Bologna - ja painajainen Frankfurtin terminaalissa

Matkustuslupa irtosi mahaleikkuun jälkeen, mutta nostelu ja portaiden kävely kiellettiin. Niinpä pääsimme kuin pääsimmekin poikani kanssa Bolognaan pitkäksi viikonlopuksi 21.-24.3. En ole Italiassa ennen käynyt ja koska parhaat ruokamuistot viimeisimmältä Espanjan matkoilta ovat koskeneet pizzaa, lähdimme maistamaan sitä kotimaahansa. Bolognasta on kotoisin pasta bolognese, mitä söimme tietenkin myös. Emme pettyneet.

Faktana todettakoon, että Bologna sijaitsee Pohjois-Italiassa. Siellä asuu 400 000 asukasta. Kaupungissa on Euroopan vanhin yliopisto (perustettu noin v. 1 100) useine tiedekuntineen ja 100 000 opiskelijaa Wikipedian mukaan. Tämä näkyi hyvällä tavalla. Kaupunki oli eloisa, keski-ikä varmaan 25 vuotta, mitä olin nostamassa. Kaupungissa on runsaasti museoita ja nähtävyyksiä. Patsaatkin näyttävät patsailta eikä kivimöykyiltä. 

Nähtävyyksiä on sopivasti. Tunnetuimmat lie 2 vinoa tornia, joista kiipeämättä jäi liki 100 m korkeaan Asinellin torniin, mikä vähän harmitti. Mainittakoon, että Puijon torni on 75 m korkea ja Helsingin stadionin torni 72 metriä. Siellä on myös valtava katedraali, jossa kuvia ei saanutkaan ottaa ellei ostanut erityislupaa.

(c) EJP

Opettelin jälleen ennakkoon kieltä, tärkeimpiä turistifraaseja. Italia muistuttaa espanjaa. Sen kun vaihtaa tai lisää e-kirjaimia sopiviin paikkoihin. :D

"Una mappa della città, per favore."
Tuon keltaisen rinkulan sisällä on keskusta.
Meidän hotelli oli alueen yläreunassa.

Yövyimme NH Bologna De La Garessa, joka on uusittu marraskuussa. Se sijaitsee lähellä rautatieasemaa ja on tiheimmän keskustan pohjoisreunassa. Siitä oli kätevä kävellä kaupunkiin. Hotelli oli siisti, huone tilava, aamiainen hyvä jne. Join siellä taivaallisen hyvää cappuccinoa. Suosittelemme.

Sää suosi kaupunkilomaa. Päivisin asteita oli varjossa 20, öisin ne laskivat alle 10 asteeseen. Yhtään pilveä ei nähty, aurinko paistoi koko ajan. Nurmikot vihersivät, lehdet olivat puhkeamassa puihin.

Kaupunki yllätti positiivisesti. Tihein keskusta on n. 2 x 3 km. Se on viihtyisä kaikin puolin. Talot ovat vanhoja ja kauniita, mutta silti niiden sisällä oleva kaupat moderneja. Lauantaina pääkadut oli suljettu liikenteeltä. Muunakin aikana sieltä puuttui kaoottinen torven tööttäily ja tungos. Ihmisiä käveli paljon joka suuntaan kaikkina aikoina. Italialaisia mahtuu paljon pieneen tilaan, mutta kukaan ei töni. Jokaisen ympärillä on 10-20 cm koskemattomuusvyöhyke, mistä pidimme. Siellä ei ollut mökää - ainoastaan miellyttävä italialainen puheensorina. Italia kuulostaa kauniilta. Luulen, että tuollainen vanhanaikainen arkkitehtuuri parantaa akustiikkaa, vie kaikua pois. Välillä saattoi pysähtyä katsomaan musiikki- tai breakdance-esityksiä.

(c) EJP

(c) EJP

Katettuja jalkakäytäviä on yli 40 km. Ne suojasivat auringolta ja olisivat sateella ajaneet asiansa, mikäli olisi satanut.

(c) EJP

Kulkukissat ja -koirat puuttuvat. Koirat kulkivat hihnan kanssa tai irti metrin säteellä omistajastaan sekä sisällä kaupoissa että ulkona ja olivat todella huomaamattomia ja hyvin koulutettuja. 

Kaupunki oli siisti. Ei tarvinnut väistellä kusilätäköitä tai oksennuksia. 4 vakiokerjäläistä nukkui kadulla, muuten sellaisia ei juuri näkynyt. Rosvoja siellä täytyy olla. Useimpien kauppojen sisäänkäynnin luona oli vartija. Pyörien lukitusketjut painoivat varmaan 3 kg ja olivat liki ranteen paksuisia. Taskuvarkaita ei tavattu. Markkinoilla oli osin hämärän näköistä porukkaa eikä siellä nyt viihdytty muutenkaan.

Suurin osa italialaisista näyttää pukeutuvan odotusten mukaisesti muodikkaasti ja hillitysti. Suosikkiasu on laatukengät, tummansiniset farkut, tummansininen tai kamelinvärinen villapaita ja kauluspaita, päällä ehkä tummansininen lyhyt toppatakki. Kaulassa asuun sopiva kaulaliina. Naisilla sopivasti koruja, hillitty ja huoliteltu meikki ja hiukset. Toppatakit pistivät silmään, mutta sai yhden lisäselityksen. Ihmiset syövät ulkona iltaisin. Monilla terasseilla oli infrapunalämmittimet.

Ja ruoka - aah. Päivisin haettiin välipalaksi pizzasliceja, maksoivat 1,70 euroa kappale. Valikoima oli runsas. Ne olivat herkullisia. Kävimme syömässä myös oikeasti. Tosin siesta-aikaan klo 15-19 oli turha kolkutella varsinaisten ravintoloiden ovia. Tuolla harrastetaan paksupohjaisia pizzoja, löysimme etsimällä myös ohutpohjaisen, mitä ennakkoon pidin "oikeana" italialaisena pizzana. Ruokaan ei tarvinnut pettyä. Jäätelomyymälöitä (gelateria) oli tiheästi. Irtojäätelön lisäksi niissä myytiin mielikuvituksellisia jäätelöleivoksia. Hanavesi on juomakelpoista. 

Yliopisto ei ollut yksi rakennus, vaan tiedekunnat sijaitsivat useissa eri kortteleissa. Löysimme myös varsinaisen ökykauppakeskuksen, jossa oli pelkkiä merkkiliikkeitä eikä mitään olisi saanut ostettua alle 900 euron. Tuli harvinaisen selkeä "ketkä ei kuulu joukkoon" -olo.

Lennot varasimme Lufthansalle, mitä pidän luotettavana varsinkin sen jälkeen, kun yksi Jürgen lensi päin Alppeja. Alppien ylitys on kaunista katseltavaa.

(c) EJP

Olen Lufthansalla matkustanut ennenkin ja pidän firmaa logistiikaltaan loistavana, juuri sopivana koneen vaihtoja varten, vaikka pelkillä käsimatkatavaroilla pärjäsimmekin. Lufthansalla myös tarjoillaan ilmaiset juomat ja jaloille on vähän enemmän tilaa. 

Mennessä oli koneen vaihto Munchenissa ja palatessa Frankfurtissa. Saksasta Bolognaan ja takaisin oli "pikkukone", penkkejä 2+2 vierekkäin. Air Dolomiti herätti etukäteen vähemmän hilpeitä ajatuksia, mutta se keräsi kaikki pinnat. 

Pienemmässä koneessa on miellyttävä matkustaa, kun ei ole pitkiä jonoja ja palvelu on henkilökohtaisempaa. Se yksi lasi viiniä tarjoiltiin oikeasta lasista ja takaisin tullessa appelsiinimehu oli vasta puristettua ja tarjoiltiin silmäniskun kera, kun tilasin italiaksi. 

Verho, joka rajaa business- ja standard-luokan.

Bolognan lentokentällä oli mahtava kyltti lyhytaikaista pysäköintiä varten.

(c) EJP

Kone laskeutui ajallaan Frankfurtiin terminaali ykköseen, mistä oli jatkolento Helsinkiin. 

Tuli viesti kännykkään, poika luki sen  - ja siitä se helvetti alkoi.

Etsimme ensin oikean gaten ja otin kuvan tuliaisesta. ;)

A50-gate oli tyhjä eikä siellä tapahtunut mitään. Oli vajaa tunti aikaa uuteen portillemenoaikaan. Haettiin leivät ja syötiin ne rentoutumisalueella nojatuoleissa ja palasimme portille, jossa oli vain virkailijat: "Sorry, you are late, your flight has gone". Kello oli vähän yli yksi ja kone seisoi vieressä, mutta sinne ei ollut asiaa eikä uskallettu lähteä harhauttamaan kolmea virkailijaa. "Go to the service point." Väri pakeni naamalta ja hiki kihosi niskaan, että tässä sitä ollaan. Tällaista ei tapahdu minulle, koska en kuulu sellaisiin ihmisiin. Ei voi olla totta! - No totta oli. 

Ja Service pointiin, jossa ei oltu ainoita. Saatiin jonotuslappu. Kolme virkailijaa palveli, yksi oli harjoittelija, jolla oli apuri. Jono ei liikkunut mihinkään. Päässä meni aika monta ajatusta: Mitä ihmettä tapahtui? Pääseekö täältä enää tänään kotiin? Paljonko maksaa yö lentokenttähotellissa, "halpaketju" Sheratonissa (ehdin tsekata hotellin nimen)? Paljonko maksaa uudet liput - tonnin per nuppi? Matkustetaanko junalla jonnekin Müncheniin tai Düsseldorfiin, josta uudella lennolla Helsinkiin - vai junalla Suomeen saakka? Poika katsoi kännykällä nettisivuilta uusia lentoja. Hän löysi Lufthansan lennon Münchenin kautta Helsinkiin, perillä puolilta öin. Että sahataan nyt sitten Eurooppaa ristiin rastiin, kun kerran matkustamaan on lähdetty. Hän löysi myös suoran Finnairin lennon klo 19.25. Yrin kysyä jonon välistä, että varataanko me nyt lento itse kännykällä suoraan vai onko Lufthansalla joku systeemi, millä saadaan alennusta tai joku parempi varaussysteemi? Kehotettiin odottamaan. Niin me odotettiin ja pelättiin, että viimeiset lentopaikat ehtii viedä joku muu ja jäljelle jää jotkut ykkösluokan neljän tonnin liput. Että tämä on just sitä, mitä näkee joskus painajaisunissa tai jossakin reality lentokenttäsarjassa, jossa tollot matkustaa.

Lopulta päästiin harjoittelijan palveltaviksi. Hän kertoi, että oma moka ja maksakaa itse. Sen olin jo tajunnut muutenkin. Heidän systeemistään löytyi vain klo 21 lähtevä lento Helsinkiin, 636 euroa per nuppi. Päädyttiin varaamaan itse Finnairin lennot. Poika löysi juuri ennen klikkaamistani Travellinkin sivuilta saman Finnairin lennon puoleen hintaan. - KLIK, ja meillä oli uudet lentoliput, ja tuplaantunut matkabudjetti. Aikaa lähtöön oli 6 tuntia.

Olimme terminaali ykkösessä ja Finnair lähti terminaali kakkosesta. Sinne vei automaattijuna.

Ja taas oltiin turvatarkastuksessa "tämä ei lopu ikinä" -tunnelmissa. Toinen oli Päiväni murmelina - ja toinen Terminaali-elokuvan päätähti. Sitten tapoimme aikaa, katsoimme lentokoneita, tapoimme aikaa.

Frankfurtin terminaalit ovat siistejä, täynnä palveluja, automaattivessanpöntöt, rentoutusalueita, kännykän ja kannettavan latauspisteitä, jne. Ei siellä sinänsä huono ollut olla, ellei olisi **tuttanut. Kelasin ja kelasin, että missä ihmeessä meidän aikataulutus meni pieleen - ja miksi en tarkistanut aikatauluja niin neuroottisesti kuin normaalisti. Että tapahtui varmaan joku juustonreikäefekti: koska edellinen kone oli ajoissa, pahin huoli vaihdosta oli poissa - ja luotimme jotenkin toisiimme. 

Lopulta aloimme löytää jotakin positiivista: Jos missaa lentonsa, se on parasta tehdä Saksan suurimmalla lentokentällä eikä saarella jossakin hornan tuutissa. Ja hyvä, että juttu kävi paluu- eikä menomatkalla. Menomatkan missaus olisi lyhentänyt loman entistä lyhemmäksi ja painanut mieltä koko reissun. Muistin myös etukäteen hymyilleeni lähtevämme reissuun Amazing Race -henkisesti. Onneksi en tiennyt, miten oikeaan osuin. Ja jos oikeasti tätä elämää ajattelee, niin niin kauan asia ei ole aivan hirveä, kun siitä rahalla selviää.

Erillinen viihtyisä odotusalue ennen Finnairin lentoa.

Koirat mahtuivat olemaan hoitolassa ekstrayön. Finnairin lento oli ajoissa. Perillä Suomessa olimme 23.15. Viskasin pojan tullessa Lahteen, jotta hän ehti edes jollakin bussilla kotiinsa. Ennen kotitielle kääntymistä  klo 2 poliisi pysäytti ja puhallutti, ei sanonut syytä, mutta luultavasti tuota tietä sunnuntaiyönä ajava autoilija on rattijuoppo, kunnes toisin todistetaan. Konstaapeliparka sai kuulla selityksen päivän kulusta. Hän suositteli nukkumaan menemistä pitkän päivän jälkeen.

***

Kotona laitoin Lufthansalle palautetta, että teillä on miellyttävät koneet ja systeemit, mutta joku voi pitää hivenen harhaanjohtavana "New informationia" gatesta ja kellonajasta, että voisiko kellonajaksi laittaa vaikka boarding timen? Liitteeksi laitoin edellä olleen print screenin. Ja että tiedän kyllä, että oli oma moka, mutta silti. Äsken soitti Lufthansan virkailija. Hän pahoitteli tapahtunutta ja kysyi millaista kompensaatiota haluan. Sanoin, että edelleen pidän sähköpostia jonkin verran harhaanjohtavana, mutta tiedän myös, että meidän olisi pitänyt olla tarkempia. Silti Lufthansa lähettää kompensaation tilille. 

Suosittelen yhä Bolognan lisäksi Lufthansaa - ja erikoispisteet saa Air Dolomiti.

**Kuvista on osa (c) EJP, vaikka vesileima väittää toisin.