Otin sitten molemmat koirat mukaan ryhmätreeniin. Lysti ei päässyt treeniin saakka ja tunsin suunnattomia omantunnon tuskia, kun se katsoi minua autohäkistä, kun vein Giblin halliin. Kaiken kukkuraksi kolme Lystin voittamaa kiertopokaalia on kaiverruksessa. Että kiitos vaan Lysti hyvästä kisaurasta, mutta nyt saat odotella häkissä tai kotona, kun nuorempaa treenataan!
No itse treeni oli Giblille vähän vaikea, mentiin pätkissä:
- Slalomin alku sujui, kun otin tarpeeksi etumatkaa.
- Koira kääntyy, mutta minun on kerrottava tosi ajoissa. Ei se sittenkään pennin päällä pyörähdä, mutta jotenkin valmistautuu käännökseen.
- Puomilla palkkasin ylösmenosta ja alastulosta. Koutsilta oli hyvä huomio, että kädessä heiluva narupallo on liian paha häiriö alastulokontaktilla tässä vaiheessa. Koiruus varasti sille. Namilla sujui oikein hyvin ja Gibli tarjoaa oikeita paikkoja mielellään.
- Putki-putki-irrotus sujui hyvin.
- Kepeille oli hankala kulma. Avustettuna koiruus upposi hyvin pujottelemaan, mutta kirittämällä oikoi muutaman kepin.
- Ja sitten takaakierto, voi räsähdys! Jos en anna Giblille silmäkulmatukea, vaan ahnehdin eteenpäin, se räsäyttää päin rimaa. Tunnistan virheeni siitä, etten näe, mitä kävi. Silti niin tapahtui kahdesti ja sen jälkeen Gibli hyppäsi tappajaesteen kuin kenguru. Otettiin lopuksi vielä hyvän mielen hyppy. Ei se linkuttanut tms., mutta ei varmasti ollut hyvä kokemus. Harmittaa.
Treeniä odotellessa eka kerralla Gibli rauhoittui hyvin leluun, toisella kerralla jouduin odottamaan hiljenemistä pidempään. Toisten koirien suhteen se on onneksi yhä neutraali. Ja lopuksi ohitettiin ihmisryhmä. Ensimmäinen reaktio on takajalkojen notkahdus ja vimmattu hännänheilutus. On helppoa tykätä sellaisesta koirasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti