli lämmintä ja aurinkoista. Oli hyvä mieli onnistuneista treeneistä ja muutenkin. Gibli haisteli ja lönkötteli. Sitten se katsoi minuun tyytyväisen oloisena. Katselin takaisin ja pysähdyin. Gibli tuli viereeni perusasentoon. Ihan hiljaa. Kerrasta oikein. Se katsoi minua. Naksautin ja annoin taskustani ruokanappulan. Gib katsoi uudelleen. Annoin uuden nappulan ja sanoin hyvin hiljaa: "Vapaa." Gib erkaantui ja otti muutaman askeleen. Sitten se taas katsoi rauhallisena ja mietteliäänä. Pysähdyin. Se tuli taas vierelleni perusasentoon ihan hiljaa. Palkkasin siitä. Aloin kävellä. Se seurasi hyvässä kontaktissa, vaikka olin ihan hiljaa. Palkkasin ja vapautin. Tämä toistui vielä muutamaan otteeseen. Lopulta kehuin sitä matalalla ja rauhallisella äänellä. "Gibli, tämä on se juttu." Koira jatkoi autolle päin ja kääntyi katsomaan minua useampaan otteeseen. 

Hyvän mielen hylyt

Kisat oli merkattu alkavaksi puolilta päivin. En illalla pakannut autoa, koska ei siinä nyt niin paljon ollut pakattavaakaan: Giblin paperit, koirien juomat ja nappuloita, itselle varavaatteet sateen varalle, vaatteet ravintolassa syömistä varten kisojen jälkeen, vähän syömistä ja juomista. Jostakin syystä herään viikonloppuisin 7 maissa, joten uumoilin herääväni ennen kellonsoittoa. Enpä herännytkään, vaan vasta kellon soittoon. Siinä sängyssä pötkötellessäni laskeskelin, että laitoin kellon soimaan liian myöhään ja olisi korkea aika lähteä. Pikavauhdilla pakkasin koirat, tavarat ja itseni matkaan. Olin tasan puoli tuntia ennen kisapaikalla ja kisat vartin etuajassa. Gibli starttasi neljäntenä, joten siinä ei ylimääräisiä kiemuroita tehty. Sopi minulle.

Tuomarina oli Kerminen, jonka radoille voisin mennä toistekin. Radat vaihtuivat nopsaan tahtiin ja kisat olivat todella sujuvat ja etuajassa loppuun saakka. Kisakirjankin sai takaisin odottamatta. Kaiken lisäksi perillä oli puoliaurinkoista, vaikka automatkalla satoi mennessä ja tullessa.

Eka rata oli hyppäri. Gibli eteni hyvin, kääntyi hyvin, pujotteli virheittä. Radalla oli yksi hankala kohta, "vauhtisuora" läpi radan putkelta toiseen putkeen, välissä 3 hyppyä ja pituus ja viimeisin hyppy ennen toista putkea poissa linjasta ja sen jälkeen kääntö kauempaan putkensuuhun. Vaikka mallasin minkälaisia kuvioita eri puolilta, totesin, että koira tulee kintuille joka tapauksessa enkä luottanut takana leikkaamisen voimaan putken edessä. Gibli sujahti väärään putkensuuhun. Muita virheitä ei tehtykään. 

Toinen rata oli agilityrata. Olin etukäteen päättänyt, että tarkkailen Giblin ylösmenokontakteja ja jos virhe tulee, otetaan uusiksi. Puomi oli kolmantena eikä koira osunut ylösmenolle. Otin sen uudelleen eli hylkäys tuli jo siinä. Seuraavaksi oli takaakierto putken edessä. Olin kaavaillut siivekkeen ympäri kieputusta, mutta Gibli oli jo lukinnut väärän putkenpään. Sinne meni, mutta ei sillä enää ollut tuloksen kannalta merkitystä. Loppuradalla taas kaikki oikein: kontaktit ja pujottelu.

Kolmas oli agilityrata myös. Gibli tuntui liukkaalta muikulta. Radalla oli taas yksi kohta, mitä mallasin etukäteen monta kertaa: kaksi takaakiertoa peräkkäin ja taas epäloogiseen päähän putkea. Hukkasin Giblin ennen ekaa takaakiertoa, mutta siitä selvittiin. Selvittiin vielä toisestakin takaakierrosta, mutta en ottanut hypyn jälkeen Gibliä kunnolla haltuun, joten se sujahti selkäni takaa u-putkeen. Sen jälkeen taas "tehtiin nollaa".

Hyvää:

• Lähdöt (ei varastanut)
• Rimat pysyivät
• Kontaktit ok sitä yhtä puomin ylösmenoa lukuun ottamatta
• Pujottelut virheettömät, vaikka oli hankaliakin menokulmia ja poistumisia
• Kääntymiset ovat parantuneet merkittävästi ja takaakierrot Gibli teki pienin tein.
• Yhteistyö tuntui hyvältä ja tunsin, kuinka koira menee.
• Parasta: Giblin menossa oli sitä jotakin samaa, mitä Lykyllä aikoinaan: kovalla vietillä etenemistä.

Huonoa:

• Joka radalla yksi virhe, joten ei saatu tuloksia. Mutta jotenkin se ei edes harmita. Edelleen suhtaudun Giblin kanssa kisaamiseen kuin oltaisin epävirallisissa kisoissa. Korjaan virheitä sitä myötä, kun niitä tulee.

Lysti oli mukana mainiona matkamiehenä.

Tokoa ja agilitya

Eilen oli tokossa omatoimitreenit. Gibli kiljui aika ponnekkaasti. Tuli hiljaisiakin pätkiä, joten lopulta sain lopetettua treenin "hyvään mieleen" ja mietittyä kotimatkalla, että voisi sen tokoilun jo jättää.

Tänään kävin sen kanssa agilityssa. Mentiin puomin ylösmenoja, kepit putkihäiriöllä, hankalia viskileikkauksia ja siivekkeen ympäri kiertämistä putken edessä. Gibli oli taitava. Treeni ei kauan kestänyt. Lysti oli matkassa.

Vire-agilitya ja varsinaista vire-tokoa

Kävin Giblin kanssa hallilla. Tein lyhyet treenit:

• Putki-puomi-erottelu hypyltä lähettämällä. Gibli löysi hienosti puomin, mutta välillä ei osunut ylösmenokontaktille. Emmin jonkin aikaa, palkatako vai ei.
• Kuudella kepillä 90 asteen avo- ja sulkukulmaan takaakiertohypyn jälkeen putkiansalla. Myös keppien "ulkopuolelta" lähettäminen onnistui. Gibli-minä: 6-1.

Gibli oli hämillään, kun treeni loppui sen mielestä kesken.

No kohta se jatkui tokoilemalla ystäväni kanssa. Giblin vire oli kaakossa, mikä näkyi ääntelynä, tarjoamisena ja kapulan pureskeluna. Lopulta vain odotettiin, että se on hiljaa. Palkkasin siitä sitten.

Sen jälkeen kävin molempien kanssa uudella alueella kävelyllä. On se hienoa, miten lenkki hidastuu, kun on uusia hajuja.

Itselle muistiin ensi kerran agilitytreenit: 12 kepin treenit ja niitä hankalia viskileikkauksia.

Kisamotivaation kaivuu

Olin ilmoittautunut Giblin kanssa parin tunnin ajomatkan päässä oleviin agilitykisoihin. 

Eka startti oli alkamassa illalla puoli kuudelta. Laskeskelin, että olen takaisin kotona iltakymmeneltä. Pidän aamu- ja päivästarteista enemmän. Jos kisat ovat illalla, menee koko aamu odotellessa. Näihin kisoihin olin valmistautunut poikkeuksellisesti, koska säätiedote oli luvannut pakkasta ja lunta. Perjantaina vaihdatin talvirenkaat. Onneksi olin varannut rengasliikkeeseen ajan etukäteen, jolloin valinnanvaraa riitti. Perjantaina oli lunta täälläkin, rengasliikkeessä yhtäkkiä tungos ja sivusta kuunnellen myytiin ei oota.

Joka tapauksessa mietin, minkä ihmeen takia ilmoittauduin kisaamaan ja miksi pitää kisata, jos ei huvita? Ja mikä minut on saanut aiemmin huvittamaan? Miksi Lykyn tai Lystin kanssa kisaamisessa oli jotakin hienoa ja tavoittelemisen arvoista? Mitä Giblin kanssa nyt puuttuu? Kysyin miesystävältäni, että onko tämä jotakin poikkeuksellista vai onko tämä kisoihin lähtö ollut mulla aina samanlaista. Hän kertoi ja sitten muistin minäkin, että miltei aina ennen kisoja olen ollut perumassa osallistumiseni, mutta yleensä olen tyytyväinen kisojen jälkeen. Yksi merkittävä seikka on myös tavoitteiden puute. Gibli on vielä nuori ja osaamaton, joten en havittele mitään SM-kisanollia.

No, kisapaikalla ilmoitettiin aikataulun olevan puolisen tuntia myöhässä. Oikeasti se oli puolitoista tuntia myöhässä, mikä tiesi päivän venymistä puoleen yöhön. Päätin, etten enää katsele kelloa. Lysti oli matkassa ja molemmilla koirilla loimet nolla-asteisen ilman vuoksi.

Tuomarina oli Savioja ja kaikki radat loogisia ja mentäviä kolmosten ratoja. Etukäteen pelkäsin, miten kepit sujuvat ja onko Giblin meno sujuvaa/nopeaa/hyvävireistä ja miten saan sitä käännettyä.

Ekalla agilityradalla Gibli varasti vähän enkä tajunnut tehdä mitään. Se tuntui sukkelalta ja kääntyi hyvin. A mentiin radalla kahdesti, juoksukontakti onnistui molemmilla kerroilla. Takana leikkaaminen oli sujuva. Kepeille mentiin pituudelta ja kepit viettivät kohti seinää. Varoin ahdistelemasta, kuvittelin, että ollaan treeneissä. Gibli pujotteli hyvin ja hienolla sykkeellä virheittä. Keinu oli hyvä, ei siis tullut ylösmenovirhettäkään. Loppuun saakka meno oli sujuvaa. Yksi virhe me tehtiin. Radalla oli putki-puomi-erottelu takaakiertohypyn jälkeen. Putken molemmat päät olivat puomin ylösmenon ympärillä. Tiesin, ettei vielä osata erottelua kunnolla. Pitkään emmin, tehdäkö edeltävällä hypyllä persjättö vai valssi ja kumpi kääntää paremmin puomille. Valitsin persjätön. Gibli valitsi silti putken, mistä en voi sitä syyttää. Eli se oli hylkäys. Toisella yrittämällä se valitsi puomin.

Toisella agilityradalla Gibli varasti lähdöstä törkeästi ja vein sen maaliin. Oli se aika kuumakin ennen starttia.

Kolmannella, hyppärillä, tehtiin hyvää rataa myös. Gibli pysyi lähdössä. Pakkovalssi onnistui. Kepit olivat suht haastavasti, meno avoimeen suorakulmaan, ohjaajan puolen vaihto, lisäksi menivät "päin seinää" ja rata jatkui toiseen suuntaan. Loivensin kepeille menemisen kulmaa, jolloin Gibli ottikin putken toiselta puoleltani. Toisella yrittämällä se haki kepit hyvin ja pujotteli taas hyvällä rytmillä loppuun saakka. Aika lopussa hukkasin sen persjätössä ja joku sählinki tuli hypyn kanssa. Viimeisimmät kolme estettä mentiin käsikirjoituksen mukaan.

Hyvää: 

• Kepit - tämä on suuri helpotus, toivottavasti jatkuukin näin.
• Kontaktit
• Vire
• Käännökset (videota ei ole, mutta tuntuma niistä)
• Gibli pitää rimat.
• Osasin arvioida, miten koira liikkuu.
• Kaikki etukäteen miettimäni kehityskohteena olleet jutut onnistuivat.

Huonoa:

• Lähdöstä varastaminen - ole tarkempi!
• Ohjaan huonosti - kadotan kontaktin. Lykky ei olisi antanut anteeksi, Gibli antaa.

Yhteenveto: Edelleen Gibli on nuori kisakoira. 

Ajattelen, että agilityssa harjoitellaan kahta asiaa: pieniä temppuja ja laajempia kokonaisuuksia. Nyt painopiste temppupuolella on ollut kontaktit, pujottelu ja takaakierrot. Kisoissa tulee yhä vastaan ohjauksia, joita menisin tai menen siellä eka kertaa. Nyt esim. hankalan hyppykulman viskileikkaus (osasi) ja pakkovalssi (osasi). Näistä kisoja opeteltavaksi jäi putki-puomi-erottelu ja persjätöt, varmuutta voin lisätä myös yhä vaikeampiin viskileikkauksiin. Keppien kanssa jatketaan entisellä rennolla asenteella ja haastavilla kepeillä. 

Laajempien linjojen suhteen olen panostanut vireeseen eli tehnyt lyhyitä hyvävireisiä treenejä. Olen rakentanut vireen kestoa kuin johonkin BH-kokeen seuraamiseen, koska havahduin siihen, että yhtäkkiä muutaman esteen radoista on tullut yli 20 esteen kolmosten ratoja, jossa palkan saanti kestää ja kestää. Se näyttää tuottaneen tulosta. Videoita ei ole eikä ratoja kellotettu, mutta tuntuma on siihen suuntaan.

***

No miten se kotimatka? Matkaa ei lyhentänyt voitonriemu takapenkillä killuvista serteistä ja palkinnoista. Oli pimeää, kaikki valo imeytyi 1-3-asteiseen vitostien asfalttiin. Valkeita lumilaikkuja oli tien reunuksien nurmikoilla. Ajattelin, että tästä ei enää puutu kuin hirvi konepelliltä. Ja sitten, yhtäkkiä, oikealta tuli tielle kissa tai pieni supikoira. Jarrutin. Eläin jatkoi vastaantulijoiden kaistalle. Ja sitten se onneton teki u-käännöksen. Kaikki kävi hyvin nopeasti. Jarrutuksesta huolimatta vauhtia oli vielä, näin, että nyt osuu, ja sitten auton alla tömähti. Näin taustapeilistä, että karvaturri jatkoi matkaa juosten ojaan ja penkan yli pellolle. Varmasti se oli loukkaantunut. No, uukkari x 2 vitostiellä, (oli siinä pienet tienristeykset, joissa sain käännettyä), nopeusrajoitus 80-100 km/h, jolloin mietin, että tässä lähtee kohta henki kolmelta muultakin. Hätävilkut päälle, auto niin laitaan kuin ikinä, ja tiirailemaan pellolle ja kuuntelemaan, uikuttaako joku jossakin. Että eläinsuojelulakikin velvoittaa johonkin. Tajusin, että ei mulla siinä pimeässä ja aseettomana ole mitään saumaa tehdä yhtään mitään, varsinkaan, kun eläintä ei näkynyt missään. Että tappaisinko kuristamalla käsin tai talutushihnalla, jos löytäisin? Vai hakkaisinko kivellä päähän? Miten pahasti tulisin itse purruksi? Poliisille tai suurriista-avulle oli turha soittaa. Sinne jäi eläinparka ties minkälaisten ruhjeiden ja sisäisten verenvuotojen kanssa kuolemaan. Jos joku tietää, mitä olisi pitänyt tehdä ja kelle soittaa, voi kommentoida tai lähettää sähköpostia. Mulla on tarkka paikka tiedossa.

P.s. Tuli mieleeni, että auton varoituskolmio on varmaankin takakontissa koirahäkin alla. Todella kätevä kaivaa esiin tarpeen tullen. Tuskin olen ainut koiraharrastaja, jolla näin on. 

Tokoa ja agilitya lisää

Keskiviikkona kentällä humputtelin Lystin kanssa. Giblin kanssa treenasin seuruuta, kapulan pitämistä, kaukokäskyjä ja luoksetuloa. Seuraamisessa vierotan sitä yhä ruuasta.

Torstaina kävin Giblin kanssa treenaamassa agilitya. Harjoiteltiin puomia, slalomia, välistävetoja ja takaakiertoja. 

Kepeille tein putkiansat, joista Gibli ei välittänyt lainkaan. Siitä tuli aika hauska peli: 

- Minä: "Tähän ansaan sinä varmasti lankeat. Sinunhan pitää oikein väistää tuota putkensuuta, ettet lumpsahda sinne!" 

- Gibli: "Hah, enpä langennut! Helppoa! Etkö keksi muuta?!" 

Jatkan tällä linjalla keppien kanssa.

Koira sisustuselementtinä

Kerrataan ensin treenit. Lauantaina ja sunnuntaina taidettiin huilia, koska kenttä oli varattu. Sunnuntaina käytiin parin tunnin metsäkävelyllä. 

Eilen tokoilin molempien kanssa. Gibli edistyy hiljaisuudessaan. Lystin kanssa kertasin sen osaamia juttuja.

Tänään kävin Giblin kanssa hallilla. Teetin 8 esteen ratapätkää molempiin suuntiin. Siinä oli kepeille suorakulma avopuolelta, keinu, takana leikkaaminen, pituus ja rengas. Toiseen suuntaan erkaannuin kepeiltä putkelle. Lopuksi teetin takaakiertoja ja A:n. Keskityin hyvään vireeseen. Gibli oli upea! Sen vire oli hyvä. Kaiken kukkuraksi se teki työnsä virheettömästi.

Sitten näitä sisustuskuvia:

Ei sillä, että vanha mäntyinen Lundia-hylly ja cd:t olisivat nykypäivää, mutta kaiken kruunaa
hyllyn päällä oleva "maljakko" eli pureskeltu ja lisävaurioilta suojassa oleva (entinen) koristetyyny,
jota käytän joskus koirien tasapaino-jumppatyynynä.

Maton pitsireunus

Reikäisempää aukkopitsiä. Minulla on 3 ehjää mattoa.

Giblin bravuuri, mikä yhä yllättää. Se kaivaa sängynpeiton
alta ja pussilakanan sisältä täkin kulman näkyviin.

Lisään vielä nämä varsinaiset sisustuselementit:

Pörrömaha

Gibli tekokarvojen keskellä