Olimme viikon Kreikassa. Teki mieli nauttia sikäläisestä ruuasta, lämpimistä illoista ja lämpimässä vedessä polskimisesta. Toiveemme täyttyivät. Nyt jäljellä on haikeus ja arki. Toiset jatkavat elämistä lyhythihaisissa, täällä on öisin pakkasta.
Opettelin ennakkoon kreikkalaiset aakkoset ja turistikieltä, vähän muutakin kuin perustervehdykset. Uuden kielen opettelu on mukavaa ajatusjumppaa eikä ikinä tiedä, milloin oikeasti tarpeen. Otsikon mukaisesti pyysin yhden appelsiinimehun, mihin vastattiin ystävällisesti: "Big one or small one?" :) Otsikossa on puolipiste tarkoituksella, kreikkalaiset käyttävät sitä kysymysmerkin sijaan. Sekin oli minulle uutta.
Ennen lähtöä alkanut flunssa hävisi autossa ennen aikaista (klo 4.20) lentokentälle menoa. Matkan aikana iski oksennustauti, minkä parissa vietin onneksi vain reilun vuorokauden. Onneksi toinen meistä pysyi terveenä ja sai haettua minulle juomaa ja ruokaa.
Koirahoitolassa eivät asiat sujuneet lainkaan niin kuin piti. On kammottavaa, kun on liki 3000 km päässä eikä mitään toteutettavia vaihtoehtoja tule mieleen - kun sellaiset olin läpikäynyt ennen kuin varasin hoitolapaikat aiempaan luottohoitolaani. Hain koirat sitten heti Suomeen palattuani, hengissä nuo olivat ja kovasti ikävissään. Seuraavaa reissua varten pitää keksiä jotakin muuta.
Sunnuntai meni toipuessa. Käytiin pitkällä metsäkävelyllä. Iltaruuat koirat saivat jumppaamalla ja Gibli myös kapulaa pitäen. Sen pitäminen oli nyt mainiota, selvästi hautunut hyvällä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti