Olin ilmoittanut Giblin kahdelle agilityradalle. Ratajärjestys olikin sellainen, että hyppäri oli välissä ja odotusta starttien välillä kolme tuntia. Ilma oli hyvin kesäinen eikä Ojangossa varjon varjoa.
Aamulla ajaminen mietitytti, mutta enemmän teki mieli kisata.
Tuomarina oli Riikka Kankainen, joka oli tehnyt mielestäni hyvin ykkösluokan radan. Lykyn kanssahan niitä tuli mentyä paljonkin ja jonkinlainen käsitys ehti muodostua "keskitasosta". Kaksi linjaa aiheutti mietintää, toinen oli A:lta putken toiseen päähän ja toinen kepeiltä hypyn kautta putken ekaan päähän.
Gibli käyttäytyi taas nätisti kisapaikalla. Lähdössä se odotti pyyntöäni. Toinen hyppy oli muuri, jolta käännyttiin kolmannen hypyn kautta putkeen. Tämä sujui. Hypyn kautta puomille, jonka se otti nätisti. Ok. Hyppy ja A. Odotutin Gibliä hetken A:lla, joten sain sen työnnettyä oikeaan putkenpäähän. Tämän hukkasin sen hetkeksi, mutta koira sujahti sinne minne pitikin. Sitten keinu, jolle pieni ystäväni pysähtyi kuuliaisesti, muutama hyppy ja käännös kepeille. Keppejä koira etsi hetken ja löysi ne sitten. Minusta se oli sellaista kuin kokemattomalla koiralla onkin - ahaa, kepit voivat olla valkeatkin! Leikkasin takana. Ohjasin putken oikeaan päähän ja vielä hyppy maaliin - että älä tyri nyt Eeva. Nolla, aika -16 jotakin ja kakkossija. Kultainen Gibli!
Jätin toisen startin starttaamatta, ykkösluokan toinen rata olisi ollut 2,5 tunnin kuluttua ja kakkosluokan vielä myöhemmin. Ajelin kotiin maalaushommiin ja sytytin laskeutumisvalot vähän ennen kotia. En minä vaan ennen ole koiraa 4 startilla nostanut kakkosiin. Ja Piia, jos luet tämän, sulla on parhaat GIF:t ikinä!
Tätä minä kuuntelin (yksi monista) kotimatkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti