Oli omat kisat ja tuomarina Savioja. Kaikki radat olivat hyvin mentäviä.
1. agilityradalla Gibli taisi tehdä heti alkuun keinun ylösmenolla virheen. Sitten sujautin sen väärään putkensuuhun. Sen jälkeen treenattiin keppejä 3 kertaa, Gibli jätti viimeisen välin ottamatta. Piti erkaantua sivulle, mutta mielestäni varmistin, että en kiirehtinyt. Suunnittelin ohjauksenkin niin, että ei tarvinnut jättää koiraa yksin pujottelemaan. Lisäksi tehtiin yksi takaakierto etuperin ja sen jälkeen yksi väärä hyppy ja takaisin sama. A ja puomi meni hyvin. Eka radan video.
2. agilityradalla tuli A:n alastulolta virhe. Nyt päätin mennä kepeillä vähän koiran edelle, kuten usein treeneissä. Ei auttanut. Gibli tuli pois toiseksi viimeisestä välistä. Uusittiin ehkä kahdesti. Muita virheitä ei tullutkaan. Yliaikaa keppien hinkkauksesta. Toka radan video.
Vein Giblin halliin harjoituskepeille, että meepäs nyt niinkuin osaat. Koira meni kepit kolmesti hyvällä vireellä loppuun saakka.
3. radalla, hyppärillä, kepeille tultiin pitkittäiseltä hypyltä, ne olivat reunusaitaa päin ja piti erkaantua sivulle kääntämään pois putkiansasta. Olin miettinyt ennen rataa, mitä ihmettä teen eri lailla kuin treeneissä, kun koira kisoissa imee kepeille huonommin kuin harjoituksissa, ikään kuin hyytyy loppua kohden ja sitten pomppaa ulos yhtä väliä liian aikaisin. Ovatko kepit erilaiset? Ovat kyllä. Liikunko eri lailla? En mielestäni. Jätänkö sivuttaissuunnassa vähemmän tilaa? -Kyllä. Harjoituksissa annan sen mennä rauhassa, vierellä ahdistamatta. No nyt kepit olivat haastavammin kuin kahdella aiemmalla radalla. Gibli aloitti pujottelun oikein, jätin enemmän tilaa sivuttaissuunnassa ja tsädäm, koira pujotteli loppuun saakka. Myöhemmin radalla olin kaavaillut yhteen kohtaan valssia pari hyppyä kattaen, mutten ehtinytkään, joten leikkasin spontaanisti takana. Seuraavan riman Gibli tiputti eikä muita virheitä tullutkaan. 5 vp, sija toinen, minkä huomasin vasta kotonani. Enpä arvannut, että hyppyserti kävi niin lähellä. Tässä video kolmannelta radalta.
.JPG?img=medium)
5 kommenttia:
Hyvä, että löysit ratkaisun kepeille saman tien1 Minusta tuntuu, että olen Pikin keppien kanssa painiskellut ikuisuuden. Onneksi Pikillä on nyt syksyn ajan ketterämpi ja kärsivällisempi ohjaaja. -- Ja itsekkäästi täytyy sanoa, että kiva, kun jätitte hypysertin Viirun pojalle :)
No en tiedä, oliko se kaiken kattava ratkaisu, mutta ainakin tällä kertaa auttoi.
Siihen hyppysertiin olisi pitänyt tehdä puhdas rata. Me ei tehty. Tunnustus meni aivan oikealle koirakolle, onnea heille!
Ja onnea myös sinulle ja Viirulle jälkikasvun menestyksestä!
Kiitos, mutta ei ole minulla osuutta menestyksessä. Ihan mukavasti ovat Viirun lapset harrastaneet ja saaneet tuloksiakin eri lajeissa, ja mikä tärkeintä, tuottavat iloa ohjaajilleen (ja päinvastoin). Nyt tulee kytättyä muiden tekemisiä, kun Viirun kanssa olemme saikulla.
Voi, toivottavasti saikku päättyy pian.
Lähetä kommentti